Olen aivan hukassa. :(

[Eronnut]

En tiedä nyt ollenkaan mitä teen? Olen aivan hukassa!!!

Minun tahdostani erottiin mieheni kanssa muutamia kuukausia sitten. Minä en ollut onnellinen. Minä en tiennyt mitä halusin. Minä en tuntenut miestä kohtaan mitään.

Nyt olen sitten yksin, yksinäisyydessäni. Mikään ei mennyt niin kuin piti ja mitä lähdin erolla etsimään. Päivät täyttyvät lapsista ja töistä. Mitään muuta ei ole. Ei edes ystäviä lähellä. Yksin vaan joka ilta ja päivä. Ei ketään kelle kertoa miten töissä meni tai jakaa lasten päivää.

Olen tässä yrittänyt mittiä onko onni mieheni luona. Olen yrittänyt kaivaa itsestäni kaiken ulos. Miettiä mitä haluan. En ole mitään vastausta löytänyt, paitsi yksinäisyyteni ja siihen liittämäni kaipuun miestäni kohtaan. Miettinyt, että onko kaipuuni sitä, että olisi sitten edes joku siinä, mutta todellisuudessa sen ei ole väliä onko edes mieheni, kunhan joku on.

Eilen putosi sitten pommi. Mies on tavannut jonkun naisen. Kiva, mukavan ja hauskan. Mitään treffejä kummempaa ei ole ollut, mutta katsellaan tässä nyt -asennoitumista aistin.
No minäpä itkin silmät päästäni eilen. Puristi, sattui, ahdisti ja tuntui aivan jumalattoman kamalalle. Tänään olo on jatkunut. Välillä tuntuu kun ei saisi henkeä.
Mitä tässä nyt tapahtuu? Mitä minulle tapahtuu? Minä, joka olen ollut tunnekuollut miestäni kohtaan viimeiset 3-vuotta, tunnen jotain tälläistä. Jotain järisyttävän suurta miestäni kohtaan. Miksi?
Nytkö minä vasta tajuan, mitä olen menettämässä? Tätäkö se nyt vaati, että tajusin mitä haluan elämältä? Sairasta, ei voi muuta sanoa.
Kertokaa joku, että nämä tunteet ovat jonkin muun seikan aiheuttamia ja aivan luonnollisia, menevät ohi...

 

[rttt]

Erosit ja silti puhut miehestäsi. Hölmö.

 

[aika auttaa]

Ehkä sä odotit miehen alkavan ruikuttaa perääsi. Mutta hän jatkoikin elämäänsä ja tunnet nyt olosi pettyneeksi. Mun mielestä jos erotaan, niin silloin erotaan. Ei mitään pelleilyä toisen tunteilla eikä testailua. Sinä halusit erota, nyt sun pitää elää valintasi mukaan. Yksinäisyys tuli kylkiäisenä, mutta tuli myös vapaus.

 

[miusta]

Vaikka se rakkaus oliskin hiipunut, kyllä useimpien pitää silti tehdä surutyö siitä, että liitto on ohi. Kuuluu mielestäni asiaan.

 

[dah]

Aika klassinen et tiennyt, mitä tilasit - ja sait sen.

 

[Eronnut ap]

Ei, en minä halunnut mieheni ruikuttavan perääni. Minä halusin etsiä onnea elämästä. Olla vapaa. Tehdä niitä asioita mitä kaipasin. Mietin kun olimme yhdessä, mitä haluan ja se ei ollut mieheni. Minä erosin koska halusin olla yksin. Oppia tykkäämään itsestäni ja elämästäni, josta en parisuhteessamme tykännyt.

Nyt kaikki on kuitenkin vielä kamalampaa. Kokoajan olemme miehen kanssa puhuneet, että jos tästä selviämme joskus, selviämme mistä vaan. Nyt sitten tämä. Mies ja uusi nainen. Se sattuu. Tekisi mieli ensimmäisen kerran moneen vuoteen sanoa miehelleni miten paljon oikeasti tunnenkaan häntä kohtaan. Tuntuu kuin kaikki ne kuolleet tunteet olisi kaivettu nyt minusta esiin. Silti pelkään, että ne ovat valhetta. Että olen vain nyt jotenkin shokissa ja jos päättäisimme palata toistemme luo kaikki palautuisi ennalleen.

