H
harmaana
Vieras
En nyt tiedä onko tästä mitään hyötyä mutta kirjoitan nyt kuitenkin.
Olen naimisissa, ihan suhteellisen onnellisessa liitossa. Tavallista arkea tässä eletään. Meillä on ihania lapsia joita rakastan ihan yli kaiken. Mua vaan alkaa välillä väsyttämään ettei minulla ole omaa aikaa.
Mies kulkee kavereillaan toisinaan, käy korjailemassa heidän kanssaan autoja, ym. Lisäksi hän käy töissä. Minä olen kotiäitinä. Jos kysyn mieheltäni, voisiko hän katsoa lapsia pari tuntia että käyn vaikka ripset värjäyttämässä (hänen vapaapäivänään) niin vastaukset on tyyliin:
Vapaapäivänäkö mun pitäisi alkaa lapsia hoitamaan? Kyllä mä kuule haluan levähtää kun mulla on mahdollisuus.
Tai
Voih, mä jo sovin Villen kanssa että huomenna korjataan autoa, muuten kyllä OLISI sopinut.
MILLOIN MINÄ SAAN SITÄ OMAA AIKAA? Edes kaupassa en käy yksin vaan aina on ainakin yksi lapsista mukana.
Nyt tänä iltana miehelle soitti sen kaveri. Kello oli lähemmäs seitsemän. Mies alkoi vetää takkia niskaan ja totesi että lähden kaverin kanssa kaupungille kahville. Kaveri kun oli todennut että "Milloin viimeksi sä olet edes kahvilla käynyt?" Ja mies naureskeli että tosiaan, hän ei edes muista. :headwall: Niin, ei ehkä kahvilla mutta kavereilla kylässä, autoja korjailemassa, kaupassa, tmv.
Milloin minä olen käynyt kahvilla? Yksin? Kaverin kanssa? Milloin minä olen käynyt edes kaupassa yksin? Edes suihkussa yksin?
Hitto vie, täällä mä olen illan vaan märehtinyt ja murehtinut. Sikaflunssa pelottaa, en tiedä rokottaako vai ei. Oma olemus väsyttää ja hävettää. Tuntuu että olen huono äiti. Tiuskin ja äyskin lapsillekin vaan vaikka tekisi niin mieli ottaa kaikki syliin, rutistaa ja suukotella ja olla vaan.
Mies kun tulee kotiin, on takulla hyvällä fiiliksellä kun on saanut kavereidensa kanssa viettää iltaa. Ja tiedän että alkaa se vokotteleminen: Kulta, tule kainaloon. Lääpitilää.... ja mua ei KIINNOSTA TÄLLÄ HETKELLÄ OLLENKAAN!!!! Sitten se ei ymmärrä ollenkaan vaan kysyy huuli pyöreänä että mikä sulla on. :headwall:
Mä olen alle kolmikymppinen ja olen vaan tällanen kärttynen, paska akka joka ahdistunut kaikesta ja joka vaan purkaa pahan olonsa muihin. Jippii, tätähän minä aina toivoin. :/
Olen naimisissa, ihan suhteellisen onnellisessa liitossa. Tavallista arkea tässä eletään. Meillä on ihania lapsia joita rakastan ihan yli kaiken. Mua vaan alkaa välillä väsyttämään ettei minulla ole omaa aikaa.
Mies kulkee kavereillaan toisinaan, käy korjailemassa heidän kanssaan autoja, ym. Lisäksi hän käy töissä. Minä olen kotiäitinä. Jos kysyn mieheltäni, voisiko hän katsoa lapsia pari tuntia että käyn vaikka ripset värjäyttämässä (hänen vapaapäivänään) niin vastaukset on tyyliin:
Vapaapäivänäkö mun pitäisi alkaa lapsia hoitamaan? Kyllä mä kuule haluan levähtää kun mulla on mahdollisuus.
Tai
Voih, mä jo sovin Villen kanssa että huomenna korjataan autoa, muuten kyllä OLISI sopinut.
MILLOIN MINÄ SAAN SITÄ OMAA AIKAA? Edes kaupassa en käy yksin vaan aina on ainakin yksi lapsista mukana.
Nyt tänä iltana miehelle soitti sen kaveri. Kello oli lähemmäs seitsemän. Mies alkoi vetää takkia niskaan ja totesi että lähden kaverin kanssa kaupungille kahville. Kaveri kun oli todennut että "Milloin viimeksi sä olet edes kahvilla käynyt?" Ja mies naureskeli että tosiaan, hän ei edes muista. :headwall: Niin, ei ehkä kahvilla mutta kavereilla kylässä, autoja korjailemassa, kaupassa, tmv.
Milloin minä olen käynyt kahvilla? Yksin? Kaverin kanssa? Milloin minä olen käynyt edes kaupassa yksin? Edes suihkussa yksin?
Hitto vie, täällä mä olen illan vaan märehtinyt ja murehtinut. Sikaflunssa pelottaa, en tiedä rokottaako vai ei. Oma olemus väsyttää ja hävettää. Tuntuu että olen huono äiti. Tiuskin ja äyskin lapsillekin vaan vaikka tekisi niin mieli ottaa kaikki syliin, rutistaa ja suukotella ja olla vaan.
Mies kun tulee kotiin, on takulla hyvällä fiiliksellä kun on saanut kavereidensa kanssa viettää iltaa. Ja tiedän että alkaa se vokotteleminen: Kulta, tule kainaloon. Lääpitilää.... ja mua ei KIINNOSTA TÄLLÄ HETKELLÄ OLLENKAAN!!!! Sitten se ei ymmärrä ollenkaan vaan kysyy huuli pyöreänä että mikä sulla on. :headwall:
Mä olen alle kolmikymppinen ja olen vaan tällanen kärttynen, paska akka joka ahdistunut kaikesta ja joka vaan purkaa pahan olonsa muihin. Jippii, tätähän minä aina toivoin. :/