Nuoren sijoittaminen perheen ulkopuolelle, mitä mieltä?

[fortunate]

[QUOTE="vieras";27597332]Sijoituksessa nuori voidaan viedä pois omasta ympäristöstä, katkaistaan tilanne, irrotetaan kaveripiiristä. Tämä voi olla välttämätöntä, jos ongelmat liittyvät päihteisiin.[/QUOTE]

Päihdeongelmien kyseessä ollessa kyllä, mutta ap ei kertonut päihdeongelmista mitään.
Voi olla, että niitä on, mutta aloitus antoi ymmärtää, että ongelmat ovat lähinnä kotona.

Laitoksessahan nuori pääsee irti tutusta ympäristöstä ja irtoaa kaveripiiristä, mutta uudessa hienossa ympäristössä laitoksessa on vastassa läjä ongelmanuoria, joilla voi olla vielä paljon pahemmat päihde- ja muut ongelmat kuin niillä nuoren tutuilla kavereilla.
Aikuisten, entisten laitosnuorten tilastotkin on aika karua luettavaa.

Itse pidän laitosta todellakin viimeisenä vaihtoehtona.
Sellaisena vaihtoehtona, kun nuoren kanssa ei oikeasti enää pärjää "kukaan" ja hänet on vaan pakko saada pois.

 

[fortunate]

Eihän me tosiaan tiedetä tilannetta sen tarkemmin eikä voida tietää mikä juuri ap:n lapselle olisi parhaaksi, mutta ehkä ap saa ajatuksia näistä erilaisista mielipiteistä.

 

[Keittiönoita]

Laitokset ei ole hoitokoteja, eikä siellä huolehdita juuri muusta kuin perustarpeista.
Tietty saa jonkun kerran viikossa-terapian, josta ei välttämättä ole hirveän suurta apua kun ottaa huomioon missä ympäristössä nuori elää ja oppii varsin nopeasti "talon tavoille" ja sen, että puhuminen on lussuu.

Mä lähtisin ensin koulun kautta hakemaan apua, sitä kautta pääsee nopeastikin hoidon piiriin.
Alaikäisillä ei onneksi ole niin hankalaa saada psykiatrista hoitoa kuin aikuisilla.

Koulun kautta tämän tuttavaperheenikin teinin kohdalla asiat lähtivät lopulta rullaamaan. Kouluterveydenhoitajan lakisääteinen velvollisuus oli tehdä itsetuhoisesta nuoresta lastensuojeluilmoitus ja kun teini oli lastensuojelun piirissä, alkoi myös tapahtua. Aluksi sairaalassa tarkkailujakso ja sieltä lyhyeksi ajaksi kotiin kunnes lastensuojelu - vanhempien kanssa yhteisymmärryksessä - teki päätöksen kodin ulkopuolelle sijoittamisesta.

 

["iines"]

Minusta huomattavasti julmempi temppu olisi antaa masentuneen nuoren ajautua itsemurhaan tai muulla tavoin vahingoittamaan itseään. Valitettavasti Suomessa nuorten psykiatrinen sairaanhoito on retuperällä ja joskus ainoa keino saada nuori tarvitsemaansa hoitoon on tehdä noin radikaali temppu. Sekin on välittämistä, kun toteaa, että vanhempien omat keinot ja voimavarat eivät enää riitä. Eikä sitä nuorta tarvitse hylätä, vaikka sijoitettaisiinkin johonkin sellaiseen paikkaan, missä nuori saa kipeästi tarvitsemansa hoidon.

paitsi että em.lastenkodissa asuneilla on suurempi riski itsemurhaan vrt kotona asuneisiin(luin tästä joskus).
ps. minut meinasi äiti joskus laittaa tyttökotiin(ja se asia suututtaa vielä aikuisenakin, ei tuntunut kivalta)onneksi isä oli vastaan, enkä joutunut. enkä ollut edes kauheen hankala kunhan tein koululakon kun minulle ei pidetty lupauksia. Kyllä se nuori tuntee sen hylkäämisenä.