Minä en tiedä nyt ollenkaan mitä nämä tunteet ja asiat minussa tarkoittavat. Ajattelin olla yksin. Kuukausia, vuoden. Niin kauan, että tiedän mitä haluan. Nyt tuntuu, että haluan mieheni takaisin. Yritän sinnitellä tuota tunnetta vastaan, mutta en pääse pakoon. Pelkään vain, että menetän sen mikä oikeasti minulle merkitsikin kaikkea, eikä minulla ole aikaa enää miettiä. En tiedä ollenkaan mitä teen.

 

["www"]

Oletko käynyt keskustelemassa näistä tunteistasi jonkun ulkopuolisen kanssa? Saattaisi hyvin auttaa, jos saisi purettua ajatuksia ja tunteita sanoiksi jollekin, joka osaisi lutotsata ajatuksiasi objektiivisesti. Toinen vaihtoehto on kirjoittaa tunteet auki, jos olet yhtään innostunut kirjoittamaan esim. päiväkirjaa.

 

[Itsekin eronnut]

Vaikka se rakkaus oliskin hiipunut, kyllä useimpien pitää silti tehdä surutyö siitä, että liitto on ohi. Kuuluu mielestäni asiaan.

Näin. Ja luulen, että nuo uudelleen heräävät tunteet liittyvät juuri tähän. Jos palaisitte yhteen, epäilen vahvasti, että huomaisit varsin pian miksi halusitkaan erota.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Oppia tykkäämään itsestäni ja elämästäni, josta en parisuhteessamme tykännyt.

Eli syytit miestäsi ja parisuhdettasi omasta elämättömyydestäsi. Onnea.

Nyt sitten pitää oikeasti alkaa elää kun ei ole ketään muita jota syytellä omasta pahasta olosta.

 

["vieras"]

Se, että nyt kaipaat miestäsi ei vielä tarkoita että ihan oikeasti haluaisit olla miehen kanssa. Jos et ollut aikaisemmin onnellinen et luultavasti olisi nytkään jos palaisitte yhteen. Kun suhde loppuu niin alussa on aina ikävä ja suru vaikka suhde olisi ollut kuinka huono tai mies vaikka minkälainen kusipää. Ajan kanssa ikävä katoaa ja alat huomaamaan uuden elämäsi hyviä puolia.

 

[Neilee harmaana]

On normaalia, että susta tuntuu nyt tuolta. Se, että miehesi on tavannut jonkun aiheuttaa juuri tuon tunteen, älä sotke sitä siihen, että itse oikeasti tahtoisit miehesi takaisin. Pelkäät/suret jne nyt tuota uutta elämäntilannetta, yksinäisyyttä jne. Muista miksi tahdoit erota, se ei ole muuttunut miksikään. Tuossa tilanteessa voi tulla harhaisesti se olo, että rakastaakin sitä entistä miestä, mutta voin kertoa, olen ollut tuossa ja se tunne ei ole totta.

 

["keski-ikäinen"]

no, olet yksi nykyajan itsekeskeisistä ihmisistä, jotka eroavat kokeillakseen, josko se auttaisi sisäiseen tyhjyyteen. Eli ihan vääristä syistä, ja väärällä tapaa.

Niitä kuolleita tunteitaan ei kannattaisi niin kuunnella. Eivät ne yleensä ole kuitenkaan oikeasti kuolleet. Mutta tämä ei poista sitä, että tosiaan nyt muistat miehen hyvät puolet etkä niitä huonoja. Jostainhan se johtui, että menit zombitilaan. Kykenisittekö välttämään sen uusintakierroksella - ette, koska mitään ei sille asialle opittu tekemään. Se työ olisi tehtävänä edelleen.

 

[Eronnut ap]

Olen kirjoittanut asioita paperille. Tuntemuksiani ja kaikkea mitä käyn nyt läpi. Se auttaa kyllä, mutta voi olla, että asioiden purkaminen ulkopuoliselle ihmisellekin auttaisi paljon. En vain oikein tiedä minne voin soittaa. Perheneuvolaan? Saada sieltä keskusteluapua?

Niin, olen kai syyttänyt miestäni siitä että en ollut onnellinen. On hän paljon tehnytkin virheitä ja tietää ne itsekin, mutta ei onnettomuuden tunteeni pohjimmiltaan mieheni tekemisistä johtunut. Sen tiedän kyllä. Tottakai miestä oli helppo syyttää ja siksi halusinkin erota, että opin elämään tätä elämää ilman, että kaadan onnetonta oloani kokoajan jonkun muun niskaan.
Nyt kuitenkin olen huomannut, että onneton oloni johtui juuri ja tasan oman elämäni asioista. Ei siitä, että parisuhteeni tai mieheni olisi ollut jotenkin huono. Nyt haluaisin korjata asiat. Minä haluan oppia nauttimaan elämästä ja osata tehdä minulle tärkeitä asioita, toteuttaa unelmiani. Olen vain nyt ymmälläni näistä miestäni kohtaan heränneistä tunteista ja minua pelottaa, että kun saan elämästäni otteen, saan elämääni onnen tunteen takaisin ja huomaan siinä sivussa, että mieheni olikin minulle se oikea, on kaikki liian myöhäistö jo. Kai minun on se riski otettava kun tähän lähdin.

