Toggle sidebar

Olen ällöttävä, syön itseäni :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja insomniac
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Hei, oletko käynyt psykiatrilla? Musta kuulostaa, että kärsit ensisijaisesti kuitenkin ahdistuksesta. Ahdistukseen on lääkehoito, se ei ole mikään pikaportti onneen, mutta vähentää oireita ja yhdessä terapian kanssa voit joskus vielä elää normaalia elämää.

Jos sulla ei ole lääkitystä, niin kipin kapin se asia kuntoon. En usko, että mikään muu enää voi auttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmhu:
Hei, oletko käynyt psykiatrilla? Musta kuulostaa, että kärsit ensisijaisesti kuitenkin ahdistuksesta. Ahdistukseen on lääkehoito, se ei ole mikään pikaportti onneen, mutta vähentää oireita ja yhdessä terapian kanssa voit joskus vielä elää normaalia elämää.

Jos sulla ei ole lääkitystä, niin kipin kapin se asia kuntoon. En usko, että mikään muu enää voi auttaa.
Click to expand...

No siis mulla on masennuslääkitys ja ahdistukseen tarvittaessa otettavia rauhottavia, joita yritän säästellä pahimpiin oloihin. Oon kyllä tässä vuosien varrella syöny monenlaisia psyykelääkkeitä, mm. neurolepteja ilmeisesti sitten ahdistukseen, mutta ei ne oo tätä oireilua vähentäneet. En kyllä tunne oloani ahdistuneeks kun teen noita juttuja. Pinttynyt tapavyyhti, joka kai purkaa stressiä ja aikaansaa mielihyvää.

Onko sulla jokin tietty lääke kenties mielessä? Mielelläni en kyllä uusia lääkkeitä enää kokeilisi, koska sivuoireet on joissaki ollu tosi pahoja.
 
Okei. Ei ole sinänsä lääkettä mielessä..

Millaisilla lääkäreillä olet käynyt? Hieman vaikeamman ja ei-niin-yleisen mielenterveydenongelman (johon liittyy ahdistus) kanssa hyvä toimintatapa oli kartoittaa ne harvat, joilla oli jotain asiantuntemusta asiasta. Pikaisen googlailun jälkeen näyttäisi siltä, että luokitellaan kuuluvaksi syömishäiriöihin.

Olisiko sinulla voimia kartoittaa muutamia syömishäiriöspesialistia, ja laittaa posti tilanteestasi? Kerrot siitä, että lääkityksiä ja terapiaa on kokeiltu, ei tunnu auttavan, mitä muuta voisi tehdä? Kehen ottaa yhteyttä? Pakko on suomesta löytyä joku, jolla on enemmän tuntumaa tuohon sairauteen.

Onko elämäsi ollenkaan mielekästä? Mitä enemmän koet, että ei, niin nyt kun vielä on voimia, niin kanavoi ne siihen, että saat parhaan mahdollisen avun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmhu:
Okei. Ei ole sinänsä lääkettä mielessä..

Millaisilla lääkäreillä olet käynyt? Hieman vaikeamman ja ei-niin-yleisen mielenterveydenongelman (johon liittyy ahdistus) kanssa hyvä toimintatapa oli kartoittaa ne harvat, joilla oli jotain asiantuntemusta asiasta. Pikaisen googlailun jälkeen näyttäisi siltä, että luokitellaan kuuluvaksi syömishäiriöihin.

Olisiko sinulla voimia kartoittaa muutamia syömishäiriöspesialistia, ja laittaa posti tilanteestasi? Kerrot siitä, että lääkityksiä ja terapiaa on kokeiltu, ei tunnu auttavan, mitä muuta voisi tehdä? Kehen ottaa yhteyttä? Pakko on suomesta löytyä joku, jolla on enemmän tuntumaa tuohon sairauteen.

Onko elämäsi ollenkaan mielekästä? Mitä enemmän koet, että ei, niin nyt kun vielä on voimia, niin kanavoi ne siihen, että saat parhaan mahdollisen avun.
Click to expand...

Kiitos vastauksesta :)! Kattelin just, mitä tietoa ahdistukseen käytettävistä lääkkeistä löytyy. Sellanen, jota en oo kokeillu olis buspironi, mutta pitää kattoa tarkemmin, mitä tietoa siitä löytyisi. Vaikee vaan uskoa, että tää millään lääkityksellä loppuisi.

