Olen maailman huonoin äiti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kamala äiti..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihan kunnon terapiaan tahtoisinkin,olen joka suhteessa aika "rikkinäinen". En osaa olla parisuhteessa,en lasten kanssa,en osaa käsitellä tunteitani yhtään. Pimahdan tosi helposti.
Mutta siis oikeaan terapiaan ei täällä ainakaan helposti pääse,joten perheneuvolassa käyn siis vaan keskustelemassa,enkä koe siitä apua saavani.

Ja yksin olen lasten kanssa.

HEi, kuulostaa ihan minulta !!

Elän parisuhteessa, mutta TODELLA paljon yksin lasten kanssa, miehen työn ja harrastuksien vuoksi. Välillä kilahtaa ja huudan ja raivoon, siis melkein päivittäin, myönnän sen nyt.
MIten olet AP päässyt juttelemaan asiasta terapiaan?? Haluaisin kanssa mennä, mutta en uskalla/halua neuvolassa puhua asiasta mitään, siellä vaan vakuutan aina iloisena että kaikki hyvin, vaikka olenkin ihan riekaleina, en jaksais mitään enkä ketään välillä. Vieläkun hoidettavana omat miehen lapset päivittäin...Tää on niin pieni paikkakunta että en haluis mitään huhuja liikkeelle, joten olen ollut puhumatta asiasta ja jaksamisestani kenellekään. Tunnen myös olevani maailman huonoin äiti sekä äitipuoli.ehdottomasti!

 
meil on kans tollane lapsi (vasta 2v) ja ymmärrän sinua hyvin. Vaikea lapsi on ihan eri asia hoitaa kun normaali. Minäkin raivoan pojalle aina, sitten on huono olla. Läpsässytkin olen :( Ihan kamalaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Oletko kotona lasten kanssa? Onko sulla siis ongelmana se että hermot on kireellä jatkuvasti ja sitten tuiskahtelet? Mulla oli kans niin aikaisemmin, tosin en ihan tuollaisia ilmaisuja käyttnyt lapsille, mutta pinna paloi tosi helposti. Nyt on lapset päiväkodissa 12pv/kk, ja mä töissä, ja elämä tuntuu paljon mukavammalta. Tottakai päiväkotielämässäkin on omat hankaluutensa, mutta itse jaksan paljon enemmän nauttia lapsista nyt ja olen paremmalla tuulella.

Olen kotona nyt,syksyllä menen töihin. Jospa siitä olisi apua.
Kokoajan on hermot kyllä kireällä,ja tuo lapsi osaa vielä käydä hyvin hermoille. Huomiota tai jotain hakee,ei tottele mitään ja tekee just päinvastoin kuin sanon. Siihen sitten menee hermot.
Tänään lapsi heräsi väsyneenä,huusi ja kiukutteli eikä tehnyt mitään mitä käskettiin,ja siitä sitten nuo tuli mitä ekassa viestissäni kerroin.
Varmaan lapsikin on noin vaikea kun äiti on tälläinen sekopää.

Saatko sä konkreettista hoitoapua mistään? Viettävätkö lapset aikaa isällään? Voi mä niin tiedän tuon tunteen, ja sitten vielä jälkeen päin se paska olo ja syyllisyys :( Jotenkin sun täytyis saada vähän ladata akkuja ja olla itsekses, niin jaksaisit varmasti paremmin lasten kanssa.

Ja meillä oon kyllä huomannut että kun itse olen väsynyt, kiukkuinen tai stressaantunut, niin lapsetkin ragoivat siihen kiukuttelemalla ja olemalla hankalia. Kovasti tsemppiä nyt!!!

Ovat isällään yhden viikonlopun kuukaudessa. Siinä onkin sitten kaikki oma aika. Mutta parempihan sekin kun ei mitään tietysti..

Ja olen itsekkin huomannut että minusta taitaa lapsen kiukkukin johtua,sillä kun olen itse hyvällä tuulella ja jaksan touhuta ja olla huutamatta ym,niin lapsetkin käyttäytyy heti paljon paremmin.
Nyt taitaa vaikuttaa toisen lapsen sairastelut väsymykseen,kun ei saa yöllä nukkua niin olen taas aika kamala sitten päivisin.

