Toggle sidebar

nuoret äidit 05

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pirpana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Niin se vielä että synnärilläkin kohtelivat kuin ketä tahansa! Huonekaverikin oli nelikymppinen ensisynnyttäjä ja hänkin ihaili kun on nuorena uskallettu lapset tehdä! Oli hieman katkera kun itse vasta noin myöhään rupesi lapsia ajattelemaan ja sit ei meinannutkaan heti onnistua. Kyseli jopa minulta neuvoa lasten hoidossa. Minulla vain hyviä kokemuksia nuoruudesta!
 
moi. tässä pieni hetki aikaa kun poju nukkuu päiväunia.

meilläkin oli alussa miehen kanssa vähän vaikeeta kun eka tämä yllätysraskaus pisti aivan sekaisin tunteet, hormonit kun alkoi jylläämään olin tosi kiukkuinen ja itkuinen koko ajan. se onneksi tasottui kun 3kk oli mennyt. loppuraskauden mies oli tosi ihana ja tuki minua. kun poika syntyi, mies koki että en ota häntä tarpeeksi huomioon, niinkuin asia olikin varmaan alussa kun tuijottelkin vaan vauvaa. mutta nyt tilanne on tasoittunut, tosin haluaisin hänen osallistuvan enemmän ja saisi omaaloitteisemmin vaihtaa vaippaa jne. mutta miehet tulee vähän perästä..

olen huomannut kun ollaan kaupoilla äitini kanssa että kaikki luulevat pojan olevan äitini. ja sitten he ihmeissään tuijottavat minua kun tajuavat tilanteen. no ei se minua haittaa, ei mua muitten mielipiteet kiinnosta. neuvolassa on mukavaa väkeä, ainut inhotus oli sairaalan kätilö. mun mielestä on kiva olla nuori äiti, jaksaa paremmin ja muistaapa sitten hyvin oman nuoruuden temput:)

vähän mietityttää miten jaksaa kouluun lähteä ens syksynä mutta varmaan se arki siitä alkaa rullaamaan. miten muilla on koulu+vauva onnistunut? ja meillä taitaa olla niin helppo vauva että e tuota univelkaa kerry kauheasti. mutta onhan koulussa aina vielä kotonakin tehtävää. kokeisiin luku jne.

täällä on tänään (keskisuomesta olen) tosi kylmä keli, syksy tulossa. tänään me lähdetään mummulaan joten pääsen saunoon rauhassa, ihanaa:)

 
En ole enää kovin nuori tuleva äiti, mutta tuppaannun nyt kommentoimaan ketjuanne, kun oli mielenkiintoista aihetta. Olen 26 ja mieheni 29 ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta joista naimisissa kaks vuotta. Esikoisen laskettu aika on kuukauden kuluttua. Vuosikausia ollaan miehen kanssa tultu omillamme toimeen. Multa on melkein kymmenen eri ihmistä tiedustellut jossain raskauden vaiheessa, että oliko vauva vahinko!!! (Vauvaa yritettiin lähes vuosi.) Eli älkää ottako itseenne jos joku sitä teiltä kysyy, koska jotku ihmiset vain tuntuvat olevan ""vähän"" erikoisesti ajattelevia.
 
Hei!

Itse olen 30 vuotias ja en siis enään nuori äiti, mutta kun sain ensimmäiseni olin 17. ja nyt minulla on jo viisi lasta. Nuorin 3kk:tta.

Itse en koskaan tuntenut että minua olisi tuijotettu tai muutenkaan puhuttu pahaa.(en tiedä puhuttiinko selän takana) mutta kaikki ottivat silloin aikanaan raskauteni hyvin vaikka olin noinkin nuori.
Neuvolassakin kohdeltiin tosi hyvin,samoin synnärillä.
Lapsemme ei kans ollut vahinko vaan tosi haluttu.
Itse olen isosta perheestä joten se varmaan vaikutti koska jo pikku-tytöstä tiesin haluavani lapsia.

