Toggle sidebar

nuoret äidit 05

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pirpana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

pirpana

Vieras
Moi. tuolla oli aika monta nuorta äitiä vailla seuraa, joten jos aloitetaan oma keskustelu rinki nuorille äideille? minulla ainakin on pulaa samanhenkisistä äideistä.

jos vaikka aloittaisin kertomalla että olen 19v 3, 5vk.n ikäisen pojan äiti. asun miehen kanssa kolmiossa, avoliitossa ollaan ja kihloja suunnitellaan. poika
on terve ja ihana. koulu on minulla kesken, tarkoitus olisi jatkaa
äitiysloman jälkeen loppuun.

sairaalassa sain tuntea nahoissani sen että olen nuori äiti, luulivat etten tiedä edes sitä että lasta hellitään ja pidetään sylissä paljon. hn kuin olisin joku vähäälyinen.

toivottavasti saamme tänne paljon kirjoittajia päiviä piristämään.
 
tääl olis kans yks nuori äiti. asustellaan miehen ja 3 kk ikäisen pikkumiehen kanssa pääkaupunkiseudulla. kihloissa ollaan ja tarkotus olis naimisiinkin joskus vielä ehtiä... =) oon äitiyslomalla vakituisesta työpaikasta mut opiskelemaankin vielä meen muutaman vuoden päästä, näin oon ajatellu... mua on kyl omasta mielestäni kohdeltu aika tasa-arvosesti ""vanhempien"" äitien rinnalla mitä nyt neuvolassa kysyivät esim et ""mites oot näin nuorena päättäny alkaa tehä lapsia?"" ja jossain sukujuhlissa tultiin suoraan kysyy et ""hei, oliks toi vahinko?""... siis haloo, eiks 20 v saa tehä omasta tahdosta viel lapsia... ;) no, en mä jaksa noista niin välittää, pääasia et oon onnellinen oman perheeni kanssa... toiv. tänne tulee paljon juttelijoita... koitetaan kestää, nuorena lapsen saaminen ei todellakaan oo mikään rikos tai epähyväksyttävää, päinvastoin!!!
 
Liityn myös tähän ketjuun..
Ikää mulla 18v, ja poika on 2kk.. asustellaan päijät-hämeessä kaksiossa. Koulut tosiaan mullakin kesken, ja niit ois tarkotus jatkaa kunhan toi pikkumies tosta vähän kasvaa.
Avoliitossa elellään ja kihloihin ois jossain vaiheessa tarkoitus mennä.
Sairaalassa muiden äitien suhtautuminen oli tosiiaan aika tylyä, joten söin suosiolla omassa ""huoneessani"" enkä muutenkaan viihtynyt yleisissä oleskelu tiloissa. Omassa ikäluokassa on myös ollu päästä varpaisiin kattomista, ja selän takana on musta sanottu esim: ""lapsi sai lapsen"" ettei noi kommentit kyllä kauheen iloisiks pistä :(
 
hei!
täällä on 22-vuotias äiti ja meidän poika on 10 kk! avoliitossa miehen kanssa (24v.) ollaan ja asutaan rivarikaksioissa vuokralla rauhallisella asuinalueelle. on kyllä ihanaa asua rivitalossa kun kulkeminen on niin helppoa, ennen asuttiin kerrostalossa neljännessä kerroksessa ja meidän autopaikkakin oli parkkitalossa neljännessä kerroksessa, joten rappuja tuli vauvan ja kauppakassien kanssa ravattua tarpeeksi!

meidänkin poika on mahtava heppu, joka päivä vaan rakastaa sitä enemmän! on ihanaa kun tämä vähän vanhempi osaa jo ihanasti näyttää sitä kiintymystään ja hokee vaan ""äitiä"" sekä minulle että miehelleni:) on ollut myös todella terve, ei ole kertaakaan ollut vielä sairas, toivottavasti pysyiskin yhtä terveenä!

