T
TätiMo
Vieras
Täällä aina jauhetaan ton tasa-arvon perään, mutta minä olen omasta (palsta)tasa-arvosta luopunut. Puolittain vapaaehtoisesti. Sanon puolittain siksi, että olishan mullekkin kelvannut sellainen meininki että kotityöt 50-50, mutta kun sitten vaan totesin että parempi toisin.
Kun tapasin mieheni, hän oli jotain 22-23v opiskelija. Suoraan sanoen aika hunningolla. Opinnot olivat ihan nollaa ja muutenkin elämä maissa. No minun avulla sain hänet opiskelemaan. Mies on fiksu, mutta käytönnön asioissa ihan kädetön. Eli kämppä oli sekamelska. Asiat epäjärjestyksessä. Otin hänen elämän hallintaan.
Teimme yhdessä opintosuunnitelman ja oikeastaan samalla vähän elämänsuunnitelmaakin. Ajattelin, että kun mies saa muut asiat järjestykseen, niin sitten sen panos kotonakin kasvaa...
Noh. Se sitten valmistui ja pääsi ihan hyvään työhön. Ilman mua kyllä homma sortuis heti, hänelle niin vaikea huolehtia arkiasioista. Ja isänä hyvä ja yrittää kyllä, mutta eipä hänestä paljoo kotihommissa iloa oo. Jos jotain saa hänet tekemään, niin enempi menee siihen energiaa että "pakottaa" hänet kuin että itte tekis. No jotain pieniä asioita olen saanut hänet oppimaan kyllä.
Mutta nykyään olen silti tyytyväinen. Kuitenkin kun lukee palstan meininkiä, niin oletus tuntuu olevan se, että miehen pitää tehdä kaikesta puolet. No mun mies ei tee oikeastaan lainkaan sisähommia, paitsi että seuraavat jutut olen saanut sen tekemään: pyykkien kuivumaan laittaminen (siis vain laittaminen), tiskien hoito (tiskikone) ja sitten imurointi. Siivouksen hoidan muuten ite, mutta kun "baana on auki", niin sitten se kyllä imuroi. Ns. miesten hommista se hoitaa kyllä renkaanvaihdot, huonekalujen kasaukset ja tommoset, mutta muuten on niin epäkäytännöllinen että isommissa jutuissa tänne tulee mun isä tai sitten jopa ammattilaiset.
Oon melko varma, että jos olisin alusta saakka vaatinut siltä "tasa-arvoa" se ei olis pystynyt opiskelemaan. Sen verran hankalaa sille tuntuu olevan noiden kotitöiden teko. Ja ihmekkös se. Kotona passattu toki, mutta kun sen isää kattoo (eronnut) niin mies jolla oli hyvä työ, mutta eron jälkeen menetti kaiken. Ryyppäs eikä saanut elämää ikinä kiinni. Nyt ei enää ryyppää, mutta kaikki on mennyt ja asuu jossain vuokraluukussa... Se olis varmasti munkin miehen kohtalo ilman mua. Ja silti on hyvä isä ja tällä kuviolla lapsemme saavat eheän ydinperhelapsuuden...
Kun tapasin mieheni, hän oli jotain 22-23v opiskelija. Suoraan sanoen aika hunningolla. Opinnot olivat ihan nollaa ja muutenkin elämä maissa. No minun avulla sain hänet opiskelemaan. Mies on fiksu, mutta käytönnön asioissa ihan kädetön. Eli kämppä oli sekamelska. Asiat epäjärjestyksessä. Otin hänen elämän hallintaan.
Teimme yhdessä opintosuunnitelman ja oikeastaan samalla vähän elämänsuunnitelmaakin. Ajattelin, että kun mies saa muut asiat järjestykseen, niin sitten sen panos kotonakin kasvaa...
Noh. Se sitten valmistui ja pääsi ihan hyvään työhön. Ilman mua kyllä homma sortuis heti, hänelle niin vaikea huolehtia arkiasioista. Ja isänä hyvä ja yrittää kyllä, mutta eipä hänestä paljoo kotihommissa iloa oo. Jos jotain saa hänet tekemään, niin enempi menee siihen energiaa että "pakottaa" hänet kuin että itte tekis. No jotain pieniä asioita olen saanut hänet oppimaan kyllä.
Mutta nykyään olen silti tyytyväinen. Kuitenkin kun lukee palstan meininkiä, niin oletus tuntuu olevan se, että miehen pitää tehdä kaikesta puolet. No mun mies ei tee oikeastaan lainkaan sisähommia, paitsi että seuraavat jutut olen saanut sen tekemään: pyykkien kuivumaan laittaminen (siis vain laittaminen), tiskien hoito (tiskikone) ja sitten imurointi. Siivouksen hoidan muuten ite, mutta kun "baana on auki", niin sitten se kyllä imuroi. Ns. miesten hommista se hoitaa kyllä renkaanvaihdot, huonekalujen kasaukset ja tommoset, mutta muuten on niin epäkäytännöllinen että isommissa jutuissa tänne tulee mun isä tai sitten jopa ammattilaiset.
Oon melko varma, että jos olisin alusta saakka vaatinut siltä "tasa-arvoa" se ei olis pystynyt opiskelemaan. Sen verran hankalaa sille tuntuu olevan noiden kotitöiden teko. Ja ihmekkös se. Kotona passattu toki, mutta kun sen isää kattoo (eronnut) niin mies jolla oli hyvä työ, mutta eron jälkeen menetti kaiken. Ryyppäs eikä saanut elämää ikinä kiinni. Nyt ei enää ryyppää, mutta kaikki on mennyt ja asuu jossain vuokraluukussa... Se olis varmasti munkin miehen kohtalo ilman mua. Ja silti on hyvä isä ja tällä kuviolla lapsemme saavat eheän ydinperhelapsuuden...
Ei se mitään, toimii toistaiseksi näin. Hänen arkensa nyt on muutenkin raskaampaa 8-16 töineen kuin minun opiskelija-arkeni.