Nyt en enään aio tehdä enempää. Ajattelin että vaikka mulla näyttäis olevan ikuinen vauvakuume päällä niin jossain vaiheessa TOIVOTTAVASTI pääsen mummiksi ja näin ollen saan taas hoidella vauvoja. =)

Tsemppiä teille nuorille äideille! Tiedän että pärjäätte tosi hyvin lastenne kanssa!!!!
 
ollaampas taas pudottu..

ihan kyselisin että minkä ikäisenä vauvat alkaa kääntyilemään kyljeltä toiselle? entäs jokeltaan? meidän poju jo vähän kikattelee ja kiljahtelee.

mitäs kuuluu teille ?
me just tultiin isomummilta ja mummi vaati että saisko pojan hoitoon kun mulla on aika pian synttärit eli kakskymppiset. no tokihan lupasin, pääsee juhlimaan vähän. onnex on sukulaisia jotka tykkää ottaa hoitoon niin saa vähän olla miehenkin kanssa kahden. tänään oli kyllä semmonen megariita että.. oltiin vissiin aamulla kummatkin niin väsyneitä että hermot meni. nooh, tuleehan noita.

nyt alkoi sitten menkatkin heti kun jälkivuoto loppui..kivakiva. kuinkahan nopsaan ne säännöllistyy?

kirjoitelkaa kuulumisia niin ei ihan alas pudota:)

 
Meillä vauva alkoi kääntymään 2,5 kk ikäisenä, ja leluihin tarttuu jos antaa n. 3kk alkaen nyt pikkunen on siis 3,5 kk. Jos haluu ni kääntymistä voi harjoitella vauvan kanssa, avittamalla näin meillä oppi viikossa kääntymään itse j akehua kovasti ni tykkää. Voi näyttää vauvalle lelua ja liikuttaa lelua hitaasti niin että vauvan tulisi kääntyä nähdäkseen se. Mutta kyllä jokainen oppii ajallaan. Ja leluun tarttumisesta: Itse ei vielä lelua käteen ota jos tarjoo lähelle, mut ihan käden viereen laittaessa kyllä tarraa siihen. Nyt on myös pientä ryömintä yritystä esiintynyt mut suuttuu itselleen nopeesti ku huomaa ettei pääsekkään eteen päin. Itse pääsin eilen kaverin kanssa teatteriin kattoo musikaalia, voi taivas ku se oli ihana, todella nautittava kokemus alusta loppuu. Vaavi vietti sen ajan isän hoivassa ja hyvin niil oli menny. Ilmottauduin vauvauintiin se alkaa syyskuus. Mielenkinnol odotan miten siel sujuu. Tykkääköhän meijän pikkunen siitä, kylpeminen ainakin on kivaa ei meinaa vaan amme riittää neidille ku niin polskii.
 
Ihan ulkopuolisena vastaan Janen kysymykseen. Riippuu ihan vauvasta milloin minkäkin asian oppii. Meillä vauva tarttui esineisiin 2½kk iässä, kääntyminen ei sen sijaan kiinnosta, tosin kyllä kääntynyt pari kertaa, mutta se jäi siihen. Keskimääräisesti kääntymään opitaan n. 5kk iässä.
 
Meillä poika kääntyili unissaan selältä mahalla 2 viikon iässä, ja noin 3 viikon ikäsenä rupes säännöllisesti kääntyilee mahalta seläälleen. Noikin ovat kyllä niin yksiköllisiä...
 
no nyt kun ollaan tosta kääntymisestä puhuttu niin meillä poika oppi tänään kääntymään mahalta selälleen ja on nyt siis 3 kk ja yhden viikon vanha. ekaks ajattelin et oli ihan vahinko mut teki sen sit 4 kertaa uudestaan joten uusi taito on opittu... =)
 
moi.

tänään on tiedossa hiljanen ilta, mies läx baariin jätkien kanssa ja minä ja poju ollaan himassa. mitä ootte muut viikonloppuisin keksinyt? ajattelin ehkä leffan hakea ja jos herkuttelis kun poitsukin menee nukkuun jo aika aikasin.

taitaa olla kaikilla aika kiire, minne äippä22 on kadonnut? j muut??

