Nyt se tais sitten tulla.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei jaksa

Vieras
Pidemmän aikaa jo miettinyt koska tulee mitta täyteen.
Ja nyt on niin sekava olo, ettei koskaan ole ollut.
En osaa selittää. Jotenkin vaan on loppu.
Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, kaikki niinkuin ennenkin, nyt vaan tuntuu siltä, että ei jaksa.
Tahtois mennä sänkyyn ja nukkuu ja olla ja olla murehtimatta lastenhoidosta.
ei tarvis aamulla herätä lasten takia, heräis sitten kun jaksais. Mut aamulla alkaa taas sama touhu.
Lapset lapset lapset.
Missä on äiti? Missä oon mä?
 
Kyllä sä siellä vielä oot. Ota vaan itselles aikaa niin pääset kaivamaan itses esille. Opiskelu/töihin paluu on ihan varteenotettava vaihtoehto. Voimia jaksamiseen! Tiedän miltä susta tuntuu.
 
Nuorin vasta 8kk, ei tässä töihin vielä mennä. Ja minne? Ei ole koulutusta, siivoomaan sitten. Mies vuorotöissä, pitäis laittaa lapset vuoropäiväkotiin ja en tiedä... Mies on joka päivä tekemisissä aikuisten kanssa, mun elämä on pelkkää lastenhoitoa. Minä en ole enää minä. Mä oon äiti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nuorin vasta 8kk, ei tässä töihin vielä mennä. Ja minne? Ei ole koulutusta, siivoomaan sitten. Mies vuorotöissä, pitäis laittaa lapset vuoropäiväkotiin ja en tiedä... Mies on joka päivä tekemisissä aikuisten kanssa, mun elämä on pelkkää lastenhoitoa. Minä en ole enää minä. Mä oon äiti.

Mies välillä lasten kanssa että pääset tekemään jotain ihan omaa juttua.
Samaa hommaa täälläkin suunnalla, kyllä se siitä, haet apua jos siltä tuntuu =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nuorin vasta 8kk, ei tässä töihin vielä mennä. Ja minne? Ei ole koulutusta, siivoomaan sitten. Mies vuorotöissä, pitäis laittaa lapset vuoropäiväkotiin ja en tiedä... Mies on joka päivä tekemisissä aikuisten kanssa, mun elämä on pelkkää lastenhoitoa. Minä en ole enää minä. Mä oon äiti.

Tuttu tunne, mutta koita muistaa, että mitä sulle jää käteen 30 vuoden päästä? Ketä sä kaipaat aina ja ikuisesti? Kenellä on oikeesti merkitystä sun elämässä? Tällanen auttaa aina mua jaksamaan, mä voin kuolla huomenna, mikä mulle on tärkeintä just nyt. Lapset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KangasP-Akka:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nuorin vasta 8kk, ei tässä töihin vielä mennä. Ja minne? Ei ole koulutusta, siivoomaan sitten. Mies vuorotöissä, pitäis laittaa lapset vuoropäiväkotiin ja en tiedä... Mies on joka päivä tekemisissä aikuisten kanssa, mun elämä on pelkkää lastenhoitoa. Minä en ole enää minä. Mä oon äiti.

Mies välillä lasten kanssa että pääset tekemään jotain ihan omaa juttua.
Samaa hommaa täälläkin suunnalla, kyllä se siitä, haet apua jos siltä tuntuu =)

Tottakai hän hoitaa lapsia, en sitä väitä, mutta työajat huomioon ottaen, saattaa olla vaan tunnin kotona illalla, kun lapset on hereillä. Ei siinä paljon omaa aikaa saa, poissa kotoa, ellei halua lähteä pimeille kaduille kävelemään ja mä en halua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti myös:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nuorin vasta 8kk, ei tässä töihin vielä mennä. Ja minne? Ei ole koulutusta, siivoomaan sitten. Mies vuorotöissä, pitäis laittaa lapset vuoropäiväkotiin ja en tiedä... Mies on joka päivä tekemisissä aikuisten kanssa, mun elämä on pelkkää lastenhoitoa. Minä en ole enää minä. Mä oon äiti.

Tuttu tunne, mutta koita muistaa, että mitä sulle jää käteen 30 vuoden päästä? Ketä sä kaipaat aina ja ikuisesti? Kenellä on oikeesti merkitystä sun elämässä? Tällanen auttaa aina mua jaksamaan, mä voin kuolla huomenna, mikä mulle on tärkeintä just nyt. Lapset.

Tottakai mä rakastan mun lapsiani ylikaiken! Ikinä halua heitä menettää! Mutta silti, mä olen muutakin kuin äiti!! Ei mun elämä voi olla pelkkää lapsia! Vai voiko...? Mä haluan päästä ulos, käymään kaupungilla, shoppailla ilman lapsia, päästä pukukoppiin koittamaan vaatteita ilman lapsia, mä haluan kaupungille kahville ilman lapsia, mä haluan ylipäätään lähteä johonkin missä ei tarvi miettiä, onko siellä lastenhoitohuonetta ja hoitopöytää/leikkipaikkaa!! Mä haluan vaan olla hetken ilman lapsia!!!!!
 
Sä olet just nyt sun lapsille maailman tärkein ihminen, muista että se aika on ohi menevää. Seuraavan kerran, kun sun miehellä on vapaapäivä, lähdet kaupungille shoppailemaan ja tapaat ystäviä, käytte syömässä ja ottamassa yhdet jossain. Tollanen päivä auttaa jaksamaan.. Mulla auttaa liikkuminen, mä painun samalla ovenavauksella ulos, kun mies tulee töistä, Tunnin lenkin tai jumpan jälkeen jaksaa taas.. :)
 
Vähän on samat fiilikset täällä. Meilki mies on iltaisin kotona tunnin tai kaksi ennen kuin lapset menee nukkumaan. Viikonloput nyt onneksi on kotona. Tukiverkko on huono. Mietin et koska tulee raja vastaan. Tätä samaa rumbaa päivästä toiseen, välillä henkisesti uuvuttaa paljon, välillä vain ihan fyysisesti. Meillä vauva ja taapero, ja niiden kanssa työmaata riittää. Omaa aikaa mulla ei oo yhtään, tai no se onneton 1 tunti päivässä, kun lapset nukkuvat samaan aikaan ja joskus pitäis pystyy jotain tekee kodinkin eteen. Mua kyllä ehkä auttaa jaksamaan se, että oon palaamassa töihin syksyllä ja tällä elämänvaiheelle tulee sit loppu. Symppaan sua ap, ja toivotan sulle paljon jaksamista! Ota neuvolaan yhteys, jos tuntuu että olet umpikujassa!
 
Ota yhteyttä neuvolaan, jospa saisit vaikka apua perheneuvolasta, eli perhetyöntekijä tulisi katsomaan lapsia pariksi tunniksi aina silloin tällöin, jotta pääset vaikka kauppaan, tai parturiin tai lenkille yms.. Voimia, itsellä sama tilanne...Perhetyöntekijä on pari kertaa käynyt, mutta en ole vielä päässyt mihinkään, kun haluan vain jutella ja jutella ja jutella...
 

Yhteistyössä