[QUOTE="joku";28889760]Jotenkin tuntui menevän aloituksen pointti ohi monelta ja otettiin taas kaikki poikkeuksen poikkeukset esille.
Toki lapsi laitetaan päiväkotiin, jos vanhemmat käy töissä tai opiskelee tai jotain muuta vastaavaa, mutta välillä näissä keskusteluissa tulee esille, että päiväkotiin laitetaan ensisijaisesti oppimaan jotain taitoja. Ap:n pointti oli mielestäni se, että ei siellä päiväkodissa opi välttämättä mitään sellaista, mitä ei kotona voisi opettaa.
En jaksa uskoa, että kovin moni elää ihan jossain metsän perukoilla, missä ei ole ketään muita lapsia lähimmän tunnin säteellä. Toki ehkä joku asuu, mutta ei nyt kymmeniä tuhansia sellaisia lapsia löytyne.
Ja vaikka asuisi ihan metsän perukoilla ilman ketään, niin en näe silti syytä, että esim. kaksivuotias pitäisi laittaa päiväkotiin oppimaan ryhmätaitoja. Jos vanhemmat osaa opettaa peruskäytöstavat, niin ei lapsi tarvitse ennen eskaria päiväkotia muuta kuin vanhempien työn, opiskelun tai sairauden vuoksi.[/QUOTE]
Ei asuta metsän perukoilla, ihan lähiössä, mutta ei vaan kauheasti samanikäistä seuraa täältä löydy. Puistossa jos joku lapsi sattuu olemaan, niin lapsi yleensä halua leikkiä tuntemattoman kanssa, vaikka meidän lapsi yrittäisi tehdä tuttavuutta. Talvella meillä puistot ainakin vielä ihan tyhjiä. Mutta ei 2 vuotias tarvitse kavereita, kunhan nyt joskus näkee muita lapsia. Yli 3 vuotiaalle taas sitten suositellaan sitä kaveriseuraa, kun aletaan muodostaa ystävyyssuhteita. Jos niitä ei löydy pihapiiristä/ystävien lapset/sukulaiset, eikä lähellä ole kerhoja, harrastusmahdollisuuksia, niin musta ei ole mitenkään huono idea laittaa sosiaalinen kavereita kaipaava lapsi päiväkotiin osapäiväiseksi. Ihan samahan se melkein on kuin kerho. Yleensä villit lapset sopivat paremmin päiväkotiin, koska kerhoissa ei ole aikaa keskittyä niihin tapauksiin. Samoin joissain harrastuksissa villi lapsi saattaa villiinnyttää koko porukan ja onhan niitä joillekin sanottu, ettei lapsi sovi tänne, kun ei osaa olla rauhallisesti.
Tärkein on siis mielestäni tuo lapsen sosiaaliset suhteet. Lisäksi tietysti ryhmätaidot ja vieraan ihmisen auktoriteetin alla toimiminen, on ihan hyviä taitoja myös, mutta ei nyt ihan välttämättömiä. Helpompi ehkä koulussa, jos ei ole tottunut vaan siihen omaan äitiin ja on sitten tottelematon, kun "ei nyt muita kuulu totella".
En ole ollut koskaan päiväkodissa ja olen ollut vähän kateellinen niille, jotka jo koulussa ekaluokalla hyviä ystäviä ja itsellä vähän ulkopuolinen olo, kun tunsin ehkä yhden esikoulusta, joka vielä päätyi eri luokalle. Oli selvästi jo muodostunut päiväkotiryhmiä ja myöhemmin sitten puhuivat päiväkotiajoistaan ja itse olin ulkopuolinen. Joskus joku sanoikin, että "susta näkee, ettet ole koskaan ollut päiväkodissa". Meillä tosin paljon sisaruksia ja naapureita, mutta esimerkiksi perhekerhoissa konttasin äitini jaloissa, kun se nyt sattui siinä olemaan, enkä uskaltanut muiden kanssa mennä leikkimään. En tiedä olisinko viihtynyt päiväkodissa, koska olin muutenkin vähän ujo.