Olen maailman huonoin äiti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kamala äiti..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kamala äiti..

Vieras
Siis olen ihan kamala. Vaikka päätin että en oman lapsuuden väkivaltaisuutta yms vie eteenpäin,niin näköjään sitä vaan jatkaa sitä paskaa sukupolvien ketjua :(

Tänäänkin haukuin 4vuotiasta kusipääksi ja kamalaksi pennuksi. Sanoin että hänen ei olis tarvinnut herätä ollenkaan kun pilaa kaikkien päivä.. olen uhkaillut ties ja millä ja välillä tekis mieli käyttää väkivaltaakin. Sitä olen kyllä aika hyvin pystynyt välttämään. Ja kyllä,tiedän että henkinen väkivalta on ihan yhtä paha asia..

Olen ihan väsynyt ja rikki,ja tekee mieli vaan itkeä ja kamala olo,miten voin pienelle lapselle olla noin paha. Mistä tämä kumpuaa..

Käyn juttelemassa,mutta en uskalla siellä kertoa kuin kierrellen ja kaunistellen näitä meidän tilanteita. Ja tuntuu että ei se ihminen ymmärrä muutenkaan yhtään.

Mitä ihmettä minun pitää tehdä? Monta kertaa olen päättänyt että en enää kohtele noin ja silti vaan napsahtaa niin helposti..

 
Nehän kumpuaa sieltä omasta lapsuudesta. Terapiassa siis käyt? Olisi tärkeää jos pystyisit siellä kertomaan REHELLISESTI kaiken, mutta jos et, kirjoita vaikka paperille ne tuntemukset.
 
voivoivoivoiv...joo ala hauku lastasi..henkinen vakivalta voi olla monta kertaa pahempaa ja jattaa pidemmaksi aikaa jaljet!!!

ootko lapsen kaa yksin??onko stressaava duuni??
 
Pelkään että silloin vievät lapset.. vaikka varmaan se olis parempikin niin,mutta rakastan noita kuitenkin niin äärettömästi että siinä menis sitten viimeinenkin syy elää.
itsekästä,tiedän.

en vaan tiedä mitä apua tässä nyt pitäis pyytää että pystyisin muuttumaan.
Kamalaa huomata olevansa ihan kuin oma vanhempansa jota inhosi ja plkäsi pienenä.. :/
 
Vaihda terapeuttia jos ei kemiat synkkaa. Mikään ei ole niin turhauttavaa kun käydä juttelemassa jos asioista ei voi puhua niinkuin ne oikeasti ovat, tai jos kuuntelija ei ymmärrä/koet ettei ymmärrä, sua ollenkaan. nim. kokemusta on
 
Tsemppiä ja jaksamisia sulle :)

tiedän kun itsekkin olen vähän samanlainen,saatan kilahtaa ja huutaa aamusta alkaen,naapuritkin varmaan usein ihmettelee että mitä meillä huudetaan mut meidän 4 vuotias niin vaikee ja uhmaikäinen että huh huh.ei vaan hermot kestä.

 
Ihan kunnon terapiaan tahtoisinkin,olen joka suhteessa aika "rikkinäinen". En osaa olla parisuhteessa,en lasten kanssa,en osaa käsitellä tunteitani yhtään. Pimahdan tosi helposti.
Mutta siis oikeaan terapiaan ei täällä ainakaan helposti pääse,joten perheneuvolassa käyn siis vaan keskustelemassa,enkä koe siitä apua saavani.

Ja yksin olen lasten kanssa.
 
ainakin tiedostat asian itse, se on loistavaa mutta se että tee sille jotain millä on pysyviä vaikutuksia on erittäin tärkeää ja lapsesi turvallisen kehityksen ja kasvun kannalta kriittistä !! :hug:

Ei haukku haavaa tee mutta ei kyllä kohota lapsen itsetuntoakaan.. :(
koeta olla haukkumatta ja purra huulta tai ilmaista paha olo kun tekis mieli haukkua niin sanoilla että äiti on turhautunut tai äidillä on paha olla itsellä nyt..
ja fyysinen kajoaminen lapseen jos ei tottele niin lapsikin sitä sitten välittää eteenpäin ja oppii.. valitettavasti.
Läpsii esim tarhassa tönii pihalla yms.. vanhemmilta ne usein siirtyvät sitten eteenpäin.

Tarkoitus ei saarnata vaikka siltä teksti tietysti kuullostaa... mitä jos soittaisit johonkin MLL:n puhelimeen ? nimettömänähän niihin saa purkaa ? jos sieltä saisi apua ainakin ensihätään ? jos tuntuu että henkilö jonka kanssa keskustelet ei ymmärrä tai ole "samalla aaltopituudella"

*MUOKS* et ole maailman huonoin äiti kun olet tiedostanut tilanteen ja yrität tehdä jotain asialle :hug: :)
teet vain päätöksen ja pysyt nyt siinä
ja
Kaikista tärkein minkä unohdin sanoa mutta minkä monet onneks ovat jo useaan sanoneetkin, PYYDÄ AINA anteeksi lapselta jos vika ei ole hänen.. !!
 
Olethan jutellut lapsen kanssa noiden tilanteiden jälkeen, selittänyt, että teit väärin ja pyytänyt anteeksi?

Haethan apua ennenkuin menee fyysisiin tekoihin, itsesi ja lasten vuoksi. Perheneuvola, neuvolan psykologi jne auttavat varmasti, jotta saisit vyyhtiin tolkkua.
 
Oletko kotona lasten kanssa? Onko sulla siis ongelmana se että hermot on kireellä jatkuvasti ja sitten tuiskahtelet? Mulla oli kans niin aikaisemmin, tosin en ihan tuollaisia ilmaisuja käyttnyt lapsille, mutta pinna paloi tosi helposti. Nyt on lapset päiväkodissa 12pv/kk, ja mä töissä, ja elämä tuntuu paljon mukavammalta. Tottakai päiväkotielämässäkin on omat hankaluutensa, mutta itse jaksan paljon enemmän nauttia lapsista nyt ja olen paremmalla tuulella.
 
ja siis jos menet lääkärikeskukseen varaa ajan psykologille, niin eiköhän he ole vaitiolovelvollisia...?? saatko apua lastenhoidossa esim vanhemmiltasi..kavereiltasi?? huomaatko onko joku tietty tilanne missa hermot menee??
 
Alkuperäinen kirjoittaja kokemuksesta sanon:
Vaihda terapeuttia jos ei kemiat synkkaa. Mikään ei ole niin turhauttavaa kun käydä juttelemassa jos asioista ei voi puhua niinkuin ne oikeasti ovat, tai jos kuuntelija ei ymmärrä/koet ettei ymmärrä, sua ollenkaan. nim. kokemusta on

Tuonne perheneuvolaan oli pitkät jonot että pääsi edes,en usko että helpolla vaihtavat ihmistä jonka kanssa puhun,kun siellä henkilökuntaa liian vähän.
Tämä jonka kanssa käyn juttelemassa on sitä mieltä että minulla riittää paikkoja joissa jutella ja puhumme suunnilleen säistä. Ei siis apua siitä :/

Kunnon terapiaan ei pääse ellei ensin syö lääkkeitä yms,jos silloinkaan. Tai tälläisiä kokemuksia olen kuullut useampia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihan kunnon terapiaan tahtoisinkin,olen joka suhteessa aika "rikkinäinen". En osaa olla parisuhteessa,en lasten kanssa,en osaa käsitellä tunteitani yhtään. Pimahdan tosi helposti.
Mutta siis oikeaan terapiaan ei täällä ainakaan helposti pääse,joten perheneuvolassa käyn siis vaan keskustelemassa,enkä koe siitä apua saavani.

Ja yksin olen lasten kanssa.


ai olet yksin,minulla on mies apuna vaikka onkin paljon töissä.
on lapsien kanssa vapaa-ajalla että saan omaa aikaa tuulettua ja käydä jossakin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kokemuksesta sanon:
Vaihda terapeuttia jos ei kemiat synkkaa. Mikään ei ole niin turhauttavaa kun käydä juttelemassa jos asioista ei voi puhua niinkuin ne oikeasti ovat, tai jos kuuntelija ei ymmärrä/koet ettei ymmärrä, sua ollenkaan. nim. kokemusta on

Tuonne perheneuvolaan oli pitkät jonot että pääsi edes,en usko että helpolla vaihtavat ihmistä jonka kanssa puhun,kun siellä henkilökuntaa liian vähän.
Tämä jonka kanssa käyn juttelemassa on sitä mieltä että minulla riittää paikkoja joissa jutella ja puhumme suunnilleen säistä. Ei siis apua siitä :/

Kunnon terapiaan ei pääse ellei ensin syö lääkkeitä yms,jos silloinkaan. Tai tälläisiä kokemuksia olen kuullut useampia.

