Nuoren sijoittaminen perheen ulkopuolelle, mitä mieltä?

[tytsi-89]

Eihän tällaisiin voi ottaa mitään kantaa, jos ei tiedä koko tilannetta. Millaiset perhesuhteet vanhemmilla, sillä teinillä ja mahdollisilla sisaruksilla on keskenään? Onko masennuksen taustalla joku "syy"? Onko muita ongelmia kuin masennus? Millaista apua nuori itse haluaisi?

En todellakaan usko, että ongelmat korjaantuvat muualla, jos kyseessä on ihan tavallinen perhe ja huolehtimaan kykenevät vanhemmat. Toki parempi niin, jos vanhemmat eivät oikeasti välitä tai ovat muuten kykenemättömiä huolehtimaan nuoresta. Vaikea uskoa, että pelkkä masennus olisi tässä syynä. Paha huumeriippuvuus ja/tai väkivaltainen käytös voisi olla tilanne, jossa kuvittelisin, että olisi vanhempien ja perheen muiden lasten (ja sen nuorenkin) kannalta parempi puuttua ulkopuolelta tilanteeseen ja jopa sijoittaa muualle se teini.

 

[tytsi-89]

Tilanteessa, jossa nuori on itsetuhoinen eikä vanhemmilla ole enää keinoja ja/tai resursseja huolehtia lapsestaan, sijoittaminen kodin ulkopuolelle on hyvä ratkaisu.

Miksi hyvä ratkaisu? Toki sitten, jos vanhemmilla ei oikeasti ole taitoa/resursseja huolehtia nuoresta, mutta muuten en näe, että vieras paikka ja vieraat ihmiset mitenkään auttaisi masennuksesta toipumisessa. Psykiatrinen osasto on sitten eri asia, siellä voi joutua joissain tilanteissa oleilemaan kauankin. Väliaikaistahan se kyllä on ja yleensä kai sinne päätyy vain, jos tilanne on tosi paha. Siitä ei kuitenkaan tainnut olla kyse.

 

[tytsi-89]

Minusta huomattavasti julmempi temppu olisi antaa masentuneen nuoren ajautua itsemurhaan tai muulla tavoin vahingoittamaan itseään. Valitettavasti Suomessa nuorten psykiatrinen sairaanhoito on retuperällä ja joskus ainoa keino saada nuori tarvitsemaansa hoitoon on tehdä noin radikaali temppu. Sekin on välittämistä, kun toteaa, että vanhempien omat keinot ja voimavarat eivät enää riitä. Eikä sitä nuorta tarvitse hylätä, vaikka sijoitettaisiinkin johonkin sellaiseen paikkaan, missä nuori saa kipeästi tarvitsemansa hoidon.

Miten se itsemurha tai itsetuhoinen käytös muualla olisi epätodennäköisempää? Voisin kuvitella, että jopa päinvastoin. Kyllähän perhe/nuori saa tukea ja apua ammattilaisilta vaikka teini kotona asuisikin.

 

["vieras"]

Usein asia menee kyllä niin, että kun lastensuojeluilmoitus on tehty, joko perhe itse omasta tilanteestaan tai joku muu sen tekee, ei perhe enää itse juuri voi vaikuttaa siihen, miten nuoren kanssa menetellään. Ja se on hyväkin, vastuu siirtyy viranomaisille.

 

[tytsi-89]

"miksei joku perustaisi KODIN perheelle. Paikan mihin koko perhe voisi mennä jaksolle, hoidettaisiin ongelmia kokonaisvaltaisesti, ilman syyllistämistä että on ollut huono vanhempi jne."

Onhan tällaisia jo. Saisi olla kyllä paljon enemmän!

 

[fortunate]

Paras tilanne tietysti olisi, jos olisi mahdollista saada riittäviä avohuollon tukitoimia sekä riittävää psykiatrista avohoitoa. Näin ei kuitenkaan aina ole vaan monissa kunnissa esim psykoterapian saanti on kiven alla. Pelkkä lääkitys ja nuoren työntäminen takaisin vanhempiensa luokse ei riitä.

Ei riitä todellakaan, enkä mä lääkkeitäkään ihan ensimmäisenä olisi kouraan työntämässä.

En vaan sitä ymmärrä, että miten sijoitus auttaisi nuorta tuossa tilanteessa?

