Noniin. Antakaa tulla ja palauttakaa mut järkiini. Olen toinen nainen.

[Ei sateenvarjoa]

Joo, en fyysisesti. Ei meillä ole mitään seksiä koskaan ollut. Suudelmia, läheisyyttä, kädestä pitämistä, halailua jne. Jatkuvaa flirttiä, toisen seuraan hakeutumista ja semmoista. Mies on alusta saakka ollut se aloitteellinen kaikessa, jos sillä nyt mitään merkitystä on. Mutta menin mä sitten lopulta ihastumaan ja rakastumaan. Kun tätä kaikkea oli jatkunut reilun vuoden, mies tunnusti tunteensa. Ja mä nyt sitten sanoin siinä että mä olen myös ihastunut ja jopa rakastunut. Edelleen mies sanoi tuntevansa samoin. Ja siis näiden tunteiden tunnustamisen jälkeen vasta tuli ne ensimmäiset suudelmat..

Noitten sanojen jälkeenkin kaikki on jatkunut ennallaan. Mies hakeutuu seuraani, flirttaa, puhuu kauniita sanoja. Kertoo arvostavansa mua.

Ehkä just tuon arvostuksen takia mies ei ole koskaan pyrkinyt ns. pöksyihini. Miehelle mä en ole mikään seksinnälkäinen suttura, vaan upea ja fiksu nainen, jota se arvostaa ja josta se välittää.

Kuunnelkaa nyt mua. Ja sanokaa mulle nyt jotain. Sanokaa, ettei ikinä koskaan milloinkaan "tosi rakkaus" ole alkanut näin. Että mies ei oikeasti rakastakaan mua, että sillä ei ole mitään aikomustakaan ikinä jättää vaimoaan (en ole kyllä vaatinutkaan, en sanallakaan, enkä aio. En myöskään ole sanallakaan antanut ymmärtää olevani valmis mihinkään salasuhteeseen. ). Tätä on jatkunut jo niin pitkään, että jos jotain olisi tapahtuakseen, se olisi jo tapahtunut. Eikö niin.

Palauttakaa mut realiteetteihin niin, että mä en haaveilisi enää mistään yhteisestä elämästä ja siitä, että tää on totta.

 

[Sarjavamma]

Ei se lopu, jollet lopeta sitä.

 

[itsekin..]

Miksi sun pitäisi lopettaa, jos sinulla on hyvä olla tilanteessa?

 

[Ei sateenvarjoa]

Miksi sun pitäisi lopettaa, jos sinulla on hyvä olla tilanteessa?

No enhän mä voi näinkään jatkaa loppuelämääni. En mä halua olla sellainen nainen, joka koko elämänsä odottaa jotakin tiettyä miestä "itselleen". Ja sitten joskus kasikymppisenä huomaa olevansa edelleen yksin ja tuo "unelmien mies" edelleen vaimonsa kanssa.

Mä en halua että tässä käy niin. Se on joko tai. Joko tuo mies on tosissaan mun kanssa ja toimii sen mukaan jolloin mä kyllä voin vielä odottaa ja haaveilla.. tai sitten mä näen realiteetit ja jatkan elämääni. Jommin kummin. Ja mä nyt haluaisin tietää, onko tässä rehellisesti ottaen mitään saumoja tuohon ekaan vaihtoehtoon vai oonko mä oikeesti ihan typerä?

 

["vieras"]

Ja mä nyt haluaisin tietää, onko tässä rehellisesti ottaen mitään saumoja tuohon ekaan vaihtoehtoon vai oonko mä oikeesti ihan typerä?

Jos mies olisi täysillä rakastunut sinuun ja haluaisi sinut, hän olisi jo jättänyt vaimonsa.

 

["Lea"]

Samassa veneessä olen ollut useita kertoja. Vaihtoehdot sulla on aika vähissä, joko tunnustat tosi asiat ja jatkat eteenpäin tai sitten jäät odottamaan sitä ihmettä et mies jättäisi vaimonsa ja teidän vuosisadan rakkaustarina voisi alkaa (tätä tuskin valitettavasti ikinä tapahtuu). Erikoista mielestäni tuossa on se seikka, että ette ole seksiä harrastaneet kertaakaan noin pitkän "suhteenne" aikana.