Se että onko tuo parempi vaihtoehto vai ei niin riippuu aika monesta asiasta. lähtökohtaisesti ei ole. mutta jos vanhemmat on syypäinä masennukseen niin sitten vo iolal parempikin

 

[no tuota]

Ehkä vähän kärjistetysti kuvattu tapaus..? Karu totuushan on se, että nykyään on niin paljon oirehtivia nuoria jotka ovat jo lastensuojelun asiakkaina, joten jos jonkun nuori on sattunut pysymään rajustakin kapinasta huolimatta kaidalla tiellä, niin resurssit ei välttämättä riitä sellaisen auttamiseen, muuta kuin jonon kautta. Tämä saattaa vanhemmista tuntua loputtomalta suolta ja varmasti saavat ainakin tuolla tavalla nyt jotakin apua perhetilanteeseensa.

 

[Madicken04]

[QUOTE="iines";27597853]paitsi että em.lastenkodissa asuneilla on suurempi riski itsemurhaan vrt kotona asuneisiin(luin tästä joskus).
ps. minut meinasi äiti joskus laittaa tyttökotiin(ja se asia suututtaa vielä aikuisenakin, ei tuntunut kivalta)onneksi isä oli vastaan, enkä joutunut. enkä ollut edes kauheen hankala kunhan tein koululakon kun minulle ei pidetty lupauksia. Kyllä se nuori tuntee sen hylkäämisenä.

Se että onko tuo parempi vaihtoehto vai ei niin riippuu aika monesta asiasta. lähtökohtaisesti ei ole. mutta jos vanhemmat on syypäinä masennukseen niin sitten vo iolal parempikin[/QUOTE]

Näkisin yhäkin tuon sijoittamisen ns viimeisenä vaihtoehtona siinä vaiheessa kun vanhemmat yhteistyössä muiden tahojen kanssa ovat tehneet kaiken voitavansa eikä mikään toimi. Ei niin että sitä käytetään uhkailukeinona tuollaisissa tavallisissa väännöissä kapinoivien teinien kanssa.

Tottakai lastenkodeissa asuneilla on korkemmat riskit itsemurhiin ja kaikenlaisiin ongelmiin kuin kotona asuneilla, onhan siinä jo taustalla paljon isompaa ongelmaa.

 

[no tuota]

Näkisin yhäkin tuon sijoittamisen ns viimeisenä vaihtoehtona siinä vaiheessa kun vanhemmat yhteistyössä muiden tahojen kanssa ovat tehneet kaiken voitavansa eikä mikään toimi. Ei niin että sitä käytetään uhkailukeinona tuollaisissa tavallisissa väännöissä kapinoivien teinien kanssa.

Tottakai lastenkodeissa asuneilla on korkemmat riskit itsemurhiin ja kaikenlaisiin ongelmiin kuin kotona asuneilla, onhan siinä jo taustalla paljon isompaa ongelmaa.

Yllättävän moni kyllä hunsvontteeraa kotoa käsin, vanhemmat vaan ei tee mitään asialle (kun kenties hunsvontteeraavat itsekin), joten aina ne ongelmien asteet ei ole kevyempiä siellä kotona "asuvilla". Esim peruskoulun just päättäneet, silti alaikäiset. Kukaan ei katso perään kun ei ole oppivelvollisuuttakaan...

 

[Madicken04]

Yllättävän moni kyllä hunsvontteeraa kotoa käsin, vanhemmat vaan ei tee mitään asialle (kun kenties hunsvontteeraavat itsekin), joten aina ne ongelmien asteet ei ole kevyempiä siellä kotona "asuvilla". Esim peruskoulun just päättäneet, silti alaikäiset. Kukaan ei katso perään kun ei ole oppivelvollisuuttakaan...

Uskoisin silti edellisen väitteeseen että lastenkodeissa asuneilla keskimääräinen itsemurhan ja muutenkin syrjäytymisen ym riski on korkeampi kuin kotona kasvaneilla. Juurikin siksi että heillä on keskimääräistä enemmän ongelmaista taustaa, hyökäämiskokemuksia yms taustallaan (lastenkoti nyt ei ole normi kasvuympäristö tavalliselle lapselle jolla on tavallinen perhe).

