Nyt pelottaa ihan oikeasti! Eroasiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nyyhkis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nyyhkis

Vieras
Me ollaan ilmeisesti eroamassa. :'(
Minä vaan en tiedä miten pystyn elämään ilman miestäni. Minä olen aina kokenut, että mieheni on se tuki ja turva minulle ja ennen kaikkea luotettava ja lämmin syli silloin kun on paha mieli.
Meillä on niin, että minä olen mielenterveysongelmainen ja olen jo vuosia tahattomasti ahdistanut miestäni. En ole tiennyt edes sitä, että miehelläni on (myös) itsetuhoisia ajatuksia.
Ihan tekee pahaa ajatella, miten paha hänelläkin on olla.
Sama juttu lapsilla, minä olen alkanut pelätä millaisia ongelmia olen lapsilleni, varsinkin esikoiselle aiheuttanut. Esikoisella on kaikenmaailman tic-oireita ja nyt vasta ymmärrän yhteyden minuun.
Jos ja kun meille ero tulee, aion suosiolla jättää lapsemme miehen huostaan.

Itse en tiedä mitä teen jatkossa, ainakin käyn terapiassa ja jos se ei auta, aion kuolla pois. En kestä elää itseni kanssa. Olen niin pahat vauriot tehnyt ympärillä oleville ihmisille, niille joita rakastan ja joista välitän. :'(
 
Mitäs jos koitate päästä semmoiseen sopimukseen, että sinä hoidat ensin itsesi kuntoon -samoin kuin mies tahollaan- ja mietitte sitä eroa vasta sitten :hug: Jos tosian olet kovin ripustautuva, se on ihan varmasti miehstä rasittavaa ja voi olla, että olette koko perhe avun tapeessa, mutta oikean avun löytyessä toipuminen voi olla hyvinkin nopeaa :hug:
Siloin kun tilanne oman itsen kanssa on sekva, ei kannata tehdä isoja pätöksiä, kuten erota. Jos mieheläkin on itsetuhoisia ajtuksia, ei teistä taida ola kumpikaan valmis isoihin lopulisiin ratkaisuihin.
 
Mitä ovat tic-vauriot? Mikä sinun mielenterveysongelmasi on, onko joku tautiluokitus? Anteeksi suorat kysymykset. Vaikea muuten antaa mitään kommenttia.
 
Kuulostaa siltä että tarvitsette apua molemmat, ehkä koko perhe? Yrittäkää selvittää asiat ja tukea toisianne, miehesi ei jaksa yksin kantaa koko taakkaa sairastumatta itsekin.
Oletteko jo hakeneet ammattiapua tilanteeseen?
:hug:
 
No minä olen itse ravannut terapiassa. Tosin edellisestä kerrasta alkaa olla jo vuosi.
Miestä en saa menemään, koska hän on kuulemma tehnyt itsensä kanssa rauhan, mitä lie tarkoittaakin.
Mies on aivan järkyttävän rauhallinen ja hillitty, vaikka vaistoan että hänen sisällään kuohuu.

Minun täytyy yrittää vielä suostutella miestä sinne ja varata taas itselleni aikaa terapiaan.
Tällä hetkellä on niin paha olla, että ihan oksettaa. :'(
 
Vielä pahemmin vaurioittaisit erityisesti lapsiasi tappamalla itsesi. Vanhemman itsemurha on sellainen psyykkinen vaurio, josta lapsi ei toivu koskaan.

Pidä huolta itsestäsi, paranna itseäsi niin autat parhaiten muitakin.
 
Tiedän tunteen, mutta kyllä sinä selviät... et sinä siihen kuole jos ero tulee, kyllä ne keuhkot pumppaa ilmaa vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Ja aika parantaa myös... Valitettava tosi asia on se, ettei parisuhde kestä ellei ole itse sujut itsensä kanssa, ja ole hoitanut omat ongelmansa ensin ennen kuin kohtaa parisuhteen ongelmat. Ei se helppoa ole, mutta ei se elämä vaan joillekin ihmisille ole niin helppoa kuin toisille, mistä johtuu en tiiä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kannattaako tuollaiseen tilanteeseen tehdä lapsia?

Ja tilannehan on ollu sma, kun lapset on syntyny...
Onko aina pakko? Toisella on mutenkin papa olo ja jokainen tajuaa, että tilenne on muutunu lasten hankinasta :headwall: :headwall:
 

Yhteistyössä