Olen hieman pettynyt omiin sisaruksiini

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Sisko"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En minä ainakaan jaksaisi blogista seurata kenenkään raskautta. Siis oikeasti, kuvia viikottain?? Mitä ihmeen kuvia?? Kun maha kasvaa?? Ei todellakaan kiinnostaisi. Ei mua muutenkaan kiinnosta muiden raskaudet, siitäkö sitten vaan pitäisi puhua että toinen on raskaana 9kk? Miksi ihmeessä sen pitäisi muita kiinnostaa? Vaikuttaa tosiaan siltä että sun raskautesi pitäisi olla kahden suvun maailman napa. Sun siskoillasi on myös elämä joka jatkuu ihan entisellään, ei siihen vaikuta sun raskautesi. Ja jos olet todellakin noin raskautesi lumoissa, ei mikään ihme että ovat vähentäneet yhetydenpitoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja olisiko näin?;23571709:
Siis... se on mielestäni erikoista etteivät yhtään ole kyselleet kuulumisia, mutta täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, ettei minua kyllä kenenkään "raskausblogi" kiinnosta :O Ei kyllä kukaan lähipiiristäni sellaista perustaisi edes, koska se jos mikä on vaan vauvasta/raskaudesta jauhamista ja minä itse ainakin haluan keskustella ystävieni ja sisarusteni kanssa ihan muista(kin) asioista. Toki raskauden "pää pointit" on kiva jakaa, mutta hitto ketä kiinnostaa kerran kaks viikossa päivitetty vauvamaha-blogi..

Ettei nyt olisi käynyt niin ettet sinäkään enää keskustele muusta kuin tästä vauvan saamisesta ja unohdat siskojesi aivan yhtä tarkeän elämän ja kuulumiset??

En minä siellä blogissa mitään hehkuttele, koska pidän itsekin suurinta osaa vauvablogeja äärimmäisen tylsinä just sen takia, et ne on sitä lässynläätä. Se on hyvin informatiivinen ja tiivis, toki sisältää myös erilaista pohdintaa esim. muuttamisen tarpeesta.

Uskallan 99 % varmuudella sanoa, että osaan puhua muustakin kuin vauvasta. Kyselen siskojeni kuulumiset samaan tapaan kuin ennenkin. Ihan tosi.
 
Kyse voi oikeasti olla ihan vaan siitä että heillä itsellään ei ole vielä kokemusta raskaudesta eivätkä sen vuoksi "osaa suhtautua". Voi olla tietenkin että jotenkin ehdit ensimmäisenä ja heitä ärsyttää saamasi huomio tai jotain. Isoveljeni sai ensimmäisen lapsensa kun olin itse 18-vuotias ja keskellä kuuminta sinkku- ja baarielämää. Hävettää näin jälkikäteen että silloin en edes mennyt vauvaa katsomaan kuin vasta parin kuukauden päästä. Asuin toisella paikkakunnalla opiskelemassa ja odotin joululomaan asti kun silloin olin muutenkin menossa kotipaikkakunnalle missä veljeni perheineen asui. Enkä todellakaan osannut antaa minkäänlaista mielipidettä veljen vaimon raskauteen, synnytykseen tai vauvaankaan..
 
No ensinnäkin kaikki varmasti tietävät, että alussa on vielä suuri keskenmenoriski, joten voi tuntua oudolta olla niin mukana siinä odotuksessa, koska pelkää samalla sitä, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin.

Toisekseen jos ei ole itse raskautta kokenut, ei välttämättä tiedä, että jo alussa pitäisi vointia kysellä, moni ehkä luulee, että olo tulee hankalaksi vasta loppumetreillä, mikä ei ainakaan omalta osaltani pitänyt paikkansa.

Kolmannekseen tuo blogi ehkä tuntuu hieman sellaiselta itsekorostukselta, jota itsekin saattaisin pitää hiukan naurettavana. Ei millään pahalla, mutta en tiedä ketään, joka olisi perustanut blogin raskauttaan varten, tai odottaisi tuttujen ja sukulaisten kommentoivan sitä.
 