Mutta kuten sanoit ongelmia on kotona asuvillakin ja jos niitä ei kodin ja avopuolen toimenpitein saada hoidettua ja nuoren elämä alkaa käydä vaaralliseksi niin silloin nuo laitokset tai sijaiskodit ym ovat parempi ratkaisu kun antaa nuoren jatkaa tuhoisaa tietään.

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Mun mielestä huumeongelmat onkin ihan tyystin eri asia kuin "vain" masennus.

Masentuneen ihmisen ajatukset pyörivät samaa rinkiä kunnes jotain isoa tapahtuu. Se iso tapahtuma on joko se että masentunut tajuaa itse sairautensa ja haluaa saada apua ja "ottaa itseään niskasta kiinni" tai sitten masentunut viedään täysin eri ympäristöön jolloin ajatuskehä rikkoutuu helpommin ja aivot alkavat vastaanottamaan uusia ajatuksia, myös sitä apua. Masentunut saattaa syyttää kanssaeläjiään siitä etteivät he välitä eivätkä ymmärrä häntä ja se sairastuttaa läheiset, pahimmillaan myös masennukseen. En kannata laitoksia joissa on vain järjettömiä sääntöjä eikä hoitoa, mutta joskus pitää uhrata yksi ennen kuin uhrattuna on useampi. Mutta kukapa näyttää sen rahakirstun josta saisimme varat masennuksen hoitoon ettei ketään tarvitsisi uhrata?

 

[a.p.]

Nuorella siis masennusta ja paljon koulupoissaoloja sekä alkoholinkäyttöä joskus viikonloppuisin.
Vanhempien parisuhde on ollut jo aiemminkin sellaisella pohjalla että riidelty on paljon ja ero on ollut esillä useita kertoja.
Nuoren kapinointi on sitten ilmeisesti ollut se joka on katkaissut kamelin selän ja ehkä vähän turhankin paljon vyörytetty tämän nuoren harteille perheen ongelmia tyyliin"jos sinua ei olisi,kaikki olisi hyvin".
Perheen välit todella tulehtuneet mutta väkivaltaan mihinkään suuntaan ei ole.

Masennus on ollut siis sen asteista, ettei nuori ole ollut varsinaisesti itsetuhoinen eikä agressiivinen vaan lähinnä apaattinen ja koulunumerot ovat kärsineet.
Sepä se onkin, että mikä on sitten ollut masennusta ja mikä nuorelle ominaista, ikään liittyvää käytöstä vai onko masennus ylipäätään ollut liian rankka diagnoosi hankalalle murrosiälle.
Nuori on kyllä kokenut ettei häntä ymmärretä eivätkä vanhemmat välitä, mutta onko sekään vielä masennusta vai ikään liittyvää?
Omasta tilanteestani ei siis ole kyse, mutta tunnen tämän nuoren.
Nuori on kokenut tilanteen vanhempien hylkäämisenä ja juurikin "sysäämisenä pois silmistä", vielä ei ole siis tehty päätöksiä sijoituksesta suuntaan tai toiseen.

 

[no tuota]

Nuorella siis masennusta ja paljon koulupoissaoloja sekä alkoholinkäyttöä joskus viikonloppuisin.
Vanhempien parisuhde on ollut jo aiemminkin sellaisella pohjalla että riidelty on paljon ja ero on ollut esillä useita kertoja.
Nuoren kapinointi on sitten ilmeisesti ollut se joka on katkaissut kamelin selän ja ehkä vähän turhankin paljon vyörytetty tämän nuoren harteille perheen ongelmia tyyliin"jos sinua ei olisi,kaikki olisi hyvin".
Perheen välit todella tulehtuneet mutta väkivaltaan mihinkään suuntaan ei ole.

Masennus on ollut siis sen asteista, ettei nuori ole ollut varsinaisesti itsetuhoinen eikä agressiivinen vaan lähinnä apaattinen ja koulunumerot ovat kärsineet.
Sepä se onkin, että mikä on sitten ollut masennusta ja mikä nuorelle ominaista, ikään liittyvää käytöstä vai onko masennus ylipäätään ollut liian rankka diagnoosi hankalalle murrosiälle.
Nuori on kyllä kokenut ettei häntä ymmärretä eivätkä vanhemmat välitä, mutta onko sekään vielä masennusta vai ikään liittyvää?
Omasta tilanteestani ei siis ole kyse, mutta tunnen tämän nuoren.
Nuori on kokenut tilanteen vanhempien hylkäämisenä ja juurikin "sysäämisenä pois silmistä", vielä ei ole siis tehty päätöksiä sijoituksesta suuntaan tai toiseen.

Kaikki sympatia sille, että kuuntelet nuorta, mutta muista että osaavat kyllä manipuloida ja laittaa oman tilanteensa myös muiden syyksi, useimmiten vanhempien Ensisijaisesti tuossa tapauksessa nuori psykiatrian poliklinikalle terapiaan, oppilashuoltoryhmä tarttumaan koulupoissaoloihin ja mahdollisesti vanhemmat perheneuvolan kautta jonnekin omaan terapiaansa.

 

[Madicken04]

Eli ap:n esimerkissä ei ole kyse "ongelmanuoresta" jonka auttamiseksi vanhemmat ovat jo yhteistyössä muiden tahojen kanssa tehneet kaikkensa mutta koska eivät pärjää joutuvat miettimään lapsen sijoittamista muualle. Tämän omaksi parhaaksi.

Pikemminkin kyse on ongelmavanhemmista joiden toiminta on kenties pahentanut ns tavallisen nuoren oireilua (kenties masennus pohjaa vanhempien pitkään jatkuneisiin parisuhde-ongelmiin jne). Vanhemmat eivät jaksa kantaa vastuutaan vaan päinvastoin jopa syyttävät nuorta omista ongelmistaan ja käyttävät muualle sijoittamista uhkailukeinona.

Onko tuo suurinpiirtein sitä mistä on kysymys?

 

["vieras"]

Niin ja kyseessä siis ihan "normaali",hyvätuloinen perhe, 1 sisarus nuorella..

 

[no tuota]

Eli ap:n esimerkissä ei ole kyse "ongelmanuoresta" jonka auttamiseksi vanhemmat ovat jo yhteistyössä muiden tahojen kanssa tehneet kaikkensa mutta koska eivät pärjää joutuvat miettimään lapsen sijoittamista muualle. Tämän omaksi parhaaksi.

Pikemminkin kyse on ongelmavanhemmista joiden toiminta on kenties pahentanut ns tavallisen nuoren oireilua (kenties masennus pohjaa vanhempien pitkään jatkuneisiin parisuhde-ongelmiin jne). Vanhemmat eivät jaksa kantaa vastuutaan vaan päinvastoin jopa syyttävät nuorta omista ongelmistaan ja käyttävät muualle sijoittamista uhkailukeinona.

Onko tuo suurinpiirtein sitä mistä on kysymys?

Onko tuo suurinpiirtein sitä mistä nuori väittää olevan kysymys...? Tähdentäisin tätäkin vaihtoehtoa...

 

[Madicken04]

Onko tuo suurinpiirtein sitä mistä nuori väittää olevan kysymys...? Tähdentäisin tätäkin vaihtoehtoa...

Aivan.

Siis on tuo nuoren versio ja vanhempiensa versio. Ja totuus löytyy sitten jostain (kenties siitä väliltä...).

 

["vieras"]

Eli ap:n esimerkissä ei ole kyse "ongelmanuoresta" jonka auttamiseksi vanhemmat ovat jo yhteistyössä muiden tahojen kanssa tehneet kaikkensa mutta koska eivät pärjää joutuvat miettimään lapsen sijoittamista muualle. Tämän omaksi parhaaksi.

Pikemminkin kyse on ongelmavanhemmista joiden toiminta on kenties pahentanut ns tavallisen nuoren oireilua (kenties masennus pohjaa vanhempien pitkään jatkuneisiin parisuhde-ongelmiin jne). Vanhemmat eivät jaksa kantaa vastuutaan vaan päinvastoin jopa syyttävät nuorta omista ongelmistaan ja käyttävät muualle sijoittamista uhkailukeinona.