 
minäkin tänne ketjuun nyt vielä kirjoittelen.täytin siis juuri ennen meidän reilun kuukauden ikäisen tytön syntymää 22v. raskaus ei tullut kellekään shokkina koska ollaan mieheni kanssa seurusteltu teineistä asti.naimisiin mentiin raskausaikana, koska halusimme yhteisen sukunimen koko perheelle. neuvolassakaan ei mitenkään ihmetelty lapsenhankintaamme emmekä ole kertaakaan (onneksi)törmännyt oliko vahinko-kyssäreihin. eniten on hämännyt just se, että muut raskaana olevat ja nyt pienten lasten äidit ovat aika lailla vanhempia kuin minä.kaikilla on ammatti ja vakituinen työ. tästä on tullut itselle sellainen olo, että pystynkö tarjoamaan lapselle yhtä hyvät oltavat kun nämä muut ""varakkaammat""äidit.itsellä kun on opiskelut kesken ja muuta...lisäksi olen huomannut ettei itselle ole vielä kehittynyt selkeitä linjoja lapsen kasvatuksen suhteen ja sitten joutunut kuunteleen erilaisia neuvoja joka suunnalta eikä tiedä mikä on hyvä ja mikä ei.tuntuu että nämä vanhemmat äidit ovat hommansa opiskelleet ja tietävät tasan tarkkaan miten asiat lasten kohdalla hoidetaan eikä kukaan tule heitä neuvoillaan rasittamaan.huoh, sitten vielä kaikki (ex) kaverit jotka vaan bailaa ja pitää hauskaa.yritä siinä sitten elää omaa elämää ja olla samalla maailman paras äiti.
 
Moi kaikille!
olen seuraillut tätä teidän ketjua alusta asti ja nyt päätin uskaltautua mukaan. olen siis 21 vuotias (täytän joulun aikoihin 22) ja raskausviikkoja 38+1 eli loppu suoralla. Ollaan miehen kanssa seurusteltu reilut 4 vuotta, kihloihin mentiin heti kun raskaudesta tuli totta. Mulla on vuosi sitten aloittamat AMK-opiskelut kesken ja vakituinen työpaikka (jossa olen ollut puolipäiväisenä viimeisen vuoden ja tuskin olen sinne enää palaamassa...). Mies lähdössä opiskelemaan muutaman viikon päästä (ja sen takia muutto edessä parin kuukauden päästä kaupunkiin, josta en montaakaan ihmistä tunne eikä hirveästi hoitoapua tms tiedossa).

tällä hetkellä ajatukset pyörivät lähinnä synnytyksessä ja siinä milloin syntyy, milloin lähteä sairaalaan, miten kestää kivun yms.... kasvatusta tai muuta en kyllä ole hirveästi vielä tässä vaiheessa miettinyt. Kaikki lapsen perushoitoon liittyvät asiat mietityttää ja välillä vähän hirvittääkin, että miten osaa, mutta jospa sitä oppii... Mutta tässä lyhyesti minusta, kiva lukea teidän ajatuksia ja huomata, että meitä nuoria on muitakin. Itse lasken itseni ehdottomasti nuoriin äiteihin. Muutamilla kavereilla on vauva, mutta hekin asuvat kauempana enkä heitä kovin usein nää, joten kaikki tuki ja ajatusten vaihtoa asiasta erittäin tervetullutta:).
mukaavaa sunnuntain jatkoa kaikille!
marjaana
 
onpa täällä hiljasta.. noh, en oo kyllä pahemmin kerenny itekkään kirjoittelemaan.. Poitsu on nukkunu tyytyväisenä jo toista tuntia (IHANAA) oon saannu luettua lehen, syömään, laittamaan pyykkiä, ja kaverikin kerkesi käymään ja saatiin myös kahvit juotua. Kyllä tää oma aika on aika tärkeetä vaihteeksi. Vähän ulos lähtöäkin vois suunnitella viikonlopuks jos isännällä ei mitään menoa olisi.
kysäsenpä vaan, mitä teette sillä ajalla kun vauva nukkuu?
 
Täälläkin ois nuori tuleva äiti. Itse olen 19-vuotta ja avopuolisoni 31- vuotta, ikäeroa on hieman, mutta rakastetaan toisiamme kovasti:). Asutaan tällä hetkellä kaksiossa kerrostalossa vuokralle. mutta muutetaan toivottavasti ennen lapsen syntymää rivariin vuokralle.

Itselläni opinnot jo suoritettu valmistuin 2005 keväällä lähihoitajaksi. Joten raskauteni tuli hyvään aikaan. Raskauteni oli sinänsä yllätys, vaikka koko suhteemme ajan (yhd.kolme vuotta) olimme halunneet joskus lapsia.

Itse en koe uhkaa ulkopuolelta tulevalta maailmalta, kuinka hyväksyvät raskauteni, en edes välitä. Olen tosi iloinen, että luoja on suonut mulle tän lahjan ja tulin raskaaksi nyt. Eihän sitä koskaan tiedä, että myöhemmin se ei olisi enään mahdollista. Ja raskaus tuntuu hyvältä, kun tietää, että on mies joka rakastaa ja välittää kovastikkin lapsista. Mies oli tosi iloinen kuuli, että olen raskaana, itse jopa kohta toivon aina olevani raskaana, kun mies pusuttelee ja helliittelee halein koko ajan.

Kyllähän, sitä huomaa että noita nuoreja äitejä ei hirveästi ole ympärillä ja olisikin kiva, että saisi ennen lapsen syntymää. Vaikka olenkin nuori, niin silti olen aina tuntenut itseni hieman pikku vanhaksi, joten raskaus/äitiys ei nuoruuteni takia pelota minua. Eiköhän olla ylpeitä nuoruudestamme, ehkä sitä tosiaan jaksaa paremmin nuorena kuin vanhempana. Ainakin meidän äiti usein jaksaa muistaa, että jos ois tehnyt minut ja mun siskon alle kolmekymppisenä, ni ois ollut helpompaa. kun minä mun sisko oltiin murrosiässä, ni äidille vaihdevuodet, eli kaikki vähän sekaista:).
 
Moikka. Oon kanssa lueskellu ketjua muutamana päivänä ja nyt kerkiän itsekkin kirjottelemaan...

Olen 20-vuotias 1,5kk ikäisen pojan äiti, mieheni on 23v.
Vuokralla asutaan rivitalossa. Kihloihin menimme tänä kesänä, yhtä ollaan pidetty kolme vuotta, tunnettu 5v. Oma koti haaveena, mutta täytyy malttaa odottaa vielä siihen asti että itsellänikin vakituinen työ( toivottavasti joskus). Opiskeluni sain suoritettua, mutta kiinnostaisi tulevaisuudessa saada myös toisen alan paperit käteen.

Poika syntyi neljä viikkoa ennen LA. Tein ilmeisesti liikaa töitä kun paineet nousivat vauhdilla parissa päivässä:/ Poika oli onneksi terve ja sisukas kaveri, hyvin on ottanut painossa ja muussa syntymä-kamut kiinni:) Sairaalassa oltiin 1,5viikkoa kun poika joutui olemaan valohoidossa. Oli kyllä elämäni pisin viikko, niin kovasti halusin viedä jätkän kotiin.

Synnytys oli helppo. Kesto vain kokonaisuudessaan kuusi tuntia. Kuinkas muilla?

Sairaalassa huomasi muutamasta vanhemmasta lääkäristä, että he pitivät minua liian nuorena äidiksi. Selostivat pojan tiedot hoitajalle, minun päälleni eivät katsoneetkaan. Mutta onneksi nämä olivat harvassa.

Alku kotona oli hankalaa, pojalla kauheat vatsavaivat, parisuhdekin hieman narahteli kun molemmat väsyneitä. Mutta onneksi se on jo ohitse. Nyt parisuhde tuntuu täydelliseltä, seksi-elämäkin kukoistaa:)

Olisin kanssa kiinnostunut että kuinka vietätte vkloppuja? On ollut kieltämättä vähän tylsää:/ Siitä tylsyydestäkin varmaan vielä joskus haaveilee;) Koska lähditte itse ensimmäisen kerran viihteelle synnytyksen jälkeen?