minusta on ihanaa olla nuori äiti. raskaus ja synnytys olivat helppoja ja imetyskin onnistui 8kk:tta, kunnes poika itse lopetti touhun. olen palautunut hyvin omiin mittoihini ja on kiva kuulla kehuja hoikkuudesta:)

terveydenhoitajien suhtautuminen on yleensäkin ollut positiivista, ekalla neuvolakäynnillä kun olin raskaana meiltä tosin kysyttiin että oliko vahinko, josta kyllä loukkaannuin.
en tiedä sitten onko se rutiinikysymys, joka kysytään kaikilta..
synnytysosastolla kohtelu oli hyvää, tosin omahoitajani, joka oli n. kolmikymppinen oli aika ikävä minua kohtaan, tuntui että hän vahti minua ja piti minua idioottina teiniäitinä..olin tosin aika sekava hormoneista ja unenpuutteesta ja siitä että vauva oli syntynyt, joten ehkä hän oli minua kohtaan ""tätimäisempi"" kuin huoneen vanhempia uudelleensynnyttäjiä kohtaan..

itse olen ylioppilas ja yhden ammatillisen tutkinnon suorittanut. ammattia en kuitenkaan tunne omakseni ja aionkin vielä mennä kouluun. nyt haluaisin töihin, mutta hankaluus on siinä että täällä meillä päiväkotiin on vähintään kahden viikon jonotus ja hakemani työpaikat tarvivat heti työntekijän. todella vaikeaa kun nuo meidän mummut ja papatkin ovat vielä työelämässä, joten sieltäkään suunnalta ei saa lapsenlikkaa, siksi ajaksi että tuo kahden viikon järjestelyaika täyttyisi:(
mieheni valmistui viime keväänä ja on nyt miltei alaansa vastaavassa pätkätyössä, joka jatkuu ensi kuun loppuun..
olisi vaan ihanaa jos nämä työ-ja päivähoitohommat järjestyisivät!

 
Hei! Tässä yks nuori äiti lisää, meillä on 3kk pikku neiti. Olemme mieheni kanssa kihloissa ja ens kesänä olis tarkoitus mennä naimisiin kuhan saadaan rahaa tarpeeksi kasaan. Minä ainakin ihan itse päätin tehdä lapsen kesken opintojen ja olen todella onnellinen että onnistui ja pikkunen saatiin terveenä maailmaan. Koulussa asiaan suhtauduttiin hyvin, opiskelen AMK
insinööriksi ja viel olis vuosi ja vähän päälle jäljellä. Nytten olen pikkusen kanssa kotona äippäloman ja sitten palailen ainakin osittain kouluun vaikken ihan kokopäiväsesti käviskään.
Sairaalassa synnytys meni todella hyvin ja jälkeen päin sanoinkin että kun oli niin helppo synnytys ni vois sanoa etten kokenut koko synnytystä heh. En ollut asiaa kyllä tressannutkaan vaikka kauhukertomuksia kerrottiinkin. Sairaalan osastolla minua ei huomiotu juuri ollenkaan ja välillä sai vastaan sanoa hoitajille kun halusin pitää pikkusen kokoajan vieressäni.
Ikää minulla on 23-v ja mieheni on 26-v. No nyt päiväkahville ku neiti nukkuu viel parvekkeel. Asumme muuten Itä-Vantaalla jos tänne sattuis joku lähellä asuva ni olis kiva saada vaunu seuraa.
 
Moikka, taidan minäkin sitten vielä aika nuori äiti olla:) Olen 23- vuotias 2,5 kuukautisen suloisen tytön äiti. Mieheni täyttää tänä vuonna 28, eli ei enää sieltä nuorimmasta päästä... Olemme avoliitossa myös, meillä ei ole vielä liian kiire naimisiin.