[QUOTE="...";23571743]En minä ainakaan jaksaisi blogista seurata kenenkään raskautta. Siis oikeasti, kuvia viikottain?? Mitä ihmeen kuvia?? Kun maha kasvaa?? Ei todellakaan kiinnostaisi. Ei mua muutenkaan kiinnosta muiden raskaudet, siitäkö sitten vaan pitäisi puhua että toinen on raskaana 9kk? Miksi ihmeessä sen pitäisi muita kiinnostaa? Vaikuttaa tosiaan siltä että sun raskautesi pitäisi olla kahden suvun maailman napa. Sun siskoillasi on myös elämä joka jatkuu ihan entisellään, ei siihen vaikuta sun raskautesi. Ja jos olet todellakin noin raskautesi lumoissa, ei mikään ihme että ovat vähentäneet yhetydenpitoa.[/QUOTE]

Kyllä sitä muutakin kuvattavaa löytyy kuin maha (jota en ole aikonutkaan kuvata), jos on yhtään luova. Mutta kiitos, pointtisi tuli selväksi.
 
Tuota raskausblogia voisin vähän verrata vaikka johonkin harrasteblogiin mikä ei vaan siskoja kiinnosta. Sellaiseen mikä on täynnä vaikeita termejä ja itselle vieraita asioita. Vaikka siitä siskosta välittää ja tietää että tuo harraste ja se blogi on hänelle tärkeitä niin sen seuraaminen ei siltä välttämättä tunnu ollenkaan mielekkäältä ja vaikka sitä toisen mieliksi kävisi katsomassa niin kommentointi itselle outoihin asioihin voi olla hankalaa sekin. Kaikki eivät ole edes sellaisia joka noin luonnostaan ovat kirjoittamassa "Ai kun ihanaa!!" , "Tosi suloista..." tms päivitysten perään mistä eivät itse saa mitään irti.

Ei siis millään pahalla. Itse olin aikanani lapsettomana kovin kiinnostunut siskon ekasta raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Mutta noita aikoja ennen kun joku ystävä kerkesi olla raskaana niin kieltämättä tuo oli jotenkin vieras alue enkä osannut oikein hänen raskauskuulumisiin noin irl mitään ihmeellistä kommentoida.
 
Ymmärrän oman intosi ensimmäisen raskautesi ja ensimmäisen lapsesi kohdalla. Kaikki tuntuu itsestäsi suurelta ja merkittävältä. Muut eivät ehkä koe asiaa niin. Omasta mielestäsi olet ollut raskaana jo vaikka kuinka kauan, siskojesi mielestä pari viikkoa. Blogin pitäminen on kiva ajatus, muta muista, että se on SUN blogisi, ei sukulaistesi, eli he osalistuvat juuri sen verran kuin haluavat. Esimerkiksi tuo valokuva pari kertaa viikossa saattaa nyt tuntua vähäiseltä määrältä, mutta todellisuudessa se on aika paljon...
Sun elämäsi on muuttumassa kovasti, mutta muiden elämä on edelleen ihan samanlaista kin ennenkin, se kannattaa muistaa.

Jotain ehkä asenteiden eroista kertoo se, että toisen lapsen odotuksesta me unohdimme kertoa parille kaverille, ihan vahingossa. Olimme itse tietysti yhtä onnellisia ja iloisia toisesta kuin ekastakin lapsesta, mutta se ei ollut enää "elämää suurempi projekti" joka oli alati ja koko ajan mielessä. Lapsista oli tullut osa arkea ja jokapäiväistä elämää, niin ei muistettukaan "hehkuttaa" muille :)
Se että muut eivät issokkaasti osalistu odotukseesi ei ole välttämättä epäkohteliaisuutta tai väliinpitämättömyyttä, he eivät vaan ehkä ajattele, että kaipaisit osalistumista.
 
Olen yllättynyt siitä, kuinka moni pitää blogia turhana itsensä korostamisena. Tiedän ainakin pari tyyppiä, jotka ovat pitäneet raskausaiheisia, yksityisä blogeja pitääkseen perheensä ja sukulaiset kartalla, eikä mulla ole tullu mieleenkään pitää heitä mitenkään leuhkoina. Oon vaan ajatellu et vitsi miten kiva idea jakaa tietoa kaukana oleville läheisille, mäkin teen sit joskus. Ja niin tein. Oli vissiin virhe.
 
