Nuoren sijoittaminen perheen ulkopuolelle, mitä mieltä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hitsi, kun en muuten muista sen paikan nimeä, jossa otetaan koko perhe jonkinlaiselle jaksolle, idylliseen ympäristöön. :) Ratkaistaan ongelmia ottaen koko systeemi, eli perhe huomioon. Siis varmasti näitä on useampia, mutta yhdestä paikasta kuuntelin henkilökunnan luentoa.
Perhekuntoutuskeskukset nyt ainakin. Idyllisyys on ainakin joistain paikoista aika kaukana...
 
Alkuperäinen kirjoittaja riiviöiden äiti;27602106:
Perhekuntoutuskeskukset nyt ainakin. Idyllisyys on ainakin joistain paikoista aika kaukana...

Tämä paikka oli siis ulkoisesti tosi idyllisessä ympäristössä ja henkilökunta vaikutti mukavalta. Enempää en tietysti voi tietää ko. paikasta.
 
Tämä paikka oli siis ulkoisesti tosi idyllisessä ympäristössä ja henkilökunta vaikutti mukavalta. Enempää en tietysti voi tietää ko. paikasta.

Niitä on varmaan todella hyviä ja todella huonoja. Asiakkaana emme ole olleet, mutta mies on yhteistyössä yhden tämmöisen paikan kanssa ja henkilökunta on sitä luokkaa että jos ongelmia ei ole tarpeeksi jakson alkaessa niin loppuessa ainakin ja usko minkään avun toimivuuteen menee iäksi.
Ystäväperhe oli siellä, ja henkilökunta mollasi ja puhui niin rumasti , 98% aiheetta (ja mitä hyötyä kenellekkään on siitä että esitetään epäkohtia,kahvihuoneessa asiaankullumattomille ihmisille, eikä edes yritetä etsiä asioita jotka auttaisivat arkeen). Eivät siis tienneet että oli tuttuja.
 
[QUOTE="vieras";27597354]Ja avun saaminen edellyttää sitä, että vastuu siirtyy vanhemmilta viranomaisille. Ei voi shoppailla yhteiskunnan palveluista "jotain kivaa meidän Maijalle, että se piristyisi", jos lapsi on itsetuhoinen tai vaaraksi muille perheenjäsenille. Apua saadakseen on vastuusta luovuttava. Sitä ei moni tahdo tai uskalla tehdä, "katsellaan nyt vielä"-mentaliteetilla mennään, vaikkei enää jaksaisi tai pystyisi pitämään tilannetta hallinnassa.[/QUOTE]

Anteeksi mutta mitä vittua? Kyllä todellakin olisi saatava apua ilman, että vastuu otetaan vanhemmilta pois :O Tämä on aivan hirveä ajattelutapa. Että nuori pistetään vankilaan, jos ei vanhemmat suostu niin mitään apua ei tipu. Kyllä pitäisi saada psykiatrista hoitoa vaikka asuisi kotona! Huh huh mitä paskaa. Ei se ole SHOPPAILUA että mietitään mikä on LAPSEN ETU ja toimitaan sen mukaisesti.

LASTENKOTI EI OLE PSYKIATRINEN HOITOLAITOS. Sieltä pääsee vaikka kuinka helposti hatkoihin, kotilomilla käyvät periaatteessa kaikki - joten itsemurhan estämisellä ei voi motivoida lastarisijoitusta. Jos tarkoituksena on estää nuorta viiltelemästä itseään niin se nyt on idioottimaista. Ei viiltelyn estäminen korjaa lapsen psyykettä. Eikä lastarissa kyllä voida sitäkään estää kovinkaan tehokkaasti.

Jos epäillään välitöntä itsemurhan vaaraa niin oikea osoite on psykiatrinen lastenosasto jossa lapsi saa hoitoa. Jos kyse on siitä, että vanhemmat ovat idiootteja, niin oikea osoite on perheneuvola. Jos kyse on siitä, että lapsella on masennusta ja oireilee sen lisäksi vähän kapinoimalla (viikonloppu juopottelu ei kuulosta erityisen huolestuttavalta, anteeks nyt vaan) niin oikea tapa on esimerkiksi terapia, mahdollisesti lääkitys, vanhemmuuden tukeminen...
 
"Ohhoh" tuokin paremmin (suurella tunteenpalolla, heh :D) esille sen, mitä olen koko ajan ajanut tässä ketjussa takaa. Psykiatrinen hoitojakso on siis asia ihan erikseen ja on aika omituista jos pitäisi sijoittaa jokainen potentiaalinen itsemurhan yrittäjä kotoa uuteen ympäristöön. Eihän ne ongelmat yleensä siellä korjaudu. Siis periaatteessa ymmärrän, että suurimman riskin aikana on vahdittava, ettei nuori yritä itsemurhaa, mutta jokin tuossa nyt silti mättää. Pitäisi myös muistaa, että se viiltely ja muu itsensä vahingoittaminen (silloin, kun tarkoituksena on tuottaa kipua eikä viedä henkeä itseltään) on pientä verrattuna siihen sisäiseen tuskaan.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: fortunate
Lisään vielä, että nuorihan voi olla itsemurhariskissä hyvinkin pitkiä aikoja eikä silti ehkä koko aikaa voi olla psykiatrisella osastolla. Masennus voi olla todella pitkäaikaista tai jos on esim. pahoja traumoja, voi itsetuhoisuus ja riskit jatkua vuodesta toiseen. Miksi silloin olisi automaattisesti hyväksi sijoittaa nuori muualle? Se sijoitus voi jopa pahentaa oloa/oireita.
 