 
Heips,
liitynpä minäkin tänne vissiin nuorena äitinä 20v ja mies on 22v (minä täytän loppuvuodesta 21) poika on nyt 3,5kk. Siilinjärvellä asustellaan omakotitalossa joka ostettiin 1,5kk sitten. Seurusteltu ollaan päälle 6 vuotta joista 4 ollaan oltu kihloissa. Naimisiin mennään joskus, koska mies ei halua nuorena naimisiin ja eipä meillä mikään kiire ole ja rahaa menee taloonkin kun pikku hiljaa remontteja ja pihoja laitellaan. Ja raskaus oli ihan suunniteltu koska minulle ei ole löytynyt töitä. Opiskelemaan vielä jossain vaiheessa aijon koska niitä töitä ei ole löytynyt ja alakaan ei ihan ole minua varten kuitenkaan. Minulla oli rankka raskausaika ja poika syntyi sektiolla perätilantakia, sitten sainkin tulehduksen ja olin viikon kyssissä. Ja onpahan koettu pojan paha koliikkikin joka on nyt onneksi taakse jäänyt ja minäkin olen palannut elävien kirjoihin nauttimaan pojastani.

Siinäpä oli alkua. =)
 
Ikää tuli juuri täyteen 22-vuotta ja ensi vuoden alusta aletaan yrittämään vauvaa.. Ukko on vuoden vanhempi.. Kaikki jo nyt kauhistelevat koko hommaa.. Mutta me ollaan molemmat tiedetty aina, että kyllä me joskus lapsia yhdessä hankitaan ja mikäli tulokas tulisi maailmaan ensi syksyn tienoilla, olisi se kuin tilauksesta; silloin olisi koulu ohi ja töissäkin kerennyt olla sen, mitä minulle on nyt luvattu..

Tiedän, etten vielä ole nuori äiti, enkä siis varsinaisesti kuulu ketjuun, mutta on mukavaa tietää, että on muitakin, jotka ovat tämän ratkaisun tehneet.. Sen tiedän jo etukäteen minäkin, että kyselyjä mahdollisesta vahingosta ja vaikka mitä tulee eteen.. Mutta entä sitten? Tää on kuitenkin mun elämä, jonka jaan ukkoni kanssa ja haluamme perheen..

Oma äitinikin teki siskoni juuri ennen kuin täytti 18 ja minä tulin vuoden ja kahden kuukauden päästä perässä.. Äidilläni oli tässä iässä jo kolme lasta ja ennen kuin hän täytti 26 niin oli meitä koko liuta kasassa; viisi lasta joista yksikään ei olllut vahinko.. Kun äiti täytti 30 hän meni yliopistoon ja valmistui muuan vuosi sitten.. Nyt hän on töissä, lapset kaikki enemmän ja vähemmän isoja ja koko elämä vielä edessä..

Ja tämän vuoden alussa vuotta vanhempi siskoni teki äidistä mummun, ennenkuin hän oli ehtinyt täyttää 41.. Poika tuli.. Ja tähän vielä lisättäköön se, että äiti ja isä ovat olleet yhdessä teinistä asti ja avioliittovuosia takana vähän yli 20..

Tsemppiä vain kaikille.. Perästä tullaan!!=)
 
jäi ilmeisesti sivut jumittamaan joten pitkä teksti hävis ja puolet tuli perille... :((

Eli alotin juuri opiskelemaan AMK:ssa tullessani raskaaksi, sain juuri ekan vuoden käytyä. Tarkoitus on siis mennä äitiysloman jälkeen takaisin, mies kyllä haluaisi tehdä toisen heti perään, mutta voisi tuo opiskelu tulla pikkasen vaikeemmaksi. Olisi kuitenkin kiva joskus ennen kolmeakymmentä valmistuakin:)

Synnytys oli minulla kai helppo ja nopea, mutta kovat kivut jäivät kummittelemaan mieleen. En osannut jännittää etukäteen joten ne tulivat minulle täytenä yllätyksenä enkä oikein siis osannut valmistua siihen etukäteen... no, siitä kuitenkin selvittiin:)

Lapsi ei ollut meillä suunniteltu mutta kuitenkin iloinen yllätys meille molemmille. Tyttö ei voisi olla yhtään rakkaampi!

Hyvä idea tämä rinki nuorille äideille, itselläni kun ei paljon tässä lähistöllä äitiseuraa ole.Olen helsingistä. Enempää en jaksa kirjottaa koska pitkä teksti alussa hävisi... turhauttavaa!
 
