Nyt mä oikeastaan ymmärrän, että miksi jotkut ei tykkää kun vieraat komentaa niiden lapsia.

[min']

Me oltiin yksissä juhlissa, muut aikuiset ei olleet mun tuttujani. Yksi heistä oli aika haukkana vahtimassa, ettei kukaan "kiusaa" hänen kullannuppujaan, ja olin itse menossa juuri myös katsomaan, että miten leikit sujuu.

Siinä oli sattumalta juuri sellainen tilanne, että hänen lapsensa oli ottanut jonkun lelun, jota ei ilmeisesti olisi saanut ottaa leikkiin, ja minun lapseni otti sen hänen kädestään pois.

Oli ihan aiheellista kyllä minusta sanoa minun lapselleni, että sitä lelua ei saa ottaa toisen kädestä pois, vaikka se olikin joku sellainen jota ei kuulemma saanut ottaa pienten leikkiin. Eli minäkin olin juuri sanomassa lapselle, että ei saa ottaa toisen kädestä ja että toinen voi käydä vaikka kysymässä luvan, että saako sillä lelulla leikkiä vai ei.

Ennen kuin ehdin mitään sanoa, tämä lapsiaan vahtimassa ollut äiti komensi minun lastani, ja niin kuin sanoin, minusta asia oli sellainen mistä saikin huomauttaa, mutta kyllä vaan särähti mun korvaani niin pahasti se tapa millä hän komensi. En tiedä komentaako omia lapsiaan samalla tavalla, mutta todella rumasti ja ilkeästi sanoi lapselle, ja tosi ikävällä äänensävyllä tiuski siinä vielä jotain muksulle.

Jäin ihan suu auki ihmettelemään, siis kyllä minusta lapsille pitää sanoa jos tekevät hölmöyksiä, mutta että pitää rähjätä jostain mitättömästä noin paljon? toivottavasti en itse kuulosta samalta, kun komennan omia lapsiani kotona :/ Hyi että, oikein sellainen halveksunta ja veemäinen äänesävy niin että lapsi varmasti tuntee tehneensä jotain aivan kamalaa

 

[Ievaliina]

:hug: ,juu saa komentaa mut pitää kyl kattoo et millä äänensävyllä.ite oon komennellu työkseni ja tiiän et senki voipi tehhä nätisti ja jäptisti ilman rähjäystä.
oikeassa olet.

 

[vieras]

Minä en paljoa äänensävyä ja volyymiä säästellyt, kun kerran tuolla pihalla annoin tulla komentoa lapsille (niin omalle kuin muillekin), jotka heittelivät miehen nyrkin kokoisia kivenmurikoita. Onneksi satuin siihen paikalle ennenkuin kenellekään kävi huonosti.

 

[minä]

me asuttiin aikoinaan eräässä vuokrakasarissa ja siellä jos missä näki vaikka mitäItse olen ollut arka komentamaan muiden lapsia mutta siellä opin viikossa tämän tyylin mitä muut harrasti
meidän lapsen muiden kakarat
no onneksi siinä olikin lähellä puisto jossa näitä riiviöitä ei näkynyt ja nyt ei enään siellä asutakkaan

 

[ap]

Minä en paljoa äänensävyä ja volyymiä säästellyt, kun kerran tuolla pihalla annoin tulla komentoa lapsille (niin omalle kuin muillekin), jotka heittelivät miehen nyrkin kokoisia kivenmurikoita. Onneksi satuin siihen paikalle ennenkuin kenellekään kävi huonosti.

No mut on mun mielestä vähän eri asia, jos lapset tekee jotain vaarallista, kuin että jos ne tekee jotain harmittomampaa vaikka olisikin komentamisen aihetta. Siis jos joka asiasta vedetään ihan täydet kilarit, niin on kyllä vähän jotain vinksallaan :/

Ja lapsillekin tulee se mielikuva, että on ihan sama että heittääkö toista kivellä päähän vai ottaako sen kädestä lelun. Kumpikin on totta kai väärin, ja kumpaankin pitää puuttua. Mutta ymmärrän sen, jos vaaratilanteessa on eka reaktio huutaa, kun itsekin vähän säpsähtää. Mutta että heti annetaan täysillä, vaikka tilanne on kuitenkin hyvin pieni kiista :|