No siis psyk.polin psykiatreja nähny ison liudan, mutta aika harvoin tulee toi nyppiminen puheeks. Nyt viimesimmällä tiivishoitojaksolla enemmän puhunu siitä hoitajan kanssa ja psykiatrin nään taas viikon päästä seuraavan kerran. En vaan oo koskaan psyk.polilla kertonu muuta kuin, että nypin ihoani haavoille saakka. En siis oo kertonu, että syön kaikkea itestäni. En oo halunnu, että se tieto tulee mun potilastietoihin ylös. Yksityiselle terapeutille vaan kertonu, mutta hänen luonaan en siis enää käy.

Itseasiassa mun elämä on hyvinkin mielekästä ainakin suurelta osin :). Mulla on runsaasti harrastuksiin liittyviä menoja, jotka pitää mun mielen virkeenä. Lisäksi juttelen netissä tosi paljon kavereiden kanssa joka päivä.

En tiiä ketä asiantuntijoita Suomessa mahtais olla. Yksityisiin ei kyllä ole varaa valitettavasti, kun pitäis varmaan ite kustantaa käynnit. Pica on harvinainen ja lisäks toi itsensä syöminen tuntuu olevan harvinainen picaihmisten joukossa. Suurin osa tuntuu vetävän jotain laastia tai vessapaperia mm.
 
Okei, mä en silti lähtis luottamaan, että kaikki mahdolliset asiat on huomioitu sun kohdalla. Ootko kertonut psykiatrille (siis sille joka sulle lääkkeet antaa) kaikesta, mitä syöt, jos et psykologille?

Aloin myös miettiä, että ahdistushan enemmän seuraus kuin syy. Pakkomielle olis ehkä lähempänä, pakko-oireinen häiriö ennemminkin. Mä en oo tarkalleen tän alan ammattilainen, mut nää asiat liippaa läheltä työn puolesta ja oon nähnyt monta kertaa, että erityisesti vaikeissa ongelmissa OIKEA lääkitys tuppaa tekemään ihmeitä. Pieni tutkailu asiaan selvensi, että fluoksetiini isoilla annoksilla on jossain tapauksissa ollut hyvä (seronil esim. sillä hoidetaan mm. bulimiaa ja ahmimishäiriöitä, jotka ei kosketa sua siinä mielessä että liittyy syömiseen, vaan siinä, että ne on pakkomielteen omaista käyttäytymistä. Myös pakkoajatuksia ja pakko-oireita on hoidettu fluoksetiinilla)

Jos et ole kokeillut esim. tuollaista lääkitystä, niin mitään ei maksa sitä julkiselta puolelta kysyä. Muista kuitenkin, että yksityisellä tuppaa saamaan yhdellä käynnillä lääkkeet asiantuntijalta käteen heti, jonottamatta ja se ei kelakorvauksien jälkeen maksa mahdottomia. 120e tienoilla, voisko sulla sittenkin olla mahollista käydä kerran jos ei julkisella onnistu? Jos se muuttaa sun elämän :) ?
 
Palaan taas aiheeseen. En ole kertonut psykiatrille, enkä ole nykyistä edes tavannut. Ihon nyppimisestä oon kuitenkin kertonut nykyisellekin terapeutille, mutta en tuosta syömisestä. Halutessani saisin kyllä ajan varmaan aika nopeasti psykiatrillekin. En haluaisi fluoksetiinia syödä. Kaikki ssri lääkkeet, mitä oon kokeillu, on aiheuttanu liian pahoja sivuoireita, joista osa on loppunut vasta vuosien päästä. Mielellään en myöskään edes kokeile, koska noista parin päivän kokeiluista on myös jääny oireita päälle todella pitkiksi ajoiksi. Kaikki neuroleptit on myös ehdoton ei. Niistäkin saanut ihan tarpeekseni.

Tässä välissä oon joutunut hakemaan kaksi antibioottikuuria tulehtuneen haavan vuoksi. Välillä yritän hillitä käytöstäni, mutta aika nopeasti palaan vanhaan kaavaan. Itekin sanoisin, että tää on tapa tai pakkomielle pikemminkin kuin ahdistuksesta johtuvaa. Ahdistus oireilee mulla ihan eritavalla jos sitä on.
 