Moikka!

Olen 22v,mies 23v ja pikku neiti vähän päälle 4kk!
Asutaan Tampereella vuokra kaksiossa,josta olisi tarkotus tänä vuonna muuttaa omistus kämppään,kunhan löytyisi,ei kylläkään täältä vaan 50km päähän pikku paikkakunnalle,miehen porukat asuu siellä ja mieskin siellä koko ikänsä asunut,ennen kuin muutettiin yhteen.

Vaikka en ehkä enään niin nuori äiti ole,mutta tosi nuoren näkönen pienen kokoni ja kasvojeni takia.
ja monet vanhemmat äidit kyllä pyörittelee silmiään... =(

Meijän molempien vanhemmat oli aivan innoissaan kuullessaan,että olen raskaana.
äitini sanoi,että oli jo odottanutkin koska tulen raskaaksi,itse hän on saanut vanhimman veljeni 18v.

Mutta nyt neiti heräsi.
 
heippa!

päässenkö ketjuunne, vaikka tyttö onkin jo 8kk, elikkäs oon -04 vm äiti? nuori oon kai ainakin, 22v, ja olin siis 21, kun esikoinen syntyi, ja nyt odotan toista, la on helmikuun alkupuolella, elikkäs lapsille tulossa ikäeroa noin 1v2kk.

mulla ei oo yhtäkään tuttua, jolla olis pieniä lapsia, vauvoista nyt puhumattakaan, ja muutenkin on ympyrät tällä hetkellä tosi suppeat, melki ainoot sosiaaliset kontaktit miehen ja mun vanhempien / pikkuveljen lisäks taitaa olla netissä. no, tänään uskaltauduin nyt ekaa kertaa paikkakunnallamme olevaan perhetupaan, joka on siis kunnan ylläpitämää toimintaa, ja siellä kyllä vilskettä riitti. tuli heti paljon energisempi olo, kun uskaltautui pois neljän seinän sisältä. meil on ollu aikas vaikeeta nyt esikoisen synnyttyä taloudellisesti ja myös parisuhteessa, joten senkin takia oon jotenkin tosi arka solmiin mitään uusia kontakteja, ja vanhat taas on jäänyt osittain muuttojen takia, ja pari ystävyyssuhdetta katkasin viime talven/kevään aikana, kun tuli ilmi tosi paljon valheita niihin liittyen, oli sellasia juttuja et ystävyyden jatkaminen ei olul enää mahdollista. yhteenvetona siis: on tosi yksinäistä ollut.

että sellasta, anteeks paatoksellinen paasaukseni. toivottavasti ette heivaa mua pihalle ton takia.
 
Multakin karsiutunut ystäviä tässä raskauden aikana/jälkeen..
ei ole enää oikeen samat jutut kuin ennen lasta, joten katkeruutta ja selkään puukotusta ilmeni.. aika yksinäistä on :(
 
äippä 22 tottakai oot tervetullut meidän rinkiin:)

niin, minä täytän loppuvuodesta 20 ja tosiaan matkailualaa opiskelen. jäi ekassa viestissä kertomatta.
avomieheni on 24. perheeni otti tosi hyvin uutisen vastaan lapsesta, mieheni perhe myös. miten muilla ottivat uutisen vastaan?

nykyään arki pyörii niin että mies on duunissa päivät ja aika paljon käydään vaunuilemassa jne. totutteluahan tää vielä on , vauvahan hakee vielä rytmiään. ihanan helppo poika on, ei juuri itke muutakuin jos masua vääntää. oon lähtenyt vauvan kanssa myös shopaileen ja kavereillani välillä ollaan kyläilty:) olen sillä kannalla että vauvan kanssa voi liikkua kaupoissa jne, ei vauva rikki ulkoilmasta mene:) onnex jotkut kaverit käy välillä meilläkin kylässä niin ei tarvi aina itse lähteä. mutta kyllä minullakin raskausaikna muutama kaveri karsiutui, tosiystävät jäi. taisi olla muutamalle kaverilleni liikaa se etten enää päässyt baariin..noh eipä semmoisilla kavereilla mitään teekkään:) eräs jopa sanoi että vierastaa minua ,kun olen äiti. oma itsenihän minä olen vaiikka lapsen sainkin, ja osaan puhua muutakin kuin vaipoista:) vaikka olen kyllä huomannut että kaipaan seuraa jonka kanssa voi puhua vaipoista, vauvoista ja arjen kaikista asioista mitään karsimatta:) hyvä että ollaan saatu rinkiä kokoon niin tuetaan toisiamme arjen keskellä :)!!
 