Mieheni suvullekin oli tämä meidän lapsi ensimmäinen. Ei siellä pahemmin olla kiinnostuneita mitä tälle lapselle kuuluu, yksi on vielä lapsen kummi. Kaikki samassa kaupungissa asutaan. Olen "hyväksynyt" asian ja elänkin omaa elämääni(enemmän siis oli vierailuita puolin ja toisin ennen lapsen syntymää) . Mutta todennut sen että niin metsä vastaan, kun sinne huutaa. ( ja joo olen katkera :) )
 
minun anoppi ei juurikaan ole kysellyt vointia jne.kun olen ollut raskaana..mutta kun vauva on syntynyt niin on ollut ihan myyty :) siskot ei kans pahemmin kyselly(tosin sanoin kyllä ite mikä on vointi jne. :D ),mutta sama homma ku anopin kohalla..ku vauva on syntynyt niin :)
 
Perustelenpa blogia vielä hieman lisää:

Olen asunut vuosien ajan satojen kilometrien päässä muista perheenjäsenistäni. Perustin blogin vain ja ainoastaan siksi, että halusin, että he voivat halutessaan lukea odotuksen etenemisestä. Uskoin, että he haluaisivat. Ja minun tavoite oli, että he kokisivat tämän koko perheen jutuksi vaikka olenkin kaukana, eikä kävisi niin, että etäännymme entisestään koska pienen lapsen kanssa ei ole niin helppo matkustaa. Eli blogi ei ole mikään minäminustaminuun-lätinä, vaan sen on tarkoitus toimia kytköksenä minun ja muun perheeni välillä, interaktiivisena kanavana, jonka välityksellä voisimme olla monipuolisemmin tekemisissä kuin vaikka vain puhelimitse. Mielestäni tarkoitusperäni eivät ole kovin itsekkäät, mutta kieltämättä olen pettynyt, ettei ajatukseni saanut kannatusta. Tottakai olen.
 
[QUOTE="Sisko";23571787]Olen yllättynyt siitä, kuinka moni pitää blogia turhana itsensä korostamisena. Tiedän ainakin pari tyyppiä, jotka ovat pitäneet raskausaiheisia, yksityisä blogeja pitääkseen perheensä ja sukulaiset kartalla, eikä mulla ole tullu mieleenkään pitää heitä mitenkään leuhkoina. Oon vaan ajatellu et vitsi miten kiva idea jakaa tietoa kaukana oleville läheisille, mäkin teen sit joskus. Ja niin tein. Oli vissiin virhe.[/QUOTE]

Eihän se mikään virhe ole ja jos anopin kanssa olette löytäneet tuolta kivan kommunikointiväylän niin sehän on hieno juttu. =)

Itse näkisin blogit ihan kivoina, mutten silti aktiivisesti seuraa yhtään. Tai no, pari on sellaista mitä pyrin katsomaan silloin tällöin mutten muuten. Sitten on ihmisiä joita nuo ei kiinnosta. Tai joku blogin aihe on vaan sellainen ettei se nappaa. Kenties siskosikin kiinnostuvat paremmin siinä vaiheessa kun vatsasi kasvaa tai vaikka vasta vauvan synnyttyä, silloinhan tuo koko asia vasta kunnolla konkretisoituu muille.

Eli jos pidät blogia pitämisestä ja tuntuu kivalta jos joku (=anoppi, joku ystävä) sitä seuraa niin tuohan on kiva keksintö. Jos taas ajattelet että kaikkien sukulaistesi kuuluu sitä seurata ja siihen kommentoida tai loukkaannut niin silloin tuo voi olla virhe siinä mielessä että se toisten seuraamattomuus aiheuttaa sinulle turhaan mielipahaa.
 
