N
Noora
Vieras
Olemme keski-ikäinen pariskunta. Mies juo vapaa-aikanaan raskaasti. Elämämme on sen vuoksi solmussa. Tuntuu, että ilman viinaa, kaikki olisi melko hyvin, vakkka muutakin sairautta on.
Nyt on tilanne sellainen, että koiramme on alkanut oirehtia. Kun mies on humalassa, koira käy minun päälleni, vaikka päivän mittaan on mitä sopuisin ja ihanin eläin. Iltaisin kun mies makaa humalassa, koira alkaa jotekin ehkä suojelemaan tätä humalaista. Näin sen käsitän.Koira murisee, hyökkäilee ja on purrutkin minua.
Tänään sain sen rauhoittumaan puhumalla lempeästi ja lähestyin vuodetta rauhallisesti.
Sitten kun pääsen sänkyyn, enkä liiku, koira makaa rauhallisesti lattialla, mutta kun lähden veskiin, se on koko ajan varuillaan.
Mies nukkuu humalaista unta samassa vuoteessa.Parhaillaan ja koira murisee.Kaikki sanotte nyt, ettei minulla ole täällä mitään asiaa, on lähdettävä. Asia on kuitenkin niin, että viimeksi mies tänne on tullut, tuop, jota koira nyt puolustaa.
Sanomnattakin on kai selvää, että selvänä mies on mitä mukavin ihminen, hoitaa työnsä, muytta viikonloput ja illat
Tätä on jatkunut lievempänä pari kuukautta. Mies on tietoinen asiasta, mutta ei reagoi. Millään en jaksaisi lähteä kodistamme, eikä oikein ystäviäkään ole, ei ainakaan sellaisia, joiden luokse voisi koiran kanssa menn
ä.
Onhan minulla työkin.
Jos edes hiukan ymmärtäisi tuota lempeää koiraa. Onko se tavallista ja kumpi tässä oikein on vaarallinen?
Mies on hyvässä asemassa, kukaan ei siitä uskoisi mitään tämmöistä. Apua ei suostu hakemaan, eikä ole kiinnostunut siitä, että minä etsisin.
Kyllä minä nyt taidan olla aika stressaantunut ja sekaisin. Olen valvonut juopottelun vuoksi paljon.Kerron vielä, että mies ei hoida kodin asioita ja tulipalo on kymmenet kerrat ollut sekuntien päässä. Voi polttaa itsensä ja kotimme, jos jää yksin.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, mitä tässä pitäisi tehdä? Pitääkö tosiaan lähteä omasta rakkaasta kodista?Olen väkivaltaisen alkoholistiperheen lapsi. Se saattaa vaikuttaa siihen, etten kykene toimimaan, vaikka olen aina ollut reipas ja normaalinpuoleinen ihminen.
Nyt on tilanne sellainen, että koiramme on alkanut oirehtia. Kun mies on humalassa, koira käy minun päälleni, vaikka päivän mittaan on mitä sopuisin ja ihanin eläin. Iltaisin kun mies makaa humalassa, koira alkaa jotekin ehkä suojelemaan tätä humalaista. Näin sen käsitän.Koira murisee, hyökkäilee ja on purrutkin minua.
Tänään sain sen rauhoittumaan puhumalla lempeästi ja lähestyin vuodetta rauhallisesti.
Sitten kun pääsen sänkyyn, enkä liiku, koira makaa rauhallisesti lattialla, mutta kun lähden veskiin, se on koko ajan varuillaan.
Mies nukkuu humalaista unta samassa vuoteessa.Parhaillaan ja koira murisee.Kaikki sanotte nyt, ettei minulla ole täällä mitään asiaa, on lähdettävä. Asia on kuitenkin niin, että viimeksi mies tänne on tullut, tuop, jota koira nyt puolustaa.
Sanomnattakin on kai selvää, että selvänä mies on mitä mukavin ihminen, hoitaa työnsä, muytta viikonloput ja illat
Tätä on jatkunut lievempänä pari kuukautta. Mies on tietoinen asiasta, mutta ei reagoi. Millään en jaksaisi lähteä kodistamme, eikä oikein ystäviäkään ole, ei ainakaan sellaisia, joiden luokse voisi koiran kanssa menn
ä.
Onhan minulla työkin.
Jos edes hiukan ymmärtäisi tuota lempeää koiraa. Onko se tavallista ja kumpi tässä oikein on vaarallinen?
Mies on hyvässä asemassa, kukaan ei siitä uskoisi mitään tämmöistä. Apua ei suostu hakemaan, eikä ole kiinnostunut siitä, että minä etsisin.
Kyllä minä nyt taidan olla aika stressaantunut ja sekaisin. Olen valvonut juopottelun vuoksi paljon.Kerron vielä, että mies ei hoida kodin asioita ja tulipalo on kymmenet kerrat ollut sekuntien päässä. Voi polttaa itsensä ja kotimme, jos jää yksin.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, mitä tässä pitäisi tehdä? Pitääkö tosiaan lähteä omasta rakkaasta kodista?Olen väkivaltaisen alkoholistiperheen lapsi. Se saattaa vaikuttaa siihen, etten kykene toimimaan, vaikka olen aina ollut reipas ja normaalinpuoleinen ihminen.