Piristystä sinulle äippä22, tiedän mitä on olla yksinäinen kun olen ollut semmoinen koko ikäni kun olen niin ujo. Varsinkin aikuisena en osaa tutustua ihmisiin ollenkaan kyllä sitä lapsena kavereita riitti, mut vanhempana ne on aika vähissä. Minunkin piiri on aika pieni vanhemmat ja veljeni, oma perhe ja yks hyvä ystävä, jota ei paljon kerkee näkee ku hänel on opinnot jotka vie paljon aikaa. Nyt olenkin yrittänyt vähän rohkaistua, jos sitä tutustus uusiin ihmisiin. Jos haluut ni voitas kirjotella sähköpostii, ilmottele ni laitan sit osotteen.
 
meillä äiti kauhistui ja pajatti kaksi minuuttia:""voi ethän sinä tiedä mitään lapsista, oot vielä liian nuori, ei siitä tule mitään, voi voi voi..!!"" mutta sitten "" jaa..et minusta tuleekin sitten mummu! ja vielä näin nuorena (silloin 48v.)!!"" eli alkujärkytyksen jälkeen oli erittäin iloinen ja innostunut. miehen vanhemmat olivat pelkästään iloisia.

tuttavillamme ei ole monilla lapsia. omat kaverini eivät ole unohtaneet minua mikä on ihana asia. sanovat, että pelkäsivät että muuttuisin sellaiseksi himo-mammaksi joka ei osaisi puhua muusta kuin pukluista ja kakkavaipoista mutta olen heidän mielestään sama ihminen kuin joskus silloin ""ennen"";) kovasti kyselevät pojan kehityksestä ja ottavat valokuvia:)

nyt kun poika on jo melko ""iso"" minusta tuntuu haikealta kun hän kasvaa..tuntuu että meidän symbioosi vähenee koko ajan..hän on jo niin pikkupojan näköinen.. minne se vauva katosi ja kuka tuo tempperamenttinen pikkumies on joka sotkee joka paikan mihin pääsee käsiksi?

 
heippa!

kirjotellaan vaan, on tosi vähissä todellakin kaikki kaverisuhteet, ja sit varsinki sellaset, joilla olis viel lapsiakin tai edes kiinnostusta lapsia kohtaan. kävin luomassa uuden mailiosoitteen, ku en viittiny tota edellistä laittaa tänne yleiseen levitykseen, elikkäs osoite olis nyt sit tällanen:

muumimamma_83@hotmail.com

kirjoittelehan heti kun kerkiät, on niiiiin ihana lukee ees sähköpostia, kun ei oikein oo ketään, jota vois ihan livenä tapailla. missäs päin muuten asustelet?
 
oli meilläkin mun isä alux aika shokissa kun kerroin että raskaana olen. se tuumas vaan että "" eihän sille mitään voi"" ..aika paska kommentti. mut nyt se on jo ihan teppee pappa:) äitini oli tosi innoissaan , hänen ovessaan jopa roikkuu kyltti jossa lukee mummola. meillä ehkäisy petti , joten suunniteltu poika ei ollut , mutta rakkaampi hän ei voisi olla.