Mullakin tuli mieleen, että ap:lla on ehkä hieman liian innokas ote ja suuret odotukset... en tarkoita mitenkään pahalla, muistanhan aivan hyvin oman intoni kun odotin (melkein 8v lapsettomuushoitojen jälkeen) omaa esikoistani. Itsekin yllätyin, miten vähän loppupelissä ympäristö reagoi asiaan. Mullakin 2 siskoa, jotka asuivat kaukana eikä heiltä kyllä juuri tullut kysymyksiä tms. Mutta kun sisareni viimein omien lapsettomuushoitojensa jälkeen oli raskaana, kun minulla oli jo 2 lasta, tajusin, kuinka luonnollisella tavalla pikkujutusta on kyse. En tarkoita väheksyä onnea, raskautta tai siitä iloitsemista! Vaan tarkoitan sitä, että raskaus on niin luonnollinen asia, että ei siitä jaksa niin intoilla muut kuin itse odottaja puolisoineen. Tietty mummoksitulo on sitten syy innostua myös, mutta luonnollista on myös se toinen ääripää.

Itse en jaksaisi lukea kenenkään odotusblogia, en sisareni tai parhaan ystäväni. Raskaus kun on uuvuttavan pitkäveteistä loppujenlopuksi, muutokset hitaita. Ei niistä muutamista ultrakäynneistä ole blogiksi asti ja sitten taas toisen pähkäilyt ja esim muuttamismietteet eivät jaksaisi kiinnostaa. Eikä se silti tarkoita, ettenkö olisi innoissani kun vauvan syntymä lähestyisi!

Korostan vielä, että en missään nimessä halua lannistaa enkä tarkoita, etteikö omasta raskaudesta saisi olla onnensa kukkuloilla (olenhan itsekin intoillut kuin ilmapallo jo 4 kertaa). Mutta ei ehkä ole realistista odottaa muilta samaa. Hienoa tietysti on myös se, että on paljon sukuja joissa ollaan kiinnostuneita kaikista raskauksista! Mutta pitää antaa tilaa niille, joissa ei olla.
 
[QUOTE="Sisko";23571856]Perustelenpa blogia vielä hieman lisää:

Olen asunut vuosien ajan satojen kilometrien päässä muista perheenjäsenistäni. Perustin blogin vain ja ainoastaan siksi, että halusin, että he voivat halutessaan lukea odotuksen etenemisestä. Uskoin, että he haluaisivat. Ja minun tavoite oli, että he kokisivat tämän koko perheen jutuksi vaikka olenkin kaukana, eikä kävisi niin, että etäännymme entisestään koska pienen lapsen kanssa ei ole niin helppo matkustaa. Eli blogi ei ole mikään minäminustaminuun-lätinä, vaan sen on tarkoitus toimia kytköksenä minun ja muun perheeni välillä, interaktiivisena kanavana, jonka välityksellä voisimme olla monipuolisemmin tekemisissä kuin vaikka vain puhelimitse. Mielestäni tarkoitusperäni eivät ole kovin itsekkäät, mutta kieltämättä olen pettynyt, ettei ajatukseni saanut kannatusta. Tottakai olen.[/QUOTE]

Mitenhän sen saisi selitettyä... Oikeasti noin alkuvaiheessa oleva raskaus ei tosissaan ole asia mihin toiset pääsevät niin hyvin mukaan tai mistä haluavat enempää lukea. Se on kuitenkin vielä kovin ei-konkreettinen asia. Eikä kaikki ole todella kiinnostuneita seuraamaan blogeja lain.

Tarkoitusperäsi ovat ihan hyvät, uskon sen ja itsekin kaukana sukulaisistani asuvana ymmärrän sen haluan jakaa nämä itselle tärkeät ajat muiden kanssa. Joskus olen miettinyt myös blogin pitämistä tästä syystä, mutta olen kuitenkin jäänyt tähän fb-linjalle. ja itseasiassa vaikka kaikki sisarukseni joilla fb löytyy ovat siellä seurailleet kuviani tai juttujani niin tosi harvoin kommentoivat mitään. Paljon harvemmin kuin ystävät tai kaverit. Usein vasta muuten soitellessa tai mesessä voivat kommentoida noita.