Mikään lääkitys ei tule tuota muuttamaan. Uskon että hallinnan tunne ja kontrollin tarve on se mihin teet, niin kuin itsekin sanoit. Taas on lääkebisnes myrkyttämässä yhtä ihmistä marionettinsa avulla. Oikeesti, psyki
 
[QUOTE="taas";30140373]Mikään lääkitys ei tule tuota muuttamaan. Uskon että hallinnan tunne ja kontrollin tarve on se mihin teet, niin kuin itsekin sanoit. Taas on lääkebisnes myrkyttämässä yhtä ihmistä marionettinsa avulla. Oikeesti, psyki[/QUOTE]

En tiedä onko ap:n ongelmaan lisäapua lääkkeistä vai ei (terapian oheen). Mutta moneen psyyken ongelmaan lääkkeet ovat korvaamaton apu, elinehto jopa monelle. Kiitos masennuslääkkeille että jaksan elää.
 
Hmmm noh henkilökohtaisesti en pistäisi kauheasti toiveita lääkehoidon toimivuuteen tässä asiassa. Kun olisi edes terapialla jotain vaikutusta asiaan, vaikka itsestä se kai loppujen lopuksi on kiinni, että muuttuuko käytös vai ei.
 
Ei siihen lääkkeet kyllä auta.

En ole ihan varma psykiatriastakaan. Oliko se nyt niin että potilas menee psykiatrille ja valittaa että naula on päässä. Käy kymmenen vuotta terapiassa. Lähtikö naula päästä? No ei, naula on edelleen päässä, mutta ei haittaa enää yhtään...

(Oma tarinani. Oon käynyt ahdistuneisuuden kanssa psykoterapiassa yhteensä kahdeksan vuotta. Syön kynsiäni ja olen aina syönyt ja syön edelleen, mutta en enää välitä siitä...)

Ja "susu"lle: tuo sun kommentti auttoikin paljon.
 
No mun kohalla tää oireilu aiheuttaa usein tulehduksia, joihin pitää sitten syödä antibiootteja, että siinä mielessä olisi varmaan parempi yrittää päästä tavasta irti, kuin vain olla välittämättä siitä.
 
Nostetaas vaihteeks. Mun käytös on "edennyt" nykyään siihen, että syön myös aika usein limaa peräsuolesta ja välillä pieniä määriä paskaakin siinä samalla. Halusitte varmasti tietää tämän ;D. Se maistuu tosi makealle jostain syystä. En tiiä onko yleistä, vai merkki jostain ongelmasta se makeus. Yritin googlettaakin, mutta eipä tuolla haulla ymmärrettävästi oikein mitään järkevää löytynyt :P.

Psykiatri ja terapeutti ei tuosta edelleenkään tiedä. Sen vähän tiedon perusteella, mitä netistä löytyy, niin kovin vaarallista noiden kaikkien juttujen syömisen ei pitäis olla, vaan suurempi haitta on se kun haavat tulehtuu niin usein kun revin ne aina auki.

Nojoo saapi taas kommentoida, mitä ikinä mieltä tästä onkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja insomniac:
Nostetaas vaihteeks. Mun käytös on "edennyt" nykyään siihen, että syön myös aika usein limaa peräsuolesta ja välillä pieniä määriä paskaakin siinä samalla. Halusitte varmasti tietää tämän ;D. Se maistuu tosi makealle jostain syystä. En tiiä onko yleistä, vai merkki jostain ongelmasta se makeus. Yritin googlettaakin, mutta eipä tuolla haulla ymmärrettävästi oikein mitään järkevää löytynyt :P.

Psykiatri ja terapeutti ei tuosta edelleenkään tiedä. Sen vähän tiedon perusteella, mitä netistä löytyy, niin kovin vaarallista noiden kaikkien juttujen syömisen ei pitäis olla, vaan suurempi haitta on se kun haavat tulehtuu niin usein kun revin ne aina auki.

Nojoo saapi taas kommentoida, mitä ikinä mieltä tästä onkaan.
Click to expand...

Terveisiä porvoosta ja hyi helvetti, syödä nyt omaa paskaa, haloo!
 