:) : tiedän tunteen kun kauhistuttaa pojan kasvaminen, meidän poika on kohta kuukauden ja olen jo nyt kauhuissani siitä kuinka aika kulkee kovaa vuhtia ja poju kasvaa kovaa kyytiä. kamalaa ajatella että kohta hän on jo iso poika ja tuo tyttöjä kotiin :D!! onneksi ei nyt ihan vielä ainakaan!!

aah oli ihana tunne kun sain kiskottua vanhat farkut päälleni, mutta tuo löysä maha on jäänyt jote oisko kellään tietoa milloin saa synnytyksen jälkeen aloittaa vatsalihasliikkeet?

miten teillä on lapsi vaikuttanut parisuhteeseen?
meillä oli alussa vähän hankala kun mies ei oikein tuntunut sopeutuvan tilanteeseen, ei osallistunut. olin aika hermoraunio kun hän lähti vielä baariinkin viikko siitä kun olimme ulleet kotiin(varpajaisten lisäksi siis, ne vietettiin kun olin sairaalassa) tuli ihan hyljätty olo. nyt onneksi tilanne rauhoittunut . ukkokin vietti lauantaina teppeenä poikien illan vauvan kanssa. itse lähdin kavereiden kanssa ulos. tajusi vähän mitä se vauva arki on. ei äippäloma ole lomaa.
 
meillä oli sikäli vähän eri tilanne, kun tulin raskaaks, kun oltiin tietoisesti yritetty jotain puolentoista vuotta, ja se oli varmaankin vanhemmillanikin tiedossa(miehen vanhempien kanssa ei juurikaan olla tekemisissä, ei oo nimiäisten jälkeen nähneet lapsenlastaan=6kk sitten, eli ei niistä sen enempää). meillä on 4-vuotis hääpäivä 1.9, elikkäs oltiin oltu raskautuessani naimisissakin jo 2,5v. meillä ei oikeastaan missään vaiheessa kukaan ollut sitä mieltä, et voi kauheeta. oon tosin aina olllu ns.varhaiskypsä ja puhunu tulevista lapsistanikin/lukenu vauvalehtiä (kuulemma) jo ala-asteella=), et enpä tiedä pitikö kaikki sitä vaan sit niin luonnollisena meille tai jotain. ainoa kerta, kun jouduin vastaamaan, et aiotaanko pitää lapsi, oli eka kerralla neuvolassa, mut niiden on kai pakko se kysymys esittää, et osaavat sit lähtee juttua viemään oikeeseen suuntaan. sillon se tosin tuntu aika rajulta kysymykseltä , kun oli vihdoinkin onnistunut tuleen raskaaks ja sit kysytään tollasta.

no, nyt kun tulin uudestaan raskaaks, ni äitilläni oli hetken aikaa sulattelemista, mut niin oli kyllä ittellänikin, niin täys yllätys oli. tulin siis raskaaksi, kun poistettiin kierukka (piti vaihtaa pillereihin),ja sit olikin vissiin elossa olevia siittiöitä vielä valmiudessa ja satuinpa ovuloimaankin sit sillon, vaik kaiken järjen mukaan ei olis pitäny, ku yleensä kierto ollu puolet pidempi=). no, hetken kun olin asiaa ajatellu, ni johan pukkas kauheen vauvakuumeen ja ajattelin, että hyvä kun tulin raskaaks, ni onpahan kaveria toisilleen, en varmaan olis suunnitellusti uskaltanu toista ajatella vielä vähään aikaan. ja toteshan nuo isovanhemmatkin hetken päästä, et hyvä, kun tulee toinen, ni on molemmille oma, ni ei tarvi tapella tosta ainokaisesta=).
 
joku kyseli tosta vatsalihasliikkeiden alottamisesta, mun käsittääkseni se raja on 3kk synnytyksestä et sit voi alotella niitä. en oo tosta kyl ihan varma...