Mitä alkuraskauksiin tulee niin lapsettomalla siskollani, sen enempää kuin veljillänikään ei oikeastaan koskaan ollut niistä mitään kysyttävää. Vointeja kysyivät kun yhteyksissä oltiin, mutta lähinnä siis minun itseni kannalta ja raskaudesta riitti tuo "kaikki ok". Vauvoista ovat sitten olleet enemmän kiinnostuneita. Ainakin osa. :D
 
[QUOTE="Sisko";23571787]Olen yllättynyt siitä, kuinka moni pitää blogia turhana itsensä korostamisena. Tiedän ainakin pari tyyppiä, jotka ovat pitäneet raskausaiheisia, yksityisä blogeja pitääkseen perheensä ja sukulaiset kartalla, eikä mulla ole tullu mieleenkään pitää heitä mitenkään leuhkoina. Oon vaan ajatellu et vitsi miten kiva idea jakaa tietoa kaukana oleville läheisille, mäkin teen sit joskus. Ja niin tein. Oli vissiin virhe.[/QUOTE]

En ymmärrä sitä, miksi sinun pitää olla niin kovasti loukkaantunut, jos muita ei blogisi kiinnostakaan. Mitä väliä? Pidä vain rauhassa blogia oman itsesi takia ja niiden, jotka ovat siitä oikeasti kiinnostuneet (anoppi), mutta turha siitä on kiukutella, jos se ei kiinnosta muita. Tämä asenteesi kielii siitä, että sinun pitäisi olla kaikkien huomion keskipisteenä. Vaikuttaa todellakin itsensä korostamiselta.

Et ehkä itse sitä huomaa, mutta ehkä olet nykyään niin täynnä raskauttasi, ettet enää osaa puhua muista aiheista, etkä ole aidosti kiinnostunut muiden kuulumisista. Enpä siis ihmettele, että siskosi pitävät välimatkaa.
 
Kuulostipas "aikaa":n kirjoitus tutulta. Meillä siis niin että sisko "ehti" ensin saamaan lapsen ja olin asiasta hiukan kateellinen, koska mielessäni olin kuvitellut kuinka minä olisin se eka joka saa sen kaiken huomion (ja niin se vaan on että se ensimmäinen kyseisessä suvussa sai enemmän huomiota kuin muut myöhemmin syntyneet lapset). En kyllä koskaan mielestäni näyttänyt asiaa millään tavalla, mutta lapsettomana en kyllä vaan tajunnut kysellä vointia tai yhtään mitään raskauteen liittyvää, vaikka lapsesta olinkin todella iloinen ja odotin sen syntymää. Mekin vasta myöhemmin ollaan keskusteltu siskon kanssa hänen raskauksistaan, kun sitten itse olin raskaana ja asia tuli itselle ajankohtaiseksi. Ja samalla tavalla olen oppinut nyt jälkikäteen kyselemään lasten vointia ja kehitystä.. tätäkään en vaan hoksannut lapsettomana kun pienet vauvat ja lapset oli niin vieras asia ;) Omissa kavereissakin huomaan sen eron keskusteluissa niiden kanssa kenellä on kokemusta lapsista (joko omia tai sitten työkseen lasten kanssa tekemisissä).

Mua jotenkin naurattais jos joku tuttava tai sukulainen laittaisi blogin pystyyn raskaudesta.. Kyllä siinä väkisinkin tulee sellainen kuva että nyt on joku vähän turhankin innoissaan. Kun kuitenkin siitä raskaudestaan voi kirjoitella facebookissa, laittaa sähköpostia ja jutella puhelimessa, jos ei kasvokkain onnistu.
 
[QUOTE="Sisko";23571856]Perustelenpa blogia vielä hieman lisää:

Olen asunut vuosien ajan satojen kilometrien päässä muista perheenjäsenistäni. Perustin blogin vain ja ainoastaan siksi, että halusin, että he voivat halutessaan lukea odotuksen etenemisestä. Uskoin, että he haluaisivat. Ja minun tavoite oli, että he kokisivat tämän koko perheen jutuksi vaikka olenkin kaukana, eikä kävisi niin, että etäännymme entisestään koska pienen lapsen kanssa ei ole niin helppo matkustaa. Eli blogi ei ole mikään minäminustaminuun-lätinä, vaan sen on tarkoitus toimia kytköksenä minun ja muun perheeni välillä, interaktiivisena kanavana, jonka välityksellä voisimme olla monipuolisemmin tekemisissä kuin vaikka vain puhelimitse. Mielestäni tarkoitusperäni eivät ole kovin itsekkäät, mutta kieltämättä olen pettynyt, ettei ajatukseni saanut kannatusta. Tottakai olen.[/QUOTE]

Ehkäpä siskosi haluavat keskustella kanssasi mielummin puhelimitse ja kasvokkain.
 
Siis kyllä minä uskon, että perustelusi blogin pitämiselle ovat ihan järkevät, mutta kaikki muut eivät välttämättä silti tajua sitä heti. Ja toisaalta raskauden eka kolmannes on mielestäni vähiten mielenkiintoinen muiden näkökulmasta, ehkä sitten kun saat jotain oikeasti ihmisen näköisiä ultrakuvia niin sitten muutkin alkavat uskoa, että oikeasti saat lapsen, ja alkavat tuntea mielenkiintoa sitä asiaa kohtaan. Ja muutenkin raskausaika on pitkä, 40 viikkoa, mielestäni jos esim. 5 kertaa kommentoisi ja kysyisi kuulumisia koko raskauden aikana, niin se olisi jo kiitettävää osallistumista.
 
Itse en seuraa mitään blogeja, mutta en todellakaan jaksaisi seurata jonkun raskauden edistymistä blogista. Mulle siinä ei olisi mitään seurattavaa. "Olen edelleen raskaana, maha kasvanut". Tuo on ainoa mitä siitä mulle irtoaisi eikä kuulosta kovin kiinnostavalta. Eihän se kovin vastavuoroista olisi, vaan se blogi on sinusta, ja kommentit koskisivat sinua, eikä siskojasi ja heidän elämäänsä, saati että tuntemattomat ihmiset olisivat sitä kautta yhteydessä keskenään. Ei, he olisivat kaikki edelleen yhteydessä sinuun, vaikka kuinka aktiivisesti blogiasi seuraisivatkin. Sun elämäsi on muuttunut, ei siskojesi. Siskoltani kyselin että mitä kuuluu kun hän oli raskaana, ihan samoin kuin ennenkin. Lapsen syntymän jälkeen kyselin edelleen että mitä kuuluu. En minä hänen raskaudestaan mitenkään erityisesti intoillut, mutta totta kai minusta oli kivaa tulla täti ja toivoin että kaikki menee hyvin. Mutta ei minusta tullut täti silloin kun hän oli raskaana, vaan silloin kun lapsi syntyi.
 
mistä näitä itsekeskeisiä minä ja minun raskaus ihmisisä sikiää????
lapsia on odotettu ja synnytetty maailman sivu ja se on ollut naisen oma juttu, nyttemmin perheen juttu, ei siihen koko sukua tarvita
 
Ei mullakaan ollut sisarukset kiinnostuneita mun raskaudesta, mutta vauva otettiin avosylin vastaan. En minäkään ennen esikoisen odotusta olisi osannut mitään raskaana olevalta tiedustella, korkeintaan vauvan tulevaa sukupuolta. Anna perheellesi aikaa.
 
[QUOTE="2 lapsen äiti";23571969]Siis kyllä minä uskon, että perustelusi blogin pitämiselle ovat ihan järkevät, mutta kaikki muut eivät välttämättä silti tajua sitä heti. Ja toisaalta raskauden eka kolmannes on mielestäni vähiten mielenkiintoinen muiden näkökulmasta, ehkä sitten kun saat jotain oikeasti ihmisen näköisiä ultrakuvia niin sitten muutkin alkavat uskoa, että oikeasti saat lapsen, ja alkavat tuntea mielenkiintoa sitä asiaa kohtaan. Ja muutenkin raskausaika on pitkä, 40 viikkoa, mielestäni jos esim. 5 kertaa kommentoisi ja kysyisi kuulumisia koko raskauden aikana, niin se olisi jo kiitettävää osallistumista.[/QUOTE]

Kiitos että näet sen pienen ajatuksenkipinän, jota olen yrittäny tässä tarjoilla :)
 

Yhteistyössä