Ja kerhoissa käymme kyllä. Ihanaa on kun saa itse olla muiden aikuisten seurassa ja lapsetkin viihtyy tosi hyvin.
 
Lisään vielä, että rutiinit auttaa pitämään omankin pään kasassa ja antaa lapsellekin turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta. Lapsi voi olla hankala, kun ei pääse ulos, vaikkei osaa sitten selittää, miksi harmittaa.

Tehkää yhdessä viikkosuunnitelma, johon kuuluu ulkoilua, puistoreissu jne.? Ja sitten pyrit pitämään rutiineista ulkoiluineen (ja esim. ruokailuaikoineen) kiinni. Lapsella on varmempi olo, kun tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi ja itselle rutiinien vakiintuminen on myös hyväksi, helpottaa vähän väsymystä, kun ei kokoajan tarvitse miettiä päivää eteenpäin, menee vain suunnitelman mukaan.

Tiedän itsekin, että lähteminen on joskus työn ja tuskan takana, kun väsyttää henkisesti ja fyysisesti, mutta lähes poikkeuksetta se on sen arvoista! Tsemppiä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
meil on kans tollane lapsi (vasta 2v) ja ymmärrän sinua hyvin. Vaikea lapsi on ihan eri asia hoitaa kun normaali. Minäkin raivoan pojalle aina, sitten on huono olla. Läpsässytkin olen :( Ihan kamalaa.

millainen on VAIKEA lapsi?eikö kaikki oo varmaa omalla tavallaan vaikeita...plus ne sanoo etta jos on hankala lapsuus, siis paha uhmaika ja villi jne. ni sitte murroika ois helpompi....ma otan mieluummin nain pain sit!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihan kunnon terapiaan tahtoisinkin,olen joka suhteessa aika "rikkinäinen". En osaa olla parisuhteessa,en lasten kanssa,en osaa käsitellä tunteitani yhtään. Pimahdan tosi helposti.
Mutta siis oikeaan terapiaan ei täällä ainakaan helposti pääse,joten perheneuvolassa käyn siis vaan keskustelemassa,enkä koe siitä apua saavani.

Ja yksin olen lasten kanssa.

HEi, kuulostaa ihan minulta !!

Elän parisuhteessa, mutta TODELLA paljon yksin lasten kanssa, miehen työn ja harrastuksien vuoksi. Välillä kilahtaa ja huudan ja raivoon, siis melkein päivittäin, myönnän sen nyt.
MIten olet AP päässyt juttelemaan asiasta terapiaan?? Haluaisin kanssa mennä, mutta en uskalla/halua neuvolassa puhua asiasta mitään, siellä vaan vakuutan aina iloisena että kaikki hyvin, vaikka olenkin ihan riekaleina, en jaksais mitään enkä ketään välillä. Vieläkun hoidettavana omat miehen lapset päivittäin...Tää on niin pieni paikkakunta että en haluis mitään huhuja liikkeelle, joten olen ollut puhumatta asiasta ja jaksamisestani kenellekään. Tunnen myös olevani maailman huonoin äiti sekä äitipuoli.ehdottomasti!

Kuullostaa tutulta.. Minä sanoin kuitenkin neuvolassa,en kylläkään ihan noita pahimpia tilanteita,mutta kerroin että huudan liikaa ym. Niin sain numeron tuonne perheneuvolaan.
Siitä ei kyllä suurta apua ole ollut,en itsekkään tiedä mitä kautta pitäisi edetä että pääsisin ihan kunnon terapiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihan kunnon terapiaan tahtoisinkin,olen joka suhteessa aika "rikkinäinen". En osaa olla parisuhteessa,en lasten kanssa,en osaa käsitellä tunteitani yhtään. Pimahdan tosi helposti.
Mutta siis oikeaan terapiaan ei täällä ainakaan helposti pääse,joten perheneuvolassa käyn siis vaan keskustelemassa,enkä koe siitä apua saavani.

Ja yksin olen lasten kanssa.

HEi, kuulostaa ihan minulta !!

