Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Vauva oli oikein liikkuvainen, ja kaikki näytti 2 kätilön sekä lääkärin mielestä täysin normaalilta sen mitä np-ultrassa voi nähdä.
Minä rupesin miettimään että haluanko sittenkään mennä tuohon testiin. Mies sitä mieltä että mentäisiin mutta sanoi että minä saan päättää asian.
Puolensa ja puolensahan noissa on. Meille toisessa raskaudessa tarjottiin suoraan tuota punktioa esikoisen vamman vuoksi, päädyttiin kuitenkin menemään pelkkään ultraan alkuun (verikoetta ei silloin tarjottu edes) ja tekemään päätös sen perusteella. Downia ei niinkään pellätty eikä oltaisi aborttia sen takia tehty, mutta nuo vakavammat vammat vähän vaivasivat mieltä. Turvotusta taisi olla jotain 2,4mm ja en edes muista mitä riski oli näillä perusteilla. Olisikohan keikkunut siinä 1/100 tietämissä?
Mutta kun mitään huolestuttavaa ei ultrasta löytynyt niin päädyttiin jättämään se punktio väliin, keskenmeno tuntui tuossa suuremmalta pelolta kuin lapsen vakava vamma. Mutta tietty nämä on yksilöllisiä, miten kukakin pystyy elämään epätietoisuuden kanssa. Itselleni se tuntuu olevan suhteellisen helppoa enkä kyllä stressannut loppuraskaudesta tuollaisia oikeastaan lain. Joku taas pelkäisi silti loppuun asti ja silloin varmaan se punktio olis hyvä vaihtoehto että saisi nauttia raskaudesta (olettaen että mitä todennäköisimmin sikiö todetaan niiltä osin terveeksi). Ja jos sitten vaikka se down löytyisi eikä meinaa raskautta keskeyttää niin monet tuossa tilenteessa olleet taas tykkäävät että oli ihan hyvä saada tietää ja sulatella asioita etukäteen niin oli sitten helpompaa kun lapsi syntyi eikä tarvinut enää sitä "kriisiä" läpikäydä synnärillä. Ja toisaalta myös tieto lisää mahdollisuutta tarkkailla loppuraskautta huolellisemmin, downeillahan voi olla muitakin, rakenteellisia vikoja jotka vaativat pikaista hoitoa ja loppuraskauteen sisältyy omat riskinsä (mm istukan ongelmien myötä).
Tuntuu että riskeeraan sikiön koko ajan ja jokatapauksessa, teen miten päin tahansa :'(