VAUVAN VAIKUTUS PARISUHTEESEEN: muuten kaikki on aikas ennallaan mut ehkä se yhteinen aika on jäänyt vähäsemmäks joka on tietty ihan luonnollista. ollaan kuitenki käyty jo tän 3 kk aikanakahdestaan yön risteilyllä tallinnassa ja on poitsu ollut yhden toisenkin yön mummon hoidossa... :) mun mielestä on tosi tärkeetä et saa sitä kahdenkeskistä aikaakin. mies innostui vauvasta kyllä vasta kun se tuli maailmaan ja nyt onkin sit ihan myyty mies... ;) mut niinhän ne sanoo et ""miehestä tulee isä vasta pään näkyessä"" :D

mulle voi kanssa mailailla kuka tykkää... olis kiva saada mailikamuja... ja tietty muitakin kamuja äideistä. ei mullakaan lähipiirissä oikein ikäisiäni äitejä ole... osote on: jaana_185@luukku.com
 
Toivottavasti ette tykkää huonoa kun tällä tavoin tuppaudun teidän ketjuunne! Mä en enää ole nuori äiti (nyt 29 v), mutta esikoisen saadessani olin kyllä. Eli ikää mulla silloin oli 21 v kun esikoistyttöni syntyi.
Kun luin teidän keskustelujanne tuli tunne että ei tässä samat murheet ja muut tuntemukset mulla oli silloin.
Kaikista kurjinta musta oli, että kellään kavereista ei ollut vielä lapsia ja äidit kaikissa kerhoissa, puistoissa yms oli ihan eri ikäluokkaa ja jutut aivan omilla linjoillaan. tuntui ettei kuulunut oikein mihinkään. kenenkään kanssa ei tuntunut olevan mitään yhteistä.
hauskojakin juttuja on jääny mieleen.. ollessani äitini ja tyttäreni kanssa kävelyllä vastaantulijat automaattisesti olettivat vauvan olevan äitini (olisihan se toki ollut mahdollista, äitini oli silloin 42 v). =)
mutta tarha-aikana myös ""isovanhempien päivä"" järjestettiin päivällä kun ei tarhan tädeillä ollut tullut mieleenkään että jonkun lapsen mummu on vielä työelämässä. onneksi mummu sai sovittua työvuorot ja pääsi luvattuun tilaisuuteen kuitenkin.
edelleen olen vanhempainiltojen nuorimmasta päästä, mutta ei se haittaa! olen tyytyväinen ratkaisuuni ja onnellinen ihanasta tyttärestäni!!
kävin muuten minäkin koulun ""lapsen kanssa"" (olin jo silloin eronnut lapseni isästä), raskasta joskus oli mutta aikansa kutakin. ei sen kämpän aina tarvinnu kiiltää eikä kellään olla ""pakasta uusia"" vaatteita. ei meillä silti kylmä eikä nälkä ollut vaikka epäilijöitä riitti =)

musta on tosi törkeää olettaa automaattisesti lapsen olevan vahinko jos se on nuorella iällä saatu. kyllä me ainakin kovasti vauvaa silloin toivottiin ja odotettiin. valitettavasti kasvoimme silloisen mieheni kanssa erisuuntiin, mutta tytöllä ja isällä on silti edelleen hyvät ja läheiset välit.

ajattelin silloin (ja ajattelen vieläkin), että kun minun lapseni lähtee kotoa olen vielä niin nuori että on vielä vaikka mitä mahdollisuuksia matkustella ja tehdä mitä huvittaa!! ja olen sanonut myös kaikille, että jos 35 v alan vielä potea vauvakuumetta, potkaiskaa ja sanokaa etten halua sitä enää oikeasti.. =)

ihanaa huomata että vieläkin uskalletaan ja halutaan tehdä lapsia nuorena! lämpimät terveiseni teille kaikille!
 
just sain pojan nukkuun ja saa vähän hengähtää:)
on kyllä tosi kiva kirjoitella tähän ketjuun, vaikka kaverit myötäelääkin paljon mun kanssa, on paljon sellaista mitä ne eivät ehkä ymmärrä niinkuin toinen nuori äiti.

parisuhteessa olemme käyneet kovan koulun, mieheni tunsi sisimmässään jääneensä minulle kakkoseksi vauvan jälkeen ja hänellä oli stressiä opiskeluistaan. meillä oli todella paha kriisi josta en nyt halua sen enempää puhua, olemme taistelleet tiemme yhteen ja taistelemme yhä, olemme miettineet että jos tästä selviämme (niinkuin onneksi näyttää)meitä ei voi mikään asia erottaa. suhteemme on syventynyt kriisimme myötä.