Tosi kiva idea tämä ketju:) Hauskaa loppukesää kaikille:)



 
Mulla meni kanssa se kuusi tuntia.. helpolla päästii ;)
(ellei tippaa lasketa, se sai supistukset tulee alle minuutin välein.
Meillä viikonlopt reissataan sukulaisilla ja kavereilla, syödään hyvin ja katotaan elokuvia. Ulkonakin olen jo käynny muutaman kerran (poika koht 3kk)
Itselleni suuri helpotus, koska meillä kärsittiin myös kauheista vatsavaivoista, ja parisuhde ei kauheesti hermot kireillä kukoistanu. Oli sewkyllä rentouttavaa nähdä kavereita, ja olla puolison kanssa sen HETKEN ilman pienoista. Seuraavana päivänä oli kuin uusi ihminen, kun oli ollut huudosta pieni paussi.
Tästäkin kommentista uskoakseni jotkut ""olen lapseni kanssa kotona kunnes hän on täysi-ikäinen"" äidit hyökkää kimppuun... Mutta hyökätköön, meillä JOSKUS näin..
 
huomenta. kiva että tuli uusia kirjoittajia.
poju ottaa päikkäreitä sohvalla, se on jostain syystä nykyään sen lempinukkumapaikka.

mä olin eka kertaa viihteellä kuukausi pojan syntymästä, isukki jäi kotiin hoitamaan ja hyvin oli mennyt. meillä on pulloruokinta joten se syöttö ei ole ongelma. teki kyllä hyvää päästä ulos eka kertaa 10kk.n!! oli tosi pirtee olo kun pääs kavereiden kans bailaamaan:)

viikonloput menee kyl niin ja näin. viikollla me ravataan sukulaisissa ja kavereilla mutta viikonloppuna on aika hiljasta.
nooh, äijä tuli kotiin lauantaina jo puol yx yöllä ihan jurrissa ja sain kyllä nauraa sille kun se oli niin soseessa. pitäähän hänenkin päästä tuulettuun kun on raskaat työviikot.

ootteko aatellut alottaa vauvauintia? tekis mieli mennä, meillä on kyllä niin kurppanen käpykylä että en oo varma alkaako semmonen. toivon.

kyllä tuntu ihanalta kun mies sanoi että oletpa sää laihtunut. hän tietty näkee sen jättiläismahan jälkeen mut ihan pikkuruisena:D on kilot aika hyvin karissu, muutama jäljellä ja tää nahkareppumaha..:)

joku kysy synnytyksestä, mulla kesti 13h josta ponnistusvaihe 1h 15min. oli aika karu kokemus kun poju ei meinannut mahtua tulemaan..meni kax viikkoa yli la.n joten keräs painoo loppuraskaudesta. painoi 4250g.

nyt kuuluu ähinää joten mentävä ..

T: pirpana

 
kyl mä täällä seurailen..... nyt on vaan sellanen tilanne, et jouduttiin pikasesti muuttaan mun vanhemmille evakkoon (ne muutti sit ite kesämökille), kun paljastui et meidän asunnossa on kosteusvaurio. vuokra-asunto, ja muutenkin olis oltu siitä kyllä lähdössä, mut nyt tää tuli vaan vähän hätäseen ja tällasen väliaikaisratkasun muodossa. eli sikspä en oo pahemmin ehtiny koneella istuskella, kun on tota touhua olllu ihan riittämiin.

joku tuolla kyseli, et mitä tehdään, ku vaavi nukkuu? meillä kun tyttö on 8kk, ni ei enää nuku mitenkään hirvittävästi päivällä ja illallakin tahtoo mennä nukkumaan vasta 10 jälkeen, elikkäs lapsosen nukkuma-ajat menee melkeinpä itelläkin nukkuessa, tai sit muuten vaan rentoutuessa,kotihommat pyrin tekeen lapsen ollessa hereillä, et saan sit ees noi pienet hetket rentoutua. en jaksaiskaaan muuten, kun ootan tätä toista ja väsyttää taas ihan niinku ekaakin odottaessa.

täytyy mennä, neiti hermostuu.....
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa