Nyt loppuu mielikuvitus!!!

[väsynyt]

En yksinkertaisesti jaksa enää. Ukon kanssa on nyt reilu kaksi vuotta tapeltu samoista asioista. Mies ei puhu mulle asioistaan, ei koske, emme vietä aikaa yhdessä, pelaa paljon, pitää yhteyttä naispuoleisiin ystäviinsä multa salaa... kaksi vuotta sitten oli ensimmäinen raju riita asiasta ja silloin oli ero lähellä. Viime syksynä oli vielä isompi riita jälleen samoista asioista ja tällä kertaa ero oli vielä lähempänä. Eroaperit lähti jo mutta päätimme kuitenkin yrittää vielä yhdessä. Pari kuukautta menikin ihan hyvin mutta nyt ollaan TAAS samassa tilanteessa.
Olen yrittänyt puhua ukolle asiasta ennenkuin tulee taas se riita mutta ei sen kanssa voi puhua kun ukon vastaus on lähes aina: "Ei mulla ole oikein mitään sanottavaa..."
En jaksa enää. Vieläkö pitää katsoa ukon "touhuja" läpi sormien vai alanko taas toimia vaikka se tietää sitä helvetinmoista riitaa?

 

[ap]

Sanokaa ny joku jotain...

 

[n]

Ihminen ei muutu jos ei halua itse muuttua. Sä et tule saamaan miestäsi muuttumaan sellaiseksi kun haluat hänen olevan. Joko opit sietämään sitä millainen miehesi on, tai sitten eroat. En usko, että saat miehen haluamaan muutosta, mutta voithan sä vielä yrittää, johan sä olet 2 vuotta sitä yrittänyt.

 

[ap]

Ihminen ei muutu jos ei halua itse muuttua. Sä et tule saamaan miestäsi muuttumaan sellaiseksi kun haluat hänen olevan. Joko opit sietämään sitä millainen miehesi on, tai sitten eroat. En usko, että saat miehen haluamaan muutosta, mutta voithan sä vielä yrittää, johan sä olet 2 vuotta sitä yrittänyt.

Mä oon aina kuvitellu että parisuhteessa jaetaan asiat ja keskustellaan kaikesta. Ja myös että parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja tunteiden näyttäminen. Tästä syystä en koe että yrittäisin muuttaa miestäni. H

 

[NPOK]

onko miehesi lapsuudessa ja nuoruudessa elämä ollut sellaista, että ei ole puhuttu asioista eikä jaettu elämää toisten kanssa? jos näin, hän ei tiedä, että on toisenlainenkin tapa elää. oisko pariterapia paikallaan? tunteiden näyttäminenkin on sellainen juttu, että se pitää ihmisen opetella, jos ei esim lapsuudessa sitä jo oppinut.

 

[ap]

onko miehesi lapsuudessa ja nuoruudessa elämä ollut sellaista, että ei ole puhuttu asioista eikä jaettu elämää toisten kanssa? jos näin, hän ei tiedä, että on toisenlainenkin tapa elää. oisko pariterapia paikallaan? tunteiden näyttäminenkin on sellainen juttu, että se pitää ihmisen opetella, jos ei esim lapsuudessa sitä jo oppinut.

Tääkin on niin monimutkainen juttu. Omassa lapsuudessa on tosiaan oppinut ettei asioista puhuta eikä tunteita näytetä mutta esimerkiksi viime syksyisen jättimäisen riidan jälkeen osasi kyllä näyttää tunteensa todella hyvin. Pari kuukautta osasi kyllä mutta sitten jostain syystä unohtui. Olen myös miettinyt mitä itse teen väärin tai ajanko miehen jostain syystä pois luotani mutta en ole keksinyt mitään syytä. Ja miehen mielestä en tee mitään väärin...

 

[NPOK]

onko miehesi lapsuudessa ja nuoruudessa elämä ollut sellaista, että ei ole puhuttu asioista eikä jaettu elämää toisten kanssa? jos näin, hän ei tiedä, että on toisenlainenkin tapa elää. oisko pariterapia paikallaan? tunteiden näyttäminenkin on sellainen juttu, että se pitää ihmisen opetella, jos ei esim lapsuudessa sitä jo oppinut.