Helpommalla pääset, kun lopetat koko "suhteen" ja etsit itsellesi vapaan miehen.

 

["hohhoh"]

Kannattaako tuollaisen teinitasoisen ajattelun ja tunteilun takia tehdä monen ihmisen elämästä pitkäksi aikaa h****ttiä? Jos nyt ihan oikeasti rakastaisit (etkä himoitsisi vain miehen housuihin), niin tukisit häntä elämään omaa elämäänsä. Ja ajattelemaan elämänsä tärkeimpiä ihmisiä eli lapsiaan. Jos itse haluat pettää, niin eiköhän joku vapaakin mies sitä varten löydy. Niin se vaan on, että varattu tuntuu monesti haluttavammalta... Ei noissa tunteissasi ole mitään ihmeellistä, luuletko etteivät muut ole koskaan ihastuneet muihin? Vai elämän rakkaustarina? . Ne suuret rakkaustarinat on niitä, että mennään naimisiin, saadaan lapsia ja eletään harmaata arkeakin yhdessä, eikä hourahdeta mihinkään kioskikirjallisuusjuttuihin.

 

[.....................]

Riippuu ihan tilanteesta, kuinka siinä käy. Itsellä nykyinen suhde alkoi kaveruudesta ollessani itse suhteessa samoin kun miehenikin. Meillä sitten kaveruus eteni ihastukseksi, jota sitten ei voitu ohittaa, erosimme molemmat ja nyt olemme yhdessä. Meilläkään ei siis ollut mikään seksisuhde. Nykyään asumme yhdessä, ihan normi elämää vietetään.

 

["madame"]

ei helvetti, mikä ihme sua vaivaa kun olet sekaantunut varattuun mieheen,mieti itsesi vaimon asemaan, olisiko kivaa? Mut hei jos sattuu ihme ja mies jättää vaimonsa, saatat joku pv ollakkin vaimon asemassa,kun mies kyllästyy ja hommaa taas sivusuhteen tyngän.

Sä oot luultavasti just sellanne joka vei ex mieheni, aiheutti monen vuoden surun,mutta nyt olen onnellinen että vei mokoman lapsellisen "miehen",sillä parempaa oli luvassa.

 

[näpit irti toisten miehistä]

Multa ei heru mitään myötätuntoa, pettämisen kautta alkaneille suhteille.
PIISTE.
Ensin vanhan suhteen asiat selviksi ja sitten uutta kehiin.
Selvää pässinlihaa, ei mitään välimuotoja.

 

[Ei sateenvarjoa]

Tässä ei ole kyse mistään pelkästä himosta. Jos ois, niin meillä ois ollut jo seksiä. Mahdollisuuksia ois ollut, mutta emme ole niitä käyttäneet. Mä arvostan miestä, joten en aio vaatia yhtään mitään, mä tiedän että mies tekee kyllä ratkaisunsa ilman mun vaatimuksiakin. Ja jollei tee, niin mä teen sitten lopulta. Eli lähden pois.
Mies arvostaa mua, mä en ole pelkkä seksiobjekti, joten kiirettä seksille ei ole. Sen aika on vasta sitten, kun ja jos hän eroaa ja me päädytään yhteen. Tässä on kyse keskinäisestä arvostuksesta, uskoi sitä kukaan muu tai ei.

Ja niin. Ymmärrän, että olen osaltani vastuussa. Mutta mä en ole ollut se, joka kaiken aloitti. Mä en ole ollut aloitteellinen missään asiassa. Toki en ole ollut kylmän jäinenkään, olen mennyt ihastumaan ja rakastumaan enkä ole pystynyt sen takia toimimaan etäisesti. Mutta mä en ole käynyt kimppuun, en ole ahdistellut miestä mitenkään, en ole irstaasti ehdotellut yhteisiä lounaita tai iltakaljoja. Kuten ei mieskään. Me ollaan vaan ajauduttu kerta toisensa jälkeen toistemme luokse ja lähelle. Mies on ihan yhtä paljon vastuussa tästä kaikesta kuin mäkin.