 

[Keittiönoita]

Miksi hyvä ratkaisu? Toki sitten, jos vanhemmilla ei oikeasti ole taitoa/resursseja huolehtia nuoresta, mutta muuten en näe, että vieras paikka ja vieraat ihmiset mitenkään auttaisi masennuksesta toipumisessa. Psykiatrinen osasto on sitten eri asia, siellä voi joutua joissain tilanteissa oleilemaan kauankin. Väliaikaistahan se kyllä on ja yleensä kai sinne päätyy vain, jos tilanne on tosi paha. Siitä ei kuitenkaan tainnut olla kyse.

No edellisessä juuri kirjoitin, että vanhemmilla ei ole enää keinoja eikä resursseja. Jostain syystä meillä Suomessa hoidetaan fyysisiä sairauksia paljon yksilöllisemmin, tehokkaammin, potilaan kokonaistilanne paremmin huomioiden ja myös - lasten ja nuorten ollessa kyseessä - koko perhe huomioiden kuin psyykkisiä sairauksia. Jos lapsesi sairastuu astmaan tai diabetekseen, niin hän saa tarvitsemansa hoidon ilman, että vanhemmat uupuvat sairasta lastaan hoitaessaan. Fyysisissä sairauksissa vanhemmille annetaan myös paljon enemmän tietoa siitä, mitä sairauden hoitaminen vanhemmilta edellyttää, millaiset oireet lapsella ennakoivat tulossa olevaa ovinnin muutosta huonompaan jne. Psyykkisten sairauksien kohdalla jo ylipäätään nuorisopsykiatriselle polille pääsy voi kestää kohtuuttoman kauan eikä nuori ja perhe saa välttämättä sieltäkään riittävää hoitoa, tietoa ja tukea. Kaikilla perheillä ei ole varaa kustantaa yksityistä psykoterapiaa eikä Kelakaan aina myönnä siihen edes osittaista korvausta. Kuitenkin lasten ja nuorten kohdalla apua pitäisi saada jo varhaisessa vaiheessa eikä vasta sitten - ja kenties radikaalein keinoin - kun tilanne on jo luisumassa pois hallinnasta.

 

["huoh"]

"miksei joku perustaisi KODIN perheelle. Paikan mihin koko perhe voisi mennä jaksolle, hoidettaisiin ongelmia kokonaisvaltaisesti, ilman syyllistämistä että on ollut huono vanhempi jne."

Onhan tällaisia jo. Saisi olla kyllä paljon enemmän!

No hyvä että on! Niistä ei ilmeiseti paljon ole hälyä pidetty. Todellakin pitäisi saada niitä lisää jos siis ovat toimivia ihan oikeasti.

 

[Keittiönoita]

Ei riitä todellakaan, enkä mä lääkkeitäkään ihan ensimmäisenä olisi kouraan työntämässä.

En vaan sitä ymmärrä, että miten sijoitus auttaisi nuorta tuossa tilanteessa?

Koska joskus se sijoitus on ainoa ja nopein keino, milla lapsen saa myös sairaalahoitoon ja/tai riittävään terapiaan. Suomessa ei muuten ole edes yksityisiä psykiatrisia sairaaloita, joten rahakaan ei asiaa auta.

 

["vieras"]

Ei riitä todellakaan, enkä mä lääkkeitäkään ihan ensimmäisenä olisi kouraan työntämässä.

En vaan sitä ymmärrä, että miten sijoitus auttaisi nuorta tuossa tilanteessa?

Sijoituksessa nuori voidaan viedä pois omasta ympäristöstä, katkaistaan tilanne, irrotetaan kaveripiiristä. Tämä voi olla välttämätöntä, jos ongelmat liittyvät päihteisiin.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="huoh";27597329]No hyvä että on! Niistä ei ilmeiseti paljon ole hälyä pidetty. Todellakin pitäisi saada niitä lisää jos siis ovat toimivia ihan oikeasti.[/QUOTE]

Joo, meille kävi henkilökuntaa yliopistolla puhumassa. Aika positiivisen kuvan sain. Tosi idyllinen ympäristö jo ulkoisestikin. Ei tosiaan mikään perinteinen laitos.

 

[Keittiönoita]

Miten se itsemurha tai itsetuhoinen käytös muualla olisi epätodennäköisempää? Voisin kuvitella, että jopa päinvastoin. Kyllähän perhe/nuori saa tukea ja apua ammattilaisilta vaikka teini kotona asuisikin.

Koska sitä nuorta voidaan vahtia 24/7, lun henkilöstö tekee kolmivuorotyötä. Harva vanhempi jaksaa olla kovinkaan montaa vuorokautta nukkumatta ja monien teini-ikäisten lasten vanhempien täytyy käydä päivisin töissäkin.