Tääkin on niin monimutkainen juttu. Omassa lapsuudessa on tosiaan oppinut ettei asioista puhuta eikä tunteita näytetä mutta esimerkiksi viime syksyisen jättimäisen riidan jälkeen osasi kyllä näyttää tunteensa todella hyvin. Pari kuukautta osasi kyllä mutta sitten jostain syystä unohtui. Olen myös miettinyt mitä itse teen väärin tai ajanko miehen jostain syystä pois luotani mutta en ole keksinyt mitään syytä. Ja miehen mielestä en tee mitään väärin...

olisiko kyse temperamenttieroista? selittäisikö se tunteiden näyttämisen eron? jos näin, niin voitte yhdessä tehdä kompromissin. jos et tee miehen mielestä mitään väärin, miksi et luottaisi hänen sanomaansa? itse naisena en tykkää koko ajan tunteiden vatkaamisesta, koska se ei aina johda minnekään. ymmärrän siis erittäin hyvin monia miehiä. kasvoin poikalauman keskellä, joten se selittänee asiaa. mutta siis, temperamentista kannattaa lukea, liisa keltinkangas-järvisellä hyviä kirjoja.

 

[ap]

onko miehesi lapsuudessa ja nuoruudessa elämä ollut sellaista, että ei ole puhuttu asioista eikä jaettu elämää toisten kanssa? jos näin, hän ei tiedä, että on toisenlainenkin tapa elää. oisko pariterapia paikallaan? tunteiden näyttäminenkin on sellainen juttu, että se pitää ihmisen opetella, jos ei esim lapsuudessa sitä jo oppinut.

Tääkin on niin monimutkainen juttu. Omassa lapsuudessa on tosiaan oppinut ettei asioista puhuta eikä tunteita näytetä mutta esimerkiksi viime syksyisen jättimäisen riidan jälkeen osasi kyllä näyttää tunteensa todella hyvin. Pari kuukautta osasi kyllä mutta sitten jostain syystä unohtui. Olen myös miettinyt mitä itse teen väärin tai ajanko miehen jostain syystä pois luotani mutta en ole keksinyt mitään syytä. Ja miehen mielestä en tee mitään väärin...

olisiko kyse temperamenttieroista? selittäisikö se tunteiden näyttämisen eron? jos näin, niin voitte yhdessä tehdä kompromissin. jos et tee miehen mielestä mitään väärin, miksi et luottaisi hänen sanomaansa? itse naisena en tykkää koko ajan tunteiden vatkaamisesta, koska se ei aina johda minnekään. ymmärrän siis erittäin hyvin monia miehiä. kasvoin poikalauman keskellä, joten se selittänee asiaa. mutta siis, temperamentista kannattaa lukea, liisa keltinkangas-järvisellä hyviä kirjoja.

Mulla on menny luottamus mieheen jo kauan sitte. Valheita ja salailuja on ollu sen verran paljon. Teimme viime syksyisen riidan yhteydessä paljonkin kompromissejä mutta vain minä olen pitänyt kiinni omasta osuudestani.

 

[Vivian]

Oletko ap analysoinut, mitkä tekijät ne olivat sen kahden kuukauden ajan, kun meni hyvin riidan jälkeen, jotka muuttuivat verrattuna entiseen? Jotainhan sen kahden kuukauden ajan on tehty eri lailla, kun kerran paremmin meni. En oikein itse osaa mitään muuta neuvoa kuin että jos ette keskeneänne saa keskusteltua, ehkä ammattilaisen johdolla...? Älkää ihmeessä vielä luovuttako, koska ilmiselvästi mitään pysyviä muutoksia ei ole lääkkeeksi vielä kokeiltu. Paljon tsemppiä!

 

[Ellu]

Mikäli koet itsesi onnettomaksi, tee asialle jotain. Tuollainen on väärin ja rääkkäät vain itseäsi, jos katsot läpi sormien. Seurustelin reilu puolitoista vuotta jätkän kanssa, jota yritin muuttaa mieleisekseni. Lopputulos: jätkä petti mua kahdesti ja lopulta lähti toisen blondin matkaan. Vaikka kaikki ajat yritin tehdä sitä ja itteäni onnelliseks, mulle ei jääny käsiin mitään. Pelkkä rakkaus ei riitä. Muista ajatella myös ittees.