Elän parisuhteessa, mutta TODELLA paljon yksin lasten kanssa, miehen työn ja harrastuksien vuoksi. Välillä kilahtaa ja huudan ja raivoon, siis melkein päivittäin, myönnän sen nyt.
MIten olet AP päässyt juttelemaan asiasta terapiaan?? Haluaisin kanssa mennä, mutta en uskalla/halua neuvolassa puhua asiasta mitään, siellä vaan vakuutan aina iloisena että kaikki hyvin, vaikka olenkin ihan riekaleina, en jaksais mitään enkä ketään välillä. Vieläkun hoidettavana omat miehen lapset päivittäin...Tää on niin pieni paikkakunta että en haluis mitään huhuja liikkeelle, joten olen ollut puhumatta asiasta ja jaksamisestani kenellekään. Tunnen myös olevani maailman huonoin äiti sekä äitipuoli.ehdottomasti!

Kuullostaa tutulta.. Minä sanoin kuitenkin neuvolassa,en kylläkään ihan noita pahimpia tilanteita,mutta kerroin että huudan liikaa ym. Niin sain numeron tuonne perheneuvolaan.
Siitä ei kyllä suurta apua ole ollut,en itsekkään tiedä mitä kautta pitäisi edetä että pääsisin ihan kunnon terapiaan.

Tuleeko siitä merkintä johonkin että on käynyt terapiassa tästä syystä, meinaan vaan että jos miehen kanssa erotaan niin voiko sitä käyttää jotenkin että hän sais lapset itselleen

 
Alkuperäinen kirjoittaja :(:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
meil on kans tollane lapsi (vasta 2v) ja ymmärrän sinua hyvin. Vaikea lapsi on ihan eri asia hoitaa kun normaali. Minäkin raivoan pojalle aina, sitten on huono olla. Läpsässytkin olen :( Ihan kamalaa.

millainen on VAIKEA lapsi?eikö kaikki oo varmaa omalla tavallaan vaikeita...plus ne sanoo etta jos on hankala lapsuus, siis paha uhmaika ja villi jne. ni sitte murroika ois helpompi....ma otan mieluummin nain pain sit!!

Kyllä minullekkin on joissain tilanteissa sanottu että lapsi on aika haastava ja vaikea luonteeltaan. Mutta itseäni minä vähän syytän siitäkin..
On tosi temperamenttinen,huutaa,kiljuu ja potkii jos ei asiat mene just niinkuin hän tahtoo. Suuttuu joka asiasta,ei usko yms.
 
Ei noista perheneuvola-käynneistä tietääkseni ainakaan tule mitään merkintöjä. Ja en usko että muustakaan? Luulisi että ennemmin hyvällä katsovat kun on apua hakenut.
En osaa sanoa,kun itselläni ei sitä pelkoa ole että isä lapsia haluaisi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihan kunnon terapiaan tahtoisinkin,olen joka suhteessa aika "rikkinäinen". En osaa olla parisuhteessa,en lasten kanssa,en osaa käsitellä tunteitani yhtään. Pimahdan tosi helposti.
Mutta siis oikeaan terapiaan ei täällä ainakaan helposti pääse,joten perheneuvolassa käyn siis vaan keskustelemassa,enkä koe siitä apua saavani.

Ja yksin olen lasten kanssa.
Voi ap olet kuin minä. kiljuin kans eilen ihan kamalia lapselle ja nyt on niin kauhea olo. Toki anteeksi pyydän, mutta silti tuntuu ettei se riitä.
Aina yritän ja yritän mutta sitten pimahdan. Käytän kamalaa kieltä ja raivoan. Tukkapöllyäkin joskus.
Haluan lopettaa tän, mutta miksi en osaa ?
Paha, paha,paha olla !!!!!!!!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :(:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
meil on kans tollane lapsi (vasta 2v) ja ymmärrän sinua hyvin. Vaikea lapsi on ihan eri asia hoitaa kun normaali. Minäkin raivoan pojalle aina, sitten on huono olla. Läpsässytkin olen :( Ihan kamalaa.

millainen on VAIKEA lapsi?eikö kaikki oo varmaa omalla tavallaan vaikeita...plus ne sanoo etta jos on hankala lapsuus, siis paha uhmaika ja villi jne. ni sitte murroika ois helpompi....ma otan mieluummin nain pain sit!!