ajattelen että puolisoa pitää tukea niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin ja meillä on nyt ollut ensimmäinen vastoinkäymisemme. olemme nyt oppineet kantapään kautta että meidän pitää viettää enemmän aikaa kahdestaan jotta emme vieraantuisi toisistamme.

vanhemmista äideistä...en ole huomannut heidän suunnaltaan mitään erityistä...toista ovat kuitenkin keski-ikäiset naiset. voi härregyyd kun niiden pitää joskus kyylätä niin tarkkaan!:D yleensä jos joku tuijottaa meitä epämiellyttävän pitkään alan tuijottaa takaisin ja se tepsii.
ei siinä mitään jos joku katsoo meitä hyväntahtoisesti ja tulee vaikka kysymään jotain pojasta, mutta sellaisesta tylystä tuijotuksesta en pidä. täytin kuukausi sitten 22, mutta olen vielä aika babyface, joten välillä ahdistaa...
 
just sain pojan nukkuun ja saa vähän hengähtää:)
on kyllä tosi kiva kirjoitella tähän ketjuun, vaikka kaverit myötäelääkin paljon mun kanssa, on paljon sellaista mitä ne eivät ehkä ymmärrä niinkuin toinen nuori äiti.

parisuhteessa olemme käyneet kovan koulun, mieheni tunsi sisimmässään jääneensä minulle kakkoseksi vauvan jälkeen ja hänellä oli stressiä opiskeluistaan. meillä oli todella paha kriisi josta en nyt halua sen enempää puhua, olemme taistelleet tiemme yhteen ja taistelemme yhä, olemme miettineet että jos tästä selviämme (niinkuin onneksi näyttää)meitä ei voi mikään asia erottaa. suhteemme on syventynyt kriisimme myötä.

ajattelen että puolisoa pitää tukea niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin ja meillä on nyt ollut ensimmäinen vastoinkäymisemme. olemme nyt oppineet kantapään kautta että meidän pitää viettää enemmän aikaa kahdestaan jotta emme vieraantuisi toisistamme.

vanhemmista äideistä...en ole huomannut heidän suunnaltaan mitään erityistä...toista ovat kuitenkin keski-ikäiset naiset. voi härregyyd kun niiden pitää joskus kyylätä niin tarkkaan!:D yleensä jos joku tuijottaa meitä epämiellyttävän pitkään alan tuijottaa takaisin ja se tepsii.
ei siinä mitään jos joku katsoo meitä hyväntahtoisesti ja tulee vaikka kysymään jotain pojasta, mutta sellaisesta tylystä tuijotuksesta en pidä. täytin kuukausi sitten 22, mutta olen vielä aika babyface, joten välillä ahdistaa...
 
Kaakkois-suomesta löytyy tämä 24v. ""nuori"" äiti! Kihlattu isäntä 31v. ja tytöt 5,5v. 3,5v. ja 4kk. Synnytykset sektioilla ja nopeesti paranin. Kaikki tytöt vauvoina tosi rauhallisia ja kilttejä ja nukkuivat yöt läpeensä 2kk:sta lähtien. Ikinä koskaan missään ei ole sanottu tai kohdeltu huonosti vaikka olin 18v kun esikoinen syntyi. Neuvolassakaan ei mitääm vahingosta puhuttu tai kohdeltu tyhmänä teini äitinä vaikka niin lapselta näytän että joskus kun terassilla käydään koko porukalla ottamassa yhdet siiderit ja lapsille jätskit (huom! päivällä) niin minulta paperit kysytään. Mutta sielläkään ei koskaan ole pahalla katsottu. Ihaillaan lapsia ja jutustellaan mukavia! Kaverit kyllä jäi kun ei huvita viettää öitä baareissa vaikka joskus voisikin. Yksi ystävä tosin on ja pysyy! Ystäviä jo 20vuotta! Hänellä ei lapsia.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa