V
vierailija
Vieras
Haluan kertoa tämän tarinan siksi, koska tämäkin palsta on täynnä miesten tuomitsemista, naisten tuomitsemista jne. Laitoin otsikoksi tarkoituksella vähän provosoivan, totuus on se, että tottakai mieheni on itse sen suurimman työn tehnyt. Itse olen periaatteessa hinannut hänet suosta ja ohjannut eteenpäin.
15 vuotta sitten kun tapasin mieheni, hän oli työtön alkoholisti. EI ehkä pahimpaa laatua, mutta kuitenkin. Aloin seurustelemaan hänen kanssaan, koska rakastuin siihen mieheen jonka näin kaiken tuon surkeuden takana. Aluksi luotin hänen omiin puheisiinsa, miten hän menee työhaastatteluun, lopettaa juomisen jne. jne. Äkkiä selvisi, että mies huijasi minua ja oikeastaan itseään.
Lopulta sanoin, että lähden pois jos ei toiminta muutu. Teimme suunnitelman miehen hilaamiseksi ylös suosta. Alkutaival oli vaikea, mutta etemistä tapahtui kuitenkin koko ajan. Voisin sanoa, että 10 vuotta sitten miehen elämä oli jo aika uusilla urilla. Kuitenkin vasta nyt voi sanoa, että kaikki se hyvä mitä miehessä näin, on tavalla tai toisella realisoitunut.
Mies on loistava isä kahdelle lapsellemme (6- vuotias poika ja 4-vuotias tyttö), mies on ollut vakiduunissa 5 vuotta. Duuni ei ole ihan sitä tasoa, mitä ehkä miehen potentiaali voisi olla, mutta kuitenkin suht. ok. Juominen on jäänyt lähes täysin, joskus viikonloppuna juo 3-4 olutta + juhlissa.
Mihinkään hoitoihin ei ole menty, enkä ole ollut mikään nollatoleranssin kannattaja.
15 vuotta sitten kun tapasin mieheni, hän oli työtön alkoholisti. EI ehkä pahimpaa laatua, mutta kuitenkin. Aloin seurustelemaan hänen kanssaan, koska rakastuin siihen mieheen jonka näin kaiken tuon surkeuden takana. Aluksi luotin hänen omiin puheisiinsa, miten hän menee työhaastatteluun, lopettaa juomisen jne. jne. Äkkiä selvisi, että mies huijasi minua ja oikeastaan itseään.
Lopulta sanoin, että lähden pois jos ei toiminta muutu. Teimme suunnitelman miehen hilaamiseksi ylös suosta. Alkutaival oli vaikea, mutta etemistä tapahtui kuitenkin koko ajan. Voisin sanoa, että 10 vuotta sitten miehen elämä oli jo aika uusilla urilla. Kuitenkin vasta nyt voi sanoa, että kaikki se hyvä mitä miehessä näin, on tavalla tai toisella realisoitunut.
Mies on loistava isä kahdelle lapsellemme (6- vuotias poika ja 4-vuotias tyttö), mies on ollut vakiduunissa 5 vuotta. Duuni ei ole ihan sitä tasoa, mitä ehkä miehen potentiaali voisi olla, mutta kuitenkin suht. ok. Juominen on jäänyt lähes täysin, joskus viikonloppuna juo 3-4 olutta + juhlissa.
Mihinkään hoitoihin ei ole menty, enkä ole ollut mikään nollatoleranssin kannattaja.
