Nyt ei enää jaksa. Hotelliin viikonlopuksi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neppie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Neppie

Vieras
Meillä on mun miehen kanssa alusta asti eli noin kaksi vuotta ollut aika tuulinen suhde. Tapellaan usein ja rankasti, ei tietty väkivaltaa mutta muuten ihan valtavan koettelevaa. Arki kärsii, vapaat menee usein riidellessä tai riidoista toipuessa. Riidat molempien aiheuttamia, mutta minulla pahastumisen ja riitelyn syy usein se, että pyrin kaikin keinoin osoittamaan että rakastan miestäni, mutta hän tykkää näyttää nurjaa naamaa jos esim. olen pyytänyt että hän imuroisi mutta ei huvittaisi, vaikka hän tietää että se ilahduttaisi minua paljon. Samoin vapaa-ajan vietossa hän jankuttaa omia toiveitaan niin kauan (esim. risteilemään menosta kolme viikkoa ihan koko ajan) että joudun aina taipumaan vaikka ei yhtään huvittaisi. Asioista on paljon puhuttu ja yritetty sopeutua, mutta yhtään ei tunnu helpottuvan. Rakastan silti miestä hirveän paljon, mutta nyt haluan ottaa tauon ja miettiä asioita rauhassa. Niinpä painun huomenna töiden jälkeen hotelliin ja aion NAUTTIA omasta rauhasta ja pohtia asioita, Tuntuu vaan että kotoa pakeneminen on aika äärimmäinen toimenpide ja vain askel kohti loppua. Mitä tässä enää voi?
 
no menkää pariterapiaan.kuulostaa suoraansanoen idioottimaisilta teidän riidanaiheet.
'otin avioeron kun mies ei imuroinut', 'erosin kun mies halusi lähteä risteilylle ja mä en'. näin niinkuin ulkopuolisen silmin kuulostaa ihmeelliselle että ette saa selvitettyä noin yksinkertaisia riitoja. kuulostaa ihmeelliselle että ylipäänsä viitsitte riidellä noin yhdentekevist asioista.

ja meilläkin kyllä riidellään. yleensä nimenomaan yhdentekevistä asioista kuten siivouksesta. molemmat onneks tajuaa miten yhdentekevää se on eikä moiset kahnaukset juur vaikuta meidän väleihin.
 
Miehellä on hyvä sauma pompottaa sinua, kun sinä haluat miellyttää ja osoittaa rakkautta ja mies taas tahtoo vain saada tahtonsa läpi. Mies ei ilmeisesti pysty ajattelemaan asioita sinun kannaltasi. Jos mieheni tahtoisi risteilylle ja minä en, joko keksittäisiin jotain muuta puuhaa tai mies lähtisi laivalle kavereiden kanssa ja minä saisin jäädä kotiin viihtymään itsekseni. Ja tietysti joskus minunkin olisi lähdettävä mukaan ja vain päätettävä viihtyä, sillä muutenhan miehen tahtoa ei kunnioitettaisi yhtään. Kompromisseja on siis tehtävä. Miehesi vain ei huomaa, ettet sinä voi aina olla se, joka joustaa.

Meillä oli joskus aika, että mieheni kuvitteli olevansa kovinkin joustava, siis että hän painotti, ettei minun olisi pakko lähteä risteilylle. Saisin valita itse. Mutta käytännössä naama oli niin mykkyrässä ja ilmapiiri perseestä, että minulla ei ollut oikeaa valinnanvaraa. Vaihtoehtojen "mennään laivalle" ja "jäädään kotiin tekemään muuta kivaa" sijasta mulla oli vaihtoehdot "mennään laivalle" ja "vietä vittumainen kaksiviikkoinen kotona." :| Sitten vielä, kun olisin lähtenyt reissuun, olisi tullut napinat päälle, että miksi olen aina niin hankala ja jäkä jäkä. Eli oltaisiin lähdetty laivalle mököttämään.

Nykyään meillä menee mukavasti, en osaa sanoa tiettyä syytä, mikä tähän johti. Veikkaisin kuitenkin ikää. Mieskin on ehtinyt kehittyä suhdetaidoissaan roimasti ja on mainio puoliso ja nyt jo isäkin. Toinen asia on sitten ehkä se, että aloin arvostaa itse itseäni enemmän. Päätin, etten anna kohdella itseäni miten vain ja pistin kovan kovaa vastaan ja kerroin joka kerran suorin sanoin, mikä oli pielessä. Ehkä mies sillä tavoin oppi, mikä on ok tässä suhteessa ja mikä ei? Ilmeisesti olin jäämisen väärti, vaikka jokusen kerran pelkäsin, että ero tulee siitäkin, kun en enää antanutkaan myöten.
 

Similar threads

Yhteistyössä