Ja se. Että jos niillä olisi ihan oikeasti täydellinen ja kaunis parisuhde, niin ihan varmasti mies ei olisi ikinä ihastunut kehenkään toiseen. Saati antanut sen kaiken mennä näin pitkälle. Ei se vaan mene niin. Kun rakastaa toista ihan oikeasti ja kunnolla, ei sydämessä ole sijaa kenellekään toiselle. Toimivaan parisuhteeseen vain ei pääse kukaan väliin.

 

[---]

Mä luulen, että mies hakee vain piristystä ja kicksejä arkeensa.

Muutoin hän olisi jo eronnut.

 

["susa"]

Mä luulen, että mies hakee vain piristystä ja kicksejä arkeensa.

Muutoin hän olisi jo eronnut.

Mä oon samaa mieltä. Etenkin, jos miehellä ei oo lapsia, joita ei halua satuttaa eroamalla.

 

[Ei sateenvarjoa]

Mä luulen, että mies hakee vain piristystä ja kicksejä arkeensa.

Muutoin hän olisi jo eronnut.

Saattaapa olla totta. Toisaalta.. jos noin ois, niin eikö se sitten ois välillä ollut kylmä ja etäinen? Kuka jaksaa esittää rakastunutta vuositolkulla? Joka kerta kun nähdään ja ollaan yhdessä?

Mä olen ajatellut, että mies on halunnut harkita ja tehdä asiat selväksi itsensä kanssa. Että mitä hän oikeasti haluaakaan. Ei ole halunnut ryntäillä päättömästi asiasta toiseen. On muutenkin luonteeltaan sellainen.. Siksi tätä on varmaankin jatkunut näin pitkään. On ehkä halunnut tehdä päätöksensä järjellä, mutta tunteet ei ole antaneet periksi.

Onneksi tätä ei jatku enää kauaa. Mies lähtee ulkomaankomennukselle määrittämättömäksi ajaksi, tuskinpa nähdään enää koskaan sen jälkeen.

 

[itsekin..]

Onko miehellä siis lapsia?

Jos haluat ottaa etäisyyttä hieman ja pohtia kuvioita, niin onko se mahdollista? Vai onko esim yhteiset työasiat ja yhteiset lounaat "pakolliset"? Vai mitkä ja millaiset on ne tilanteet, kun ajaudutte toistenne seuraan, lähelle?

 

[Herätys]

Luulet, ettet ole seksiobjekti ja sanot, ettei miehellä ole toimivaa parisuhdetta.. Kyllä se seksuaalinen kiinnostus on pohjimmaisena, mikä miestä vetää sinun suuntaasi. Toimiva parisuhde vai ei, noh, tuollaisia miehiä on Suomessakin satoja.. tuhansia, ehkäpä satoja tuhansia, joita veri vetää muualle kuin omaan suhteeseen. Miehesi on vaimonsa kanssa syistä, varmasti pitää riittävän hyvänä puolisona itselleen. Ajatteles, ukko on paneskellut kaiken aikaa vaimoaan, kun pitelee sinua samalla kädestä kiinni ja lässyttää kauniita sanoja. Voit maalailla mielikuvia siitä, miten mies oikeasti pitää sinusta jne, mutta tosiasia on se että voihan se sinusta tykätäkin mutta niin voisi tykätä monista muistakin ja sinä olet hänelle se, joka tuo jännitystä hänen tylsäksi kokemaan arkeensa vaimon kanssa ja vaimokin maistuu paremmalta, kun on pidellyt sinua kädestä kiinni.

 

["hölömö"]

Tyhmä kysyy nyt, että mihin tolla etupyllyllä oikein viitataan?

 

["vieras"]

Just. Mä vaan en tajua miten kukaan voi elää noin ja vielä "arvostaa" tuollaista miehen irvikuvaa. News flash! Se mies ajattelee vain ja ainoastaan ITSEÄÄN, niinhän petturit aina. Se ei välitä kummemmin vaimostaan, ja vielä vähemmän sinusta. Ja vaikka maailman 8 ihme tapahtuisi ja se jättäisi vaimonsa, niin sä löytäisit saman paskan edestäs muutamien vuosien päästä kun äijällä on taas joku uus "ihastus". Eli get over it, etsi oikea mies, joka OIKEASTI arvostaa sua. Sulla taitaa olla huono itsetunto? mies vetää sua höplästä. Jos mies oikeasti rakastaa, niin ei se ole silloin avioliitossa toisen naisen kanssa.

 

["madame"]

juu ja jsut oli ketju tossa miten joku on ollut salarakas ja tullut raskaaksi ja mies hylännyt,vaikak oli muka jättämässä vaimon. hah,kukaan mies joka pettää vaimoaan ei ole yhdenkään anisen arvoinen,eikä muutu siitä yhtään miksikään! samanlainen pettäjä on seuraavan naisenkin kanssa

 

["eve"]

Onneksi tätä ei jatku enää kauaa. Mies lähtee ulkomaankomennukselle määrittämättömäksi ajaksi, tuskinpa nähdään enää koskaan sen jälkeen.

No mitäpä tuota sitten miettimään. Tuossahan se ratkaisu on.

 

[Ei sateenvarjoa]

Onko miehellä siis lapsia?

Jos haluat ottaa etäisyyttä hieman ja pohtia kuvioita, niin onko se mahdollista? Vai onko esim yhteiset työasiat ja yhteiset lounaat "pakolliset"? Vai mitkä ja millaiset on ne tilanteet, kun ajaudutte toistenne seuraan, lähelle?

En halua kertoa miehen toisaalla olevasta elämästä enempää.

Töiden merkeissä tavataan ja siellä sekä töiden ohessa että tauoilla ajaudutaan toistemme seuraan. Toki mä voin ottaa (ja olen ottanutkin) etäisyyttä menemällä tilanteista pois tai välttelemällä miestä, mutta ei se ole oikein vaikuttanut asioihin.

Mä luulen, että tää kaikki on pian ohitse. Miehen on tehtävä ratkaisunsa, ja jollei tee, niin olosuhteet tekevät sen miehen puolesta. Mä en vaan halua jäädä haaveilemaan ja ajattelemaan että "mitä jos..". Ois paljon helpompaa, jos oisin ihan varma että mä olen ollut vain pelkkä lelu tai jotain muuta samanlaista.

 

[muitakin vaihtoehtoja on]

[QUOTE="vieras";25394473]Just. Mä vaan en tajua miten kukaan voi elää noin ja vielä "arvostaa" tuollaista miehen irvikuvaa. News flash! Se mies ajattelee vain ja ainoastaan ITSEÄÄN, niinhän petturit aina. Se ei välitä kummemmin vaimostaan, ja vielä vähemmän sinusta. Ja vaikka maailman 8 ihme tapahtuisi ja se jättäisi vaimonsa, niin sä löytäisit saman paskan edestäs muutamien vuosien päästä kun äijällä on taas joku uus "ihastus". Eli get over it, etsi oikea mies, joka OIKEASTI arvostaa sua. Sulla taitaa olla huono itsetunto? mies vetää sua höplästä. Jos mies oikeasti rakastaa, niin ei se ole silloin avioliitossa toisen naisen kanssa.[/QUOTE]

Maailma ja elämä ei ole noin mustavalkoista.

Otetaan esimerkiksi vaikka ihan minä itse ja mun parisuhteeni. Suhteemme alkoi teini-iässä, menimme naimisiin, saimme lapsia. Liittomme kesti 10 vuotta. Kunnes sain selville, että miehelläni oli ollut toinen nainen jo pitkään. Siis todellakin pitkään. Siinä kohtaa MINÄ tein ratkaisun ja jätin miehen. Mies meni yhteen rakastajattarensa kanssa. Ja arvaa mitä? Tuosta kaikesta on kulunut jo 11 vuotta. He ovat edelleen yhdessä, naimissa, yhteisiä lapsia ja he ovat todella rakastuneita edelleen toisiinsa. Ja ei, eksäni ei ole edes pettänyt tätä naistaan. Että ei se aina mene niin että "kerran pettää, pettää aina" ja että aviorikoksesta alkaneet suhteet ei koskaan kestä.

Ja mä tiedän tän kaiken, koska nyttemmin olen hyvissä väleissä sekä eksän, että tämän vaimonsa kanssa. Mulla ei ole kaunaa eikä katkeruutta heidän suuntaansa, ymmärrän että he olivat toisilleen ne oikeat, ei minä ja eksäni vaikka niin joskus toivoinkin.

 

["vieras"]

Maailma ja elämä ei ole noin mustavalkoista.

Otetaan esimerkiksi vaikka ihan minä itse ja mun parisuhteeni. Suhteemme alkoi teini-iässä, menimme naimisiin, saimme lapsia. Liittomme kesti 10 vuotta. Kunnes sain selville, että miehelläni oli ollut toinen nainen jo pitkään. Siis todellakin pitkään. Siinä kohtaa MINÄ tein ratkaisun ja jätin miehen. Mies meni yhteen rakastajattarensa kanssa. Ja arvaa mitä? Tuosta kaikesta on kulunut jo 11 vuotta. He ovat edelleen yhdessä, naimissa, yhteisiä lapsia ja he ovat todella rakastuneita edelleen toisiinsa. Ja ei, eksäni ei ole edes pettänyt tätä naistaan. Että ei se aina mene niin että "kerran pettää, pettää aina" ja että aviorikoksesta alkaneet suhteet ei koskaan kestä.

Ja mä tiedän tän kaiken, koska nyttemmin olen hyvissä väleissä sekä eksän, että tämän vaimonsa kanssa. Mulla ei ole kaunaa eikä katkeruutta heidän suuntaansa, ymmärrän että he olivat toisilleen ne oikeat, ei minä ja eksäni vaikka niin joskus toivoinkin.

Ja sä tiedät mistä ettei tuolla miehellä ole tälläkin hetkellä toinen nainen, ollut jo pitkään... ? Osashan mies sullekkin esittää onnellista ja että kaikki on hyvin, pitkään.

Että joo, en edelleenkään usko että sunkaan tapauksessa olisi kyseessä mikään palavan aito rakkaus. Mutta siinäpähän roikut, kulisseissa, vaikka vuosia jos tykkäät. Mä taas tykkään elää oikeaa elämää.

 

[ohhoh]

Ja se. Että jos niillä olisi ihan oikeasti täydellinen ja kaunis parisuhde, niin ihan varmasti mies ei olisi ikinä ihastunut kehenkään toiseen. Saati antanut sen kaiken mennä näin pitkälle. Ei se vaan mene niin. Kun rakastaa toista ihan oikeasti ja kunnolla, ei sydämessä ole sijaa kenellekään toiselle. Toimivaan parisuhteeseen vain ei pääse kukaan väliin.

Voi sua pientä kultaa. Tää kertoo, että olet joko tavattoman nuori tai tavattoman kokematon ihmissuhteissa. Ihastuksia tulee ja menee, vaikka parisuhde toimii hyvin. Kertonee esim miehen avioelämän hyvästä seksistä ettei sitä tarvitse sinulta. Ja toisaalta, juuri se pidättäytyminen tekee sinusta himoittavamman, ei kunnioitettavampaa. Voi jopa olla, että jos seksiä olisi ollutkin, et olisi enää ollenkaan niin haluttava miehestä. "Toimivaan parisuhteeseen ei kukaan pääse väliin". Tää on juuri sitä kioskikirjallisuustason kliseistä ajattelua. Veikkanpa että miehellä on toimiva parisuhde, jota ei halua rikkoa menemällä kanssasi sänkyyn, vaikka onkin sinuun ihastunut...Vaimon kanssa on se oikea elämä ja rakkaus.

 

[Bonaire]

no,jos kuvitellaan että teille tulisi suhde,niin voisitko luottaa siihen,että mies ei pettäisi suakin?yleensä suhde joka on alkanut pettämällä,loppuukin pettämällä..ja pettämistähän se miehen puolelta on,jos kerran halailette ja suutelette..ellei hän sitten pystyisi tekemään samoja asioita vaimon nähden?