Onko tuo suurinpiirtein sitä mistä on kysymys?

Näin olen itsekin miettinyt.
Toki myös sitä onko tämä vain nuoren antama kuva, mutta toisaalta tunnen myös äidin ja tiedän heillä olevan/olleen parisuhdeongelmia ja äidin olevan aika äkkipikainen ja kiivas sanomisissaan jolloin nuo nuoren kertomuksetkin kävisivät järkeen.
Tarkoitan siis noita että äiti on syyttänyt nuorta heidän elämänsä pilaamisesta ja vanhempien mahdollisesta erosta ja etteivät jaksa häntä, haluavat eroon hänestä jne.
Sijoituksella uhkailu on myös ollut pitempiaikaista ennen toimiinryhtymistä, yleensä ainakun koulupoissaoloja,alkoholinkäyttöä ja/tai kotiintuloajoista myöhästelyä on tullut esille.
Mahdotonta tietenkään kaikkea tietää jos ei kärpäsenä katossa ole, mutta vahva tunne että se sijoitus ei ehkä tässä tilanteessa paras ratkaisu olisi..
Tosin nuori on jo nyt todella pahoilla mielin että asia on pantu vireille.

 

[no tuota]

Aivan.

Siis on tuo nuoren versio ja vanhempiensa versio. Ja totuus löytyy sitten jostain (kenties siitä väliltä...).

Luultavastikin juuri niin. Ei olisi ensimmäinen perhe, jossa esimerkiksi erilaiset tavat kasvattaa, laittaa kuria/lepsuilla jne. ovat alku vanhempien syyttelylle toisiaan kohtaan, jos se lapsonen vielä on ollut vähän holtiton. Tästä alkaa kierre, joka ei välttämättä pääty hyvin kenenkään kannalta... itse olen sivusta joutunut seuraamaan nyt jo eronnutta perhettä, jonka nuorista ei nyt kumpikaan jaksa huolestua, kun "se on sen toisen syy"...

 

["vieras ap"]

Ja olen siis ap vaikka nyt näköjään vieraana esiinnyinkin.

 

[no tuota]

Aika monen nuoren vanhemmat tässäkin maassa eroaa, eikä kaikki heittäydy itsetuhoisiksi siitä, vaikka kuinka asia rassaisikin muutenkin myllertävässsä iässä. Pitää ymmärtää, että jos reagoi noin voimakkaasti (että on itsetuhoinen, ei kestä muiden negatiivisi tunnetiloja, ottaa toisten asioista syyn niskoilleen jne), niin se menee sen normaalin ulkopuolelle ja apua tarvitaan. Syyllisen etsiminen lienee ihan toissijaista, koska kukaan ei tiedä mikä olisi tilanne, vaikka vanhempien elämä olisi pelkkää pusipusiakin...

 

[kkkkkkkkkkkkkk]

No kyllä minä ainakin ymmärrän joissakin tapauksissa nuoren sijoittamisen perheen ulkopuolelle ihan hyväksikin asiaksi, toisinaan se on ihan sen nuoren omaksi parhaaksi. Tosin ensin yleensä kitetaan niitä asioita selvitellä avohuollon keinoin. Itsellä sen verran kokemusta asiasta, että itsellä koulusta lintsaileva teini, jota muutenkaan ei koulu tunnu kiinnostavan. Ei siis mitään masennusta ole mukana, eikä päihdeongelmaakaan, pojallani on adhd, ja nyt teininä alkaneet ongelmat koulussa.Itse olen töissä enkä voi poikaa joka aamu kouluun vahtia, olen siis käynyt nyt koululla palavereissa yhdessä pojan ja opettajien kanssa. Nyt on käytössä avohuoltoa, poikani käy nuorten keskuksessa juttelemassa, sieltä käsin yritetään tukea koulunkäyntiä. Täytyy myöntää, että hermot kyllä aika tiukalla pojan kanssa toisinaan, jossain vaiheessa itsekkin ajattelin, että olisko pojalleni hyötyä jostain rankemmista toimista, että ymmärtäisi asian vakavuuden. Kuitenkin poikaani rakastan, ja olen päivä kerrallaan hänen kanssaan ottanut. Että kyllä voi olla ihan isojakin ongelmia teinien kanssa, enkä siis pidä omaa perhettäni mitenkään normia huonompana/ongelmaisena perheenä. Mutta tuota pojan syyttämistä perheen tilanteesta pidän kyllä ihan vääränä.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27597360]Anteeksi, mutta mitä kirjoititkaan ensimmäisessä viestissäsi tähän ketjuun? Jotain siitä, miten ei voi tietää mikä on tilanne. Nyt kuitenkin olet tietämässä täyttä päätä. Se huokaisuttaa, kuten tavallista.[/QUOTE]

Niin? Sanoin, että huumeongelmat ja masennus on eri asia. En ottanut kantaa siihen, onko ap:n kertomassa tilanteessa kyseessä masennus vai lisäksi muuta.

 

[riiviöiden äiti]

Koska joskus se sijoitus on ainoa ja nopein keino, milla lapsen saa myös sairaalahoitoon ja/tai riittävään terapiaan. Suomessa ei muuten ole edes yksityisiä psykiatrisia sairaaloita, joten rahakaan ei asiaa auta.

kyllä tämä valitettavasti katsotaan toisin päin, eli että tämä nuori on jo "jotain saanut" ja tiputetaan jonossa pari paikkaa taaksepäin. Ja siltikin vaikka lsdtrnsuojelullisella toimipisteellä ei olisi mitään keinoja psykiatrisiin ongelmiin. Lapset ja nuoret ovat tässä suhteessa valitettavan heitteillä ja vanhemmilla(kin) vääriä(kin) luuloja.

 

["pretty"]

Näinpä. Minusta psyykkisiin sairauksiin tulisi suhtautua samalla tavalla kuin fyysisiin sairauksiinkin eli jos ei kotioloissa pystytä hoitamaan, niin sitten haetaan ammattilaisten apua.

Sijoitus lastariin ei kuitenkaan ole psykiatrista hoitoa.

Itse nuorena sijoitettuna olleena: Kamalaa. Ihan hirveätä. Työnnetään omasta kodista ventovieraiden armoille, vankilaan. Ei siellä mitään hoitoa saa sen enempää kuin kotonakaan ja sijoituksen aiheuttama haitta voi hyvin ajaa nuoren sen viimeisen sentin itsemurhaan asti. Lastarissa hengailee sitten narkkien ja väkivaltaisen nuorten kanssa. Tosijees.

Sijoitus ei ole vastaus lapsen psykiatrisen hoidon tarpeisiin; sijoitus on sitä, että vanhemmat luopuvat vastuustaan ja sysäävät nuoren syrjään omaa itsekkyyttään.

Sairaalahoito on aivan eri asia.

 

[tytsi-89]

Hitsi, kun en muuten muista sen paikan nimeä, jossa otetaan koko perhe jonkinlaiselle jaksolle, idylliseen ympäristöön. Ratkaistaan ongelmia ottaen koko systeemi, eli perhe huomioon. Siis varmasti näitä on useampia, mutta yhdestä paikasta kuuntelin henkilökunnan luentoa.

 

[hirveää]

[QUOTE="vieras";27597354]Ja avun saaminen edellyttää sitä, että vastuu siirtyy vanhemmilta viranomaisille. Ei voi shoppailla yhteiskunnan palveluista "jotain kivaa meidän Maijalle, että se piristyisi", jos lapsi on itsetuhoinen tai vaaraksi muille perheenjäsenille. Apua saadakseen on vastuusta luovuttava. Sitä ei moni tahdo tai uskalla tehdä, "katsellaan nyt vielä"-mentaliteetilla mennään, vaikkei enää jaksaisi tai pystyisi pitämään tilannetta hallinnassa.[/QUOTE]

Shoppailla, jos hakee apua? Enkö ymmärrä yllä olevaa vai miksi se tuntuu hirviömäisen kauhealta? Että apua saadakseen on annettava lapsi "systeemiin"? Hrr, ihan puistattaa. Tällainenkö tästä maailmasta on tulossa. Annamme apua, jos maksuksi "luovut" lapsestasi.