Se unohtui vielä, mitä tytsi tuossa toikin esille: Osastojakso ei sekään tarkoita, että lapsi asuisi sairaalassa vuosikausia. Vanhempien jaksamista ja lapsen vointia voidaan tukea esimerkiksi säännöllisillä, lyhyillä sairaalajaksoilla, esimerkiksi yksi viikko kuukaudesta. Tällöin vanhemmat saavat levätä, lapsi saa intensiivistä hoitoa ja kaikilla on asiat mahdollisimman hyvin. Lapsen ollessa kotona olisi hyvä jos lapsen hoito silti jatkuisi; terapia jatkuvaa. Vanhempia voidaan tarvittaessa tukea perheneuvolan suunnalta tai jos sairaalalla on jotain työkaluja tähän.

UGH, olen puhunut.
 
Se unohtui vielä, mitä tytsi tuossa toikin esille: Osastojakso ei sekään tarkoita, että lapsi asuisi sairaalassa vuosikausia. Vanhempien jaksamista ja lapsen vointia voidaan tukea esimerkiksi säännöllisillä, lyhyillä sairaalajaksoilla, esimerkiksi yksi viikko kuukaudesta. Tällöin vanhemmat saavat levätä, lapsi saa intensiivistä hoitoa ja kaikilla on asiat mahdollisimman hyvin. Lapsen ollessa kotona olisi hyvä jos lapsen hoito silti jatkuisi; terapia jatkuvaa. Vanhempia voidaan tarvittaessa tukea perheneuvolan suunnalta tai jos sairaalalla on jotain työkaluja tähän.

UGH, olen puhunut.

Näin. Niin kamalaa kuin se onkin, on monissa tapauksissa itsemurhariski koholla pitkiäkin aikoja eikä ihmistä silti voida vangita kokoaikaisesti ja estää normaalia elämää. Sellainen lähinnä pitkittää ongelmaa ja tuo taas uusia ongelmia.
 
Nuorella siis masennusta ja paljon koulupoissaoloja sekä alkoholinkäyttöä joskus viikonloppuisin.
Vanhempien parisuhde on ollut jo aiemminkin sellaisella pohjalla että riidelty on paljon ja ero on ollut esillä useita kertoja.
Nuoren kapinointi on sitten ilmeisesti ollut se joka on katkaissut kamelin selän ja ehkä vähän turhankin paljon vyörytetty tämän nuoren harteille perheen ongelmia tyyliin"jos sinua ei olisi,kaikki olisi hyvin".
Perheen välit todella tulehtuneet mutta väkivaltaan mihinkään suuntaan ei ole.

Masennus on ollut siis sen asteista, ettei nuori ole ollut varsinaisesti itsetuhoinen eikä agressiivinen vaan lähinnä apaattinen ja koulunumerot ovat kärsineet.
Sepä se onkin, että mikä on sitten ollut masennusta ja mikä nuorelle ominaista, ikään liittyvää käytöstä vai onko masennus ylipäätään ollut liian rankka diagnoosi hankalalle murrosiälle.
Nuori on kyllä kokenut ettei häntä ymmärretä eivätkä vanhemmat välitä, mutta onko sekään vielä masennusta vai ikään liittyvää?
Omasta tilanteestani ei siis ole kyse, mutta tunnen tämän nuoren.
Nuori on kokenut tilanteen vanhempien hylkäämisenä ja juurikin "sysäämisenä pois silmistä", vielä ei ole siis tehty päätöksiä sijoituksesta suuntaan tai toiseen.

Nythän olen taas punainen vaate niille joiden mielestä on ok, että lapsi työnnetään perheestä pois, mutta ei voi mitään.

Jos huonontuneiden koulunumeroiden, apaattisuuden sekä koulupoissolojen takia vanhemmilla on oikeus pistää lapsi pois perheestä niin kyllä olis taas kirveellä töitä :( Millähän niiden idioottien vanhempien kaaliin saisi taottua, että lapsi on kuin puhdas kirja johon vanhemmat kirjoittavat jälkensä? Jos kodissa riidellään ja ilmapiiri on kireä niin millä helkutin oikeudella vanhemmilla on minkäänlaista oikeutta edes odottaa ettei se vaikuta lapseen? Oma napa, oma napa :( Sääliksi käy tuota lasta ja inhottaa tuollaiset vanhemmat. Miksi ihmeessä niitä lapsia tehdään? Ei kait kukaan ihan oikeasti luule, että elämä on kuin kiiltokuvasta??? Ei lasta voi heittää pois kuin roskaa - jumalauta
 

Yhteistyössä