Olen NIIIIIN pettynyt julkiseen terveydehuoltoon, tajusin vihdoin itse sairauden josta olen kärsinyt ikäni (AD/HD)

[aa pee]

Oikeesti nyt. Varmaan nyt voi lähes 50 prossaa suomen aikuisista omata adhd:n. Ainakin siltä se tuntuu, kun sitä vatvotaan jatkuvasti. Eikö kellekään tuu edes pieneen mieleen, että adhd:lla on myös helppo kuitata kaikki ns. epämiellyttävät luonteenpiirteet piiloon, ja tukea niitä sanomalla omaavansa adhd:n. Mullakin on diagnosoitu adhd, ja mä kyllä uskon, että kyse on vain mun luonteenpiirteistä.

Joo no niin kuin aiemminkin tässä ketjussa joku kirjoitti, niin minä myös uskon että vaikka kyse onkin luonteenpiirteistä, niin jos on paljon häiritseviä AD/HD-oireita, se voi haitata hyvinkin paljon elämää, ja niitä pystytään lääkityksellä helpottamaan.

Oleellista ei varmaankaan ole se tieto että henkilöllä on joku sairaus, vaan se, että näitä elämää vaikeuttavia piirteitä pystytään oikealla lääkityksellä hallitsemaan. Itse ainakin haluaisin mielelläni jonkun lääkityksen joka auttaisi minua keskittymään siihen mitä teen, etten joutuisi jatkuvasti hankaluuksiin muistamattomuuteni ja hukkailuni kanssa, tai kahnauksiin muiden kanssa joko noiden, tai kärsimättömyyteni ja malttamattomuuteni takia. Tai sen, että minulle saa kertoa samat asiat sata kertaa, enkä silti muista mitä minulle on kerrottu. :-/

 

[pikkumy]

Ei se lääkitys mikään maailmanpelastuslääke ole. Auttaa ajan x, jos et tajua opetella sinä aikana uusia toimintamalleja niin voi voi. Tältä ainakin monessa tutussa tapauksessa on ollut, samaa rataa osittain jatkettu, vähän rauhallisempina ja olis voinut tehdä vaikka mitä elämän eteen. Lopuksi siihen samaan oloon on vaadittu yhä suurempia annoksia jne.

Ja joo, on mullakin olemassa lääkitys. Ne purkit on nyt vaan tuolla lääkekaapin jemmassa, ei oo ollut tarvetta syödä. Välillä syön, tyyliin jos on jotain mihin pitää keskittyä (kuten opinnot) tai opetella vähän enemmän uusia toimintatapoja, mutta jossain vaiheessa unohdan koko lääkkeen ja jää taas kaappiin. Jos uskoisin psykiatriani, niin mun pitäs olla riippuvainen ihan kaikesta ja syödä joka pv kaikkia mahdollisia lääkkeitä mitä mulle vaan on määrätty Todellisuus: hyvä kun muistan edes tuon yhden lääkkeen joka päivä, minkä voin tosin unohtaa max viikoksi, sitten palaa säryt ja muut kivat oireet. Alkuun siinä oli yks unohduspv vara, sitten muisti kyllä kun oireet palas.

 

[Kerpele]

Sain 103 pistettä.

 

[masentunut]

Mun uudet lääkkeet palauttaa minut normaaliksi heti sauraavana aamuna ja buustaa energiaa ruumiiseeni niin paljon, että se tuntuu.
- Efexor Depot
- Apilify
- Zyprexa
- Laminctal

 

[Tiskirätti]

Jotenkin surullista, että jonkun pitää vetää tollanen määrä mömmöjä naamaansa selvitäkseen itsensä kanssa.

 

[Non compos mentis]

Oisko se kuitee Abilify?

Ei ne rutiinien opettelemiset ja aikatauluttamiset mua paljonkaan auta. Elämä kulkee samalla tavalla kuin aiemminkin.

 

["vieras"]

Mä sain tulokseksi 69. Eli mulla ei kai sitte oo sitä.

 

[MorbidMama]

101. Sellasta se on.

 

["heips"]

87 sain mä. En tiedä onko mulla adhd, mutta keskittymisvaikeuksia on ja myös hyperaktiivisuutta.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ei se lääkitys mikään maailmanpelastuslääke ole. Auttaa ajan x, jos et tajua opetella sinä aikana uusia toimintamalleja niin voi voi. Tältä ainakin monessa tutussa tapauksessa on ollut, samaa rataa osittain jatkettu, vähän rauhallisempina ja olis voinut tehdä vaikka mitä elämän eteen. Lopuksi siihen samaan oloon on vaadittu yhä suurempia annoksia jne.

Ja joo, on mullakin olemassa lääkitys. Ne purkit on nyt vaan tuolla lääkekaapin jemmassa, ei oo ollut tarvetta syödä. Välillä syön, tyyliin jos on jotain mihin