Kyllä minullekkin on joissain tilanteissa sanottu että lapsi on aika haastava ja vaikea luonteeltaan. Mutta itseäni minä vähän syytän siitäkin..
On tosi temperamenttinen,huutaa,kiljuu ja potkii jos ei asiat mene just niinkuin hän tahtoo. Suuttuu joka asiasta,ei usko yms.

Osittain voi temperamenttikin vaikuttaa, mutta eikös hän kuulosta myös aika paljon sinulta, kun kerrot itse, että et pysty itseäsi hillitsemään - eli opittua käytösmallia myös. Ja lisäksi lapset oireilevat siitä, että äiti on jatkuvasti hermostunut, äkkipikainen ja arvaamaton - se tuottaa lapselle paljon stressiä ja näkyy hänen käytöksessään.

TUrhaan pelkäät, että lapset otetaan sinulta pois, vaikka kertoisit rehellisesti tilanteestanne. Huostaanotto on aivan viimeinen keino, kun lapset ovat todellisessa vaarassa - usein huostaanottoja ei tehdä vaikka lapset kärisisivät aivan kohtuuttomasti esim. vanhempien alkoholi- huume- ja pahojen mielenterveysongelmien vuoksi.

Lastensuojelun on tarkoitus auttaa, jotta huostaanottoja ei tarvitsisi tehdä. Yleensä parhaaseen tulokseen päästään, kun vanhemmat itse pyytävät rehellisesti apua. Lastensuojelu voi järjestää kotiin esim. hoitoapua, perheelle terapiaa tai muuta apua, jonka katsotaan auttavan perhettä.

Pyydä rehellisesti apua kaunistelematta. Lapsuus on kallisarvoista aikaa ja sitä on turha pilata turhalla ylpeydellä, kun ei haluta pyytää apua. Lasten vuoksi apua kannattaa vaatia! Päivät ja vuodet kuluvat nopeasti ja lapsuutta ei saa myöhemmin enää takaisin. Tee siis kaikkesi, jotta lapsi saa tasapainoisen ja hyvän lapsuuden. :hug:
 
Kiitos! Tosiaan,olen huomannut että lapsi on aikapljon samanlainen kuin itse olen. Tietysti,kun sellaista mallia näkee niin miten osaisikaan muuten käyttäytyä :/

Ja en todellakaan tahtoisi jatkaa tätä kierrettä enää,siis että lapsista tulisi samanlaisia kuin itse olen ja oma vanhempi olivat.. Ja niinhän se jatkuu jos ei muutosta tapahdu.

itsekkin vannoin ennen lapsia että en ole sitten sellainen vanhempi,mutta en ole tarpeeksi vahva näköjään itse muuttamaan asioita. Ajattelin että tänään johonkinpäin soitan,ei tule nyt mitään jos tämä peli jatkuu.

Ehkä jotain lievää masennustakin on tässä pohjalla,kun omat mielialat heittelee tosi rajusti,välillä olen ihan poikki ja välillä jaksan vaikka mitä. Nyt vaan harvemmin taas ollut noita hyviä päiviä..
 
Mä kanssa meinasin kirjoittaa, että valitat kun lapsi käyttäytyy ikäisensä tavalla, ja kostat sen lapselle käyttäytymällä kuin lapsi. Hiukka ristiriitaista, koitapa miettiä sitä.
Hienoa että kuitenkin tunnistat asian, mutta ei se yksinään auta. Jotain on myös tehtävä.
Lapselle ainakin painotat, että sinä käyttäydyt väärin, eikä se johdu mistään mitä lapsi on tehnyt.
Sitten ei auta muuta kun alkaa rehelliseksi siellä terapiassa, eihän ne muuten voi asiaa auttaa.
 
Kiitos kaikille vastanneille. Otin heti puhelimen kouraan ja soitin sellaseen kriisi-ryhmään. Kerroin rehellisesti miten kamala olen ollut.. he nyt miettivät mikä apu olisi parasta minulle ja soittavat tänään takaisinpäin. Toivottavasti sieltä olisi nyt jotain apua luvassa! :)
 

Yhteistyössä