Alkuperäinen kirjoittaja insomniac:
Luulen, että minulla on Pica, mutta ei sitä ole diagnosoitu kun en ole kenellekään tunnustanut. Ainakin self-cannibalism lukee listassa. Syön siis itseäni... Kuollutta ihoa, ihoa sormista ja jalkapohjista, räkää, rähmää, aknea, rupia, valkovuotoa, verta jos tulee haava, mätää jos tulee infektio, syön jopa kuukautisvuotoani. Jostain syystä nämä vain maistuvat minusta hyville. En kuitenkaan ikinä voisi syödä kenenkään muun vastaavia "tuotteita".

Käyn jo terapiassa muista syistä ja tunnustin siellä, että pidän itseäni ällöttävänä (lähinnä tämän Pican vuoksi), mutta en saanut itseäni tunnustamaan siitä tarkemmin mitään. En vain saanut, enkä pystynyt. Ei tällaista voi kenellekään kertoa. Liian suuri häpeä. Kaikkein hirveintä taitaa olla se kun joskus jopa leikkelin oikeita palasia irti itsestäni ja söin nekin. Siis itsetuhoisuutta, josta olen onneksi päässyt eroon tuossa muodossa, etten enää käytä kuin kynsiäni. Ahdistavat muistot. Olisi varmaan hyvä lopettaa, mutta kun saan itseni syömisestä jotain nautintoa valitettavasti. Kai se jonkin sortin kontrolloimista on. Neuvoja? En ole tässä vaiheessa täysin varma haluanko luopua näistä tavoista. Ne ovat kumminkin luoneet minulle jotain tuttua ja samalla turvallista (vaikkei se olekaan) jo ihan pienestä lapsesta saakka. Oma pikku salainen, ällöttävä maailmani. Tuntuu melkein kuin nuo kaikki asiat olisi vaan pakko pistää suuhun. Tuntuu ainakin, että olisi hyvvin vaikea lopettaa.

Haukkukaa jos haluatte. Haukun jo itse itseäni tämän vuoksi varmaan pahemmin kuin mihin te pystytte. Minulla ei ole skitsofreniaa tai mitään sellaista. En toteuta näitä tapoja muiden nähden vaan pelkästään yksinäni, joten kukaan ei tiedä. Lapsena tosin äitini ihmetteli rupien repimistäni jonkin verran. Olisi vaan kiva saada edes jotain vastauksia. Vai onko niin, että ihmiset vain menevät täysin hiljaiseksi tällaisen edessä?
Click to expand...
 
Ihanaa että on joku muukin joka tekee vähän samaa kuin minä!
Raavin kaikki ruvet aina pois ja syön ne. Samoin kuivunut veri on herkkua ja rähmä, räkä ja ihomadot.
 
Epäilen, että sinulla on vauva-ajalta jokin trauma. Olet ehkä kärsinyt nälkää ja alkanut omnipotentisti kuvitella, että voit itse ravita itsesi, itselläsi.

Millainen lapsuus- ja vauva-aika sinulla oli? Onko sinut jätetty pitkiksi ajoiksi yksin, öiksi omaan huoneeseen, ja vanhemmat eivät ole kuulleet tai kuunnelleet nälkäitkuasi?

Exäni, (joka on narsisti), heijasi itseään öisin aikuisenakin. Hänet oli jätetty vauvana yksin öiksi toiselle puolelle taloa ja annettu parkua yöt läpi. Hän oli sitten kehittänyt tämän itsensä rauhoittamiskeinon, joka jatkui isona miehenäkin unissaan ja toisinaan myös päiväsaikaan. Heijaaminen oli usein niin voimakasta, että hän heittelehti sängyn laidalta toiselle välittämättä jääkö esim. kanssanukkuja hänen alleen.

Sinuna lähtisin selvittämään vauva-ajan tapahtumia kyselemällä vanhemmiltasi ja sukulaisiltasi, ehkä hypnoosin tai regressioterapian avulla myös. Mieti myös missä tilanteissa tuo oire ilmenee? Paheneeko se silloin kuin olet oikeasti nälkäinen tai muuten stressaantunut?
 

Similar threads

V
Olen idiootti
Viestiä
9
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
B
Usein toistuva B-streptokokki emättimessä / Herpes / HPV
Viestiä
0
Luettu
22K
Aihe vapaa
b-stretokokki
B
V
Tutkimusmatkani
Viestiä
19
Luettu
59K
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
eratosthenes
E
Hulmuhelma
Isku yliopistolla
Viestiä
0
Luettu
41K
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Hulmuhelma
Hulmuhelma

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa