[QUOTE="...";27252295]Tuossa tarkoitettiin varmaan sitä, että on "aijaa"-juttu muille kuin sille äidille itselleen, eli toisinsanoen evvk.
Varmasti jokaisella äidillä on ensimmäiseltä vuodelta joku juttu, joka on vauvan kanssa ollut hankalaa, ja kun se lähtee sujumaan, ollaan tosi ylpeitä. Mutta kun nämä jutut ovat niin yleisiä, niin oikeasti ei jaksa kiinnostaa.[/QUOTE]
Näin ajatellen, voiko lapsissa olla mitään asiaa mikä ei kaikkien muiden paitsi vanhempien mielestä ole aijaa tai evvk? Mikä idea edes on näissä vauva/lapsiaiheisissa keskustelupalstoissa jos ketään ei kiinnosta mikään muu kuin oma lapsi?
Mutta tietty ihmisiä on erilaisia, itse osaan onneksi kiinnostua myös muiden lapsista. Ihan niistä arkisistakin jutuista ja ennen kaikkea niistä mitkä ovat jotenkin erikoisia.
Eniten tietty kiinnostaa niiden läheisten lasten lisäksi ne lapset joiden elämä on lähellä omien lasten elämää. Oma 7v down-poika ei ole oppinut puhumaan eikä varmaan ikinä opikaan. Tästä huolimatta - tai juuri sen takia - tuntuu hienolta kuulla niistä down-lapsista jotka oppivat puhumaan, varsinkin jos se tapahtuu poikkeuksellisen aikaiseen tai on ollut paljon vaikeuksia ennen oppimista. Ei todellakaan mieleenikään kuitata tuosta ylpeänä kertovan äidin kommenttia jollain evvk:lla.
Varmasti jokaisella äidillä on ensimmäiseltä vuodelta joku juttu, joka on vauvan kanssa ollut hankalaa, ja kun se lähtee sujumaan, ollaan tosi ylpeitä. Mutta kun nämä jutut ovat niin yleisiä, niin oikeasti ei jaksa kiinnostaa.[/QUOTE]
Näin ajatellen, voiko lapsissa olla mitään asiaa mikä ei kaikkien muiden paitsi vanhempien mielestä ole aijaa tai evvk? Mikä idea edes on näissä vauva/lapsiaiheisissa keskustelupalstoissa jos ketään ei kiinnosta mikään muu kuin oma lapsi?
Mutta tietty ihmisiä on erilaisia, itse osaan onneksi kiinnostua myös muiden lapsista. Ihan niistä arkisistakin jutuista ja ennen kaikkea niistä mitkä ovat jotenkin erikoisia.
Eniten tietty kiinnostaa niiden läheisten lasten lisäksi ne lapset joiden elämä on lähellä omien lasten elämää. Oma 7v down-poika ei ole oppinut puhumaan eikä varmaan ikinä opikaan. Tästä huolimatta - tai juuri sen takia - tuntuu hienolta kuulla niistä down-lapsista jotka oppivat puhumaan, varsinkin jos se tapahtuu poikkeuksellisen aikaiseen tai on ollut paljon vaikeuksia ennen oppimista. Ei todellakaan mieleenikään kuitata tuosta ylpeänä kertovan äidin kommenttia jollain evvk:lla.