 

[Madicken04]

Miten se itsemurha tai itsetuhoinen käytös muualla olisi epätodennäköisempää? Voisin kuvitella, että jopa päinvastoin. Kyllähän perhe/nuori saa tukea ja apua ammattilaisilta vaikka teini kotona asuisikin.

Saako oikeasti?

En tunne virallisemmin käytäntöjä mutta ikävän paljon olen kuullut perheiltä että lapselle/nuorelle joka asuu kotona on vaikea saada oikeasti apua. Se on helposti juuri sitä että resepti kouraan ja kotiin, keskusteluaika johonkin 3kk päähän.

Jotta lapsi saisi nopeasti tarvitsemaansa apua joudutaan turvautumaan sijoitukseen/huostaanottoon.

 

[tytsi-89]

Koska sitä nuorta voidaan vahtia 24/7, lun henkilöstö tekee kolmivuorotyötä. Harva vanhempi jaksaa olla kovinkaan montaa vuorokautta nukkumatta ja monien teini-ikäisten lasten vanhempien täytyy käydä päivisin töissäkin.

Totta, mutta en oikein jaksa uskoa, että se vahtiminen asiaa miksikään muuttaa. Jos on riittävän itsetuhoinen, löytää kyllä keinot tehdä itselleen jotain. Tuo ei oikein sitä itse ongelmaa poista. Tuntuu aika hurjalta liikkeeltä vain "varmuuden vuoksi". Luulisi, että alaikäinen pääsisi noin korkeassa itsemurhariskissä psykiatriselle osastojaksolle? Riippuu kyllä varmasti kaupungista.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27597332]Sijoituksessa nuori voidaan viedä pois omasta ympäristöstä, katkaistaan tilanne, irrotetaan kaveripiiristä. Tämä voi olla välttämätöntä, jos ongelmat liittyvät päihteisiin.[/QUOTE]

Mun mielestä huumeongelmat onkin ihan tyystin eri asia kuin "vain" masennus.

 

[Keittiönoita]

Saako oikeasti?

En tunne virallisemmin käytäntöjä mutta ikävän paljon olen kuullut perheiltä että lapselle/nuorelle joka asuu kotona on vaikea saada oikeasti apua. Se on helposti juuri sitä että resepti kouraan ja kotiin, keskusteluaika johonkin 3kk päähän.

Jotta lapsi saisi nopeasti tarvitsemaansa apua joudutaan turvautumaan sijoitukseen/huostaanottoon.

Joillain paikkakunnilla saa, joillain ei. Useimmiten taitaa olla niin, että jos hoitoa ja apua saakin, niin se on kokonaistilanteeseen nähden riittämätöntä.

 

["vieras"]

Mun mielestä huumeongelmat onkin ihan tyystin eri asia kuin "vain" masennus.

Huoh.

 

["vieras"]

Joillain paikkakunnilla saa, joillain ei. Useimmiten taitaa olla niin, että jos hoitoa ja apua saakin, niin se on kokonaistilanteeseen nähden riittämätöntä.

Ja avun saaminen edellyttää sitä, että vastuu siirtyy vanhemmilta viranomaisille. Ei voi shoppailla yhteiskunnan palveluista "jotain kivaa meidän Maijalle, että se piristyisi", jos lapsi on itsetuhoinen tai vaaraksi muille perheenjäsenille. Apua saadakseen on vastuusta luovuttava. Sitä ei moni tahdo tai uskalla tehdä, "katsellaan nyt vielä"-mentaliteetilla mennään, vaikkei enää jaksaisi tai pystyisi pitämään tilannetta hallinnassa.

 

["huoh"]

Tuli sellainenkin mieleen että tuollaiselle nuorelle voisi apua olla pelkästään jo vertaistuesta. Esim. joku rinki johon tulee samantyyppisistä ongelmista kärsiviä. Siellä sitten asiantuntijan johdolla käytäisiin keskustelua eri keinoin. jokainen voisi siellä purkaa kaltaistensa seurassa tuntojaan. Siinä on se hyvä puoli että silloin ei tarvitsisi ainakaan kokea olevansa ihan yksin ongelmiensa kanssa. Voisi tuoda uutta näkökulmaa asioihin.
Itse olen aikusena ollut tällaisessa ryhmässä, ja se oli kyllä hyvä kokemus.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27597350]Huoh.[/QUOTE]

Olipas fiksu kommentti. Millä tavalla ne sitten ovat sama asia ja vaativat samoja keinoja?

 

[Keittiönoita]

Totta, mutta en oikein jaksa uskoa, että se vahtiminen asiaa miksikään muuttaa. Jos on riittävän itsetuhoinen, löytää kyllä keinot tehdä itselleen jotain. Tuo ei oikein sitä itse ongelmaa poista. Tuntuu aika hurjalta liikkeeltä vain "varmuuden vuoksi". Luulisi, että alaikäinen pääsisi noin korkeassa itsemurhariskissä psykiatriselle osastojaksolle? Riippuu kyllä varmasti kaupungista.

Kun itsetuhoinen lapsi tai nuori joudutaan ottamaan itsetuhoisuuden vuoksi laitokseen, niin tälle lapselle tai nuorelle ei anneta siellä mitään sellaista, millä voisi vahingoittaa itseään. Mulla on yksi tuttavaperhe, jonka lapsi on tästä syystä sijoitettu kodin ulkopuolelle ja tällä lapsella ei ole edes vyötä käytössään ja pesuaineetkin saa suihkussa käydessään pieneen kippoon, jotta ei voi kietaista naamaansa koko pullollista. Mutta lapsi saa päivittäin terapiaa, mitä taas ei olisi kotona asuessaan saanut.

 

["vieras"]

Olipas fiksu kommentti. Millä tavalla ne sitten ovat sama asia ja vaativat samoja keinoja?

Anteeksi, mutta mitä kirjoititkaan ensimmäisessä viestissäsi tähän ketjuun? Jotain siitä, miten ei voi tietää mikä on tilanne. Nyt kuitenkin olet tietämässä täyttä päätä. Se huokaisuttaa, kuten tavallista.

 

[Madicken04]

Totta, mutta en oikein jaksa uskoa, että se vahtiminen asiaa miksikään muuttaa. Jos on riittävän itsetuhoinen, löytää kyllä keinot tehdä itselleen jotain. Tuo ei oikein sitä itse ongelmaa poista. Tuntuu aika hurjalta liikkeeltä vain "varmuuden vuoksi". Luulisi, että alaikäinen pääsisi noin korkeassa itsemurhariskissä psykiatriselle osastojaksolle? Riippuu kyllä varmasti kaupungista.

Sanotaan että vaikeampaa se on tuon 24/7 valvonnan alla kuin ihan noin vapaasti kulkien.

Tietty on mukava ajatella että perhe ja välittäminen auttaa kaikkeen. Itseltä on vähän usko tuohon kuitenkin karissut.

Varmaan olen turhan kriittinen, siltikin jo yhden pikkuveljen hautaaminen tuollaisten juttujen seurauksena riittää siihen että mikäli omalla lapsella näkisin todellisen itsemurhariskin eikä riittävää apua olisi saatavilla niin varmasti turvautuisin muualle sijoitukseen. Vaikka se noin "varmuuden vuoksi" kuulostaisi liian radikaalilta toimenpiteeltä.

 

[fortunate]

Koska joskus se sijoitus on ainoa ja nopein keino, milla lapsen saa myös sairaalahoitoon ja/tai riittävään terapiaan. Suomessa ei muuten ole edes yksityisiä psykiatrisia sairaaloita, joten rahakaan ei asiaa auta.

Laitokset ei ole hoitokoteja, eikä siellä huolehdita juuri muusta kuin perustarpeista.
Tietty saa jonkun kerran viikossa-terapian, josta ei välttämättä ole hirveän suurta apua kun ottaa huomioon missä ympäristössä nuori elää ja oppii varsin nopeasti "talon tavoille" ja sen, että puhuminen on lussuu.

Mä lähtisin ensin koulun kautta hakemaan apua, sitä kautta pääsee nopeastikin hoidon piiriin.
Alaikäisillä ei onneksi ole niin hankalaa saada psykiatrista hoitoa kuin aikuisilla.

 

[tytsi-89]

Sanotaan että vaikeampaa se on tuon 24/7 valvonnan alla kuin ihan noin vapaasti kulkien.

Tietty on mukava ajatella että perhe ja välittäminen auttaa kaikkeen. Itseltä on vähän usko tuohon kuitenkin karissut.

Varmaan olen turhan kriittinen, siltikin jo yhden pikkuveljen hautaaminen tuollaisten juttujen seurauksena riittää siihen että mikäli omalla lapsella näkisin todellisen itsemurhariskin eikä riittävää apua olisi saatavilla niin varmasti turvautuisin muualle sijoitukseen. Vaikka se noin "varmuuden vuoksi" kuulostaisi liian radikaalilta toimenpiteeltä.

Niin, hankalia asioita. Ei näihin oikein ole mitään yhtä oikeaa vastausta, kun tilanteet on niin erilaisia.