no kun ma menin terveysasemalle ja olin aika masentunut tos yhes vaiheessa ni sain heti ajan psykologille...ja tapaamiset alko viikon sisalla!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Oletko kotona lasten kanssa? Onko sulla siis ongelmana se että hermot on kireellä jatkuvasti ja sitten tuiskahtelet? Mulla oli kans niin aikaisemmin, tosin en ihan tuollaisia ilmaisuja käyttnyt lapsille, mutta pinna paloi tosi helposti. Nyt on lapset päiväkodissa 12pv/kk, ja mä töissä, ja elämä tuntuu paljon mukavammalta. Tottakai päiväkotielämässäkin on omat hankaluutensa, mutta itse jaksan paljon enemmän nauttia lapsista nyt ja olen paremmalla tuulella.

Olen kotona nyt,syksyllä menen töihin. Jospa siitä olisi apua.
Kokoajan on hermot kyllä kireällä,ja tuo lapsi osaa vielä käydä hyvin hermoille. Huomiota tai jotain hakee,ei tottele mitään ja tekee just päinvastoin kuin sanon. Siihen sitten menee hermot.
Tänään lapsi heräsi väsyneenä,huusi ja kiukutteli eikä tehnyt mitään mitä käskettiin,ja siitä sitten nuo tuli mitä ekassa viestissäni kerroin.
Varmaan lapsikin on noin vaikea kun äiti on tälläinen sekopää.
 
mutta sitten ku pitaa muistaa se et ne on VAA lapsia....ei kuitenkaa pysty hallitsemaan aina itseaan ja ehkei aina osaa kertoa etta mika harmittaa!! Kaytteko ulkona? teetteko kivoja juttuja yhdessa??Jos lapsi itkee/raivoo/ huutaa ihan turhasta niin mitas jos kokeilisit vaa kavella pois huoneesta ja sanot etta " tule sitten kertomaan mika harmittaa kun olet itkenyt"...tai jotain vastaavaa!??
 
Alkuperäinen kirjoittaja :(:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kokemuksesta sanon:
Vaihda terapeuttia jos ei kemiat synkkaa. Mikään ei ole niin turhauttavaa kun käydä juttelemassa jos asioista ei voi puhua niinkuin ne oikeasti ovat, tai jos kuuntelija ei ymmärrä/koet ettei ymmärrä, sua ollenkaan. nim. kokemusta on

Tuonne perheneuvolaan oli pitkät jonot että pääsi edes,en usko että helpolla vaihtavat ihmistä jonka kanssa puhun,kun siellä henkilökuntaa liian vähän.
Tämä jonka kanssa käyn juttelemassa on sitä mieltä että minulla riittää paikkoja joissa jutella ja puhumme suunnilleen säistä. Ei siis apua siitä :/

Kunnon terapiaan ei pääse ellei ensin syö lääkkeitä yms,jos silloinkaan. Tai tälläisiä kokemuksia olen kuullut useampia.

no kun ma menin terveysasemalle ja olin aika masentunut tos yhes vaiheessa ni sain heti ajan psykologille...ja tapaamiset alko viikon sisalla!!

Niin,olen vaan uskonut että ei sieltä kuitenkaan saa apua,niin en ole sitten edes mennyt tk:hon puhumaan. Tutulle kun työnnettiin vaan reseptiä kouraan eikä mitään muuta,niin en sellaista apua oikeastaan haluaisi edes.
En usko että mitkään lääkkeet tähän auttaa,ennemminkin pitäisi päästä käsittelemään tuota omaa lapsuutta sun muuta. tai näin itse ajattelisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Oletko kotona lasten kanssa? Onko sulla siis ongelmana se että hermot on kireellä jatkuvasti ja sitten tuiskahtelet? Mulla oli kans niin aikaisemmin, tosin en ihan tuollaisia ilmaisuja käyttnyt lapsille, mutta pinna paloi tosi helposti. Nyt on lapset päiväkodissa 12pv/kk, ja mä töissä, ja elämä tuntuu paljon mukavammalta. Tottakai päiväkotielämässäkin on omat hankaluutensa, mutta itse jaksan paljon enemmän nauttia lapsista nyt ja olen paremmalla tuulella.

Olen kotona nyt,syksyllä menen töihin. Jospa siitä olisi apua.
Kokoajan on hermot kyllä kireällä,ja tuo lapsi osaa vielä käydä hyvin hermoille. Huomiota tai jotain hakee,ei tottele mitään ja tekee just päinvastoin kuin sanon. Siihen sitten menee hermot.
Tänään lapsi heräsi väsyneenä,huusi ja kiukutteli eikä tehnyt mitään mitä käskettiin,ja siitä sitten nuo tuli mitä ekassa viestissäni kerroin.
Varmaan lapsikin on noin vaikea kun äiti on tälläinen sekopää.

Saatko sä konkreettista hoitoapua mistään? Viettävätkö lapset aikaa isällään? Voi mä niin tiedän tuon tunteen, ja sitten vielä jälkeen päin se paska olo ja syyllisyys :( Jotenkin sun täytyis saada vähän ladata akkuja ja olla itsekses, niin jaksaisit varmasti paremmin lasten kanssa.

Ja meillä oon kyllä huomannut että kun itse olen väsynyt, kiukkuinen tai stressaantunut, niin lapsetkin ragoivat siihen kiukuttelemalla ja olemalla hankalia. Kovasti tsemppiä nyt!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :(:
mutta sitten ku pitaa muistaa se et ne on VAA lapsia....ei kuitenkaa pysty hallitsemaan aina itseaan ja ehkei aina osaa kertoa etta mika harmittaa!! Kaytteko ulkona? teetteko kivoja juttuja yhdessa??Jos lapsi itkee/raivoo/ huutaa ihan turhasta niin mitas jos kokeilisit vaa kavella pois huoneesta ja sanot etta " tule sitten kertomaan mika harmittaa kun olet itkenyt"...tai jotain vastaavaa!??

Muistankin aina kun se oma "kohtaus" menee ohi. Ja iskee tosi paha olo kun pienelle lapselle pitää noin puhua. En ymmärrä miksi ei ole yhtään itsehillintää. Varmasti osittain lapsen hankaluuskin johtuu siitä mitä joutuu minulta kestämään :/

Käydään me ulkona,ei kuitenkaan varmaan tarpeeksi. Ja välillä kun on itsellä hyviä päiviä niin tehdään vaikka mitä kivaa ja meillä on tosi mukavaa. Sitten taas alkaa oma alamäki ja en jaksaisi mitään. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Varmaan lapsikin on noin vaikea kun äiti on tälläinen sekopää.

Asia voi hyvin olla ikäänkuin noin, jos haluaa vähän rumasti asian muotoilla.

Eli lapsi voi hyvinkin reagoida tuolla tavoin, kun huomaa sinun olevan huonolla tuulella ja lyhytpinnainen. Kokeilepa joskus kaapata lapsi kainaloon noina huonoina hetkinä ja juttelette vähän yhdessä, hanki siihen yhteyteen luettavaksi esim. Kissa Killin kiukkupussi. :) Saattaa laukaista tilanteen molempien osalta, lapsi saattaa käytöksellään hakea juuri sitä huomiota, joten koeta kääntää tilanne positiiviseksi. Pinnan pidentäminen vaatii harjoittelua, mutta se on mahdollista.

terv. Toinen pinnaansa kasvattanut

 
Onko teidän terveyskeskuksessa psykiatrista sairaanhoitajaa, jos on niin ihan oikeesti soita hänelle tai jos on psykologi niin soita sille, ota selvää asioista, et sä omin voimin saa tota loppumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :(:
mutta sitten ku pitaa muistaa se et ne on VAA lapsia....ei kuitenkaa pysty hallitsemaan aina itseaan ja ehkei aina osaa kertoa etta mika harmittaa!! Kaytteko ulkona? teetteko kivoja juttuja yhdessa??Jos lapsi itkee/raivoo/ huutaa ihan turhasta niin mitas jos kokeilisit vaa kavella pois huoneesta ja sanot etta " tule sitten kertomaan mika harmittaa kun olet itkenyt"...tai jotain vastaavaa!??

Muistankin aina kun se oma "kohtaus" menee ohi. Ja iskee tosi paha olo kun pienelle lapselle pitää noin puhua. En ymmärrä miksi ei ole yhtään itsehillintää. Varmasti osittain lapsen hankaluuskin johtuu siitä mitä joutuu minulta kestämään :/

Käydään me ulkona,ei kuitenkaan varmaan tarpeeksi. Ja välillä kun on itsellä hyviä päiviä niin tehdään vaikka mitä kivaa ja meillä on tosi mukavaa. Sitten taas alkaa oma alamäki ja en jaksaisi mitään. :(

mista asioista sina masennut ja tulee se "alamaki" ??

 

Yhteistyössä