Se, että nämä pahanolon tunteet kuuluvat eroon ja uuteen tilanteeseen on tietenkin kokoajan ollutkin minulle täysin normaalia ja ymmärrettävissä. Mitä tulee näihin aivan erilaisiin tunteisiin joita olen nyt kaksi päivää kokenut, onkin sitten aivan uutta. Sitä juuri yritän miettiä, onko tämä vain se menettämisen pelko nyt sitten. Se totuus, että langat ei olekaan enää mun käsissä. Vai onko oikeasti niin, että päästän nyt irti elämäni miehestä ja rikoin perheeni aivan turhaan ja rakastankin miestäni oikeasti todella syvää ja lujasti, enkä vain kyennyt tuntemaan sitä kun vasta nyt näiden tapahtumien jälkeen.
Miten kummassa minä pystyn selvittämään tuon asian? En kai mitenkään.

 

[Eronnut ap]

[QUOTE="keski-ikäinen";26154750]no, olet yksi nykyajan itsekeskeisistä ihmisistä, jotka eroavat kokeillakseen, josko se auttaisi sisäiseen tyhjyyteen. Eli ihan vääristä syistä, ja väärällä tapaa.

Niitä kuolleita tunteitaan ei kannattaisi niin kuunnella. Eivät ne yleensä ole kuitenkaan oikeasti kuolleet. Mutta tämä ei poista sitä, että tosiaan nyt muistat miehen hyvät puolet etkä niitä huonoja. Jostainhan se johtui, että menit zombitilaan. Kykenisittekö välttämään sen uusintakierroksella - ette, koska mitään ei sille asialle opittu tekemään. Se työ olisi tehtävänä edelleen.[/QUOTE]

Kävimme pariterapiassa 2-vuotta. Viimeisellä kerralla piirsimme taululle janan. Ero-yhdessä olo.
Eron puolelle muodostui 10 lausetta. Yhdessä olon puolelle 2; lapsiemme nimet. Sen jälkeen myimme kotimme, enkä voi väittää, että se oli siltikään helppo ja itsestäänselvä päätös, asenteella, että kokeillaan nyt.

Kiitos kuitenkin pohdintaa antavasta kommentista. Ei se huono ollut.

 

["vieras"]

Mieti miksi erosit miehestä. Listaa vaikka ylös huonoja ja hyviä puolia miehessä ja suhteessa. Ehkä se selvittää hieman asioita. Ja ajan kanssa varmasti selviää myös.

Vaikka et olisikaan ollut onneton miehen takia ehkä tarvitset sitä yksinoloa, että tulet onnelliseksi ja opit tuntemaan itsesi paremmin.

 

["jjjj"]

Voithan sä kertoa näistä tunteistasi miehelle, mutta minkä valinnan hän sitten tekeekin on hänen päätöksensä. Sun on vaan mentävä nyt tämän läpi. Käytä kaikki voimasi ja keinosi selviämiseen ja että jaksaisit paremmin.

 

["vieras"]

Jos olette ihan oikeasti eroa pohtineet pitkään ja käyneet terapiassakin niin eiköhän eron syyt oikeasti olleet olemassa ja nyt vain kaipaat sitä entistä aikaa.

 

[Eronnut ap]

Kiitos. <3 Yritän jaksaa. Jokaisen yön jälkeen nousee aina uusi aamu.

Tuo listan kirjoittaminen miehen piirteistä oli hyvä. Kirjoitanpa samalla omatkin hyvät ja huonot puoleni.

 

["www"]

Olen kirjoittanut asioita paperille. Tuntemuksiani ja kaikkea mitä käyn nyt läpi. Se auttaa kyllä, mutta voi olla, että asioiden purkaminen ulkopuoliselle ihmisellekin auttaisi paljon. En vain oikein tiedä minne voin soittaa. Perheneuvolaan? Saada sieltä keskusteluapua?

.

Jos sinulla on varaa, niin yksityisiä psykologeja/terapeutteja on paljon tarjolla. Kriisipuhelimia on myös paljon ja niissä saa keskustella myös anonyymisti. Siellä keskustelijat ovat tosin maallikkoja, joten ammatillista apua et sieltä saa. Yksi mahdollisuus on mielenterveystoimistot, jotka ovat nimestään huolimatta tarkoitettu muillekin kuin psyyken sairauksista kärsiville. Olethan parhaillaan keskellä kriisiä ja ahdistunut. Miksi et ainakin soittaisi sinne ja kysyisi pääsetkö keskustelemaan. He myös osaisivat ohjata sinua eteenpäin, jos eivät voi itse auttaa.

Suomen Mielenterveysseura - Tukea ja apua

Apua.info - Aihehaku

 

["..."]

Halusiko mies eroa? Miten lapsenne ovat suhtautuneet eroon? Luulen että tunteesi johtuvat siitä, että mies on tavallaan siirtynyt eteenpäin. Tutustu itseesi rauhassa, opi pitämään itsestäsi ja saavuta muut tavoitteesi, ja vasta sitten tapaile miehiä. Itse erosin yli vuosi sitten enkä vieläkään edes harkitse uutta suhdetta, mutta kaikki ajallaan

 

[ossi]

Nähtävästi erosit aivan oikeista syistä, kuten siksi, ettet tuntenut miestäsi kohtaan sellaisia tunteita kuin haluaisit. Ei jonkun kanssa pidä olla vain sen takia, etää "kunhan nyt edes joku on". Mielestäni teit aivan oikean ratkaisun.

Pitää huomata, että riippumatta siitä kenen tahdosta erotaan, molemmat tulevat kärsimään erosta. Eo on usein vaikea myös jättäjäosapuolelle. Vie kuukausia ja vuosia aikaa eheytyä, itsenäistyä, ja sitten voi se uusi kumppani ja rakkauskin osua kohdalle.

 

["vieras"]

Pitää huomata, että riippumatta siitä kenen tahdosta erotaan, molemmat tulevat kärsimään erosta. Eo on usein vaikea myös jättäjäosapuolelle. Vie kuukausia ja vuosia aikaa eheytyä, itsenäistyä, ja sitten voi se uusi kumppani ja rakkauskin osua kohdalle.

Voi kun se olisikin näin. Mutta toiset ne pystyvät noin vain lopettamaan suhteen koska löysivät toisen ja hylkäämän edellisen suhteen täydellisesti ilman minkäänlaista surua tai katumuksen häivää ja vain jätetty osapuoli kärsii. (Ei siis liity mitenkään ap:n tapaukseen)

 

[ossi]

[QUOTE="vieras";26154819]Voi kun se olisikin näin. Mutta toiset ne pystyvät noin vain lopettamaan suhteen koska löysivät toisen ja hylkäämän edellisen suhteen täydellisesti ilman minkäänlaista surua tai katumuksen häivää ja vain jätetty osapuoli kärsii. (Ei siis liity mitenkään ap:n tapaukseen)[/QUOTE]

Jotkut pystyvät kyllä niin. Silloin on varmaankin niin, että eroa halunnut osapuoli on jo pitkäänkin saattanut kypsytellä päätöstä sisällään ja monasti hänellä on jo uusi kumppanikin valmiiksi katsottuna. Kenties on jo pitkään pettänytkin.

 

["vieras"]

Jotkut pystyvät kyllä niin. Silloin on varmaankin niin, että eroa halunnut osapuoli on jo pitkäänkin saattanut kypsytellä päätöstä sisällään ja monasti hänellä on jo uusi kumppanikin valmiiksi katsottuna. Kenties on jo pitkään pettänytkin.

Ei kuulosta kovin lohduttavalta näin juuri jätetystä...

 

[ossi]

[QUOTE="vieras";26154832]Ei kuulosta kovin lohduttavalta näin juuri jätetystä...[/QUOTE]

Onhan se kuitenkin niin, että me ansaitsemme ja tarvitsemme rakkautta ja läheisyyttä. Vaikka tuska erosta voi kestää pitkäänkin, on kuitenkin parempi että sellainen suhde, jossa sinua ei rakastettu - loppui.

Itse muistan kuinka oli aivan hirveää kun vaimolla oli toinen, ja sitä piti katsella siinä vieressä kun yritti pelastaa liittoa. Vaikka rakastinkin häntä yli kaiken, oli parempi erota, koska hän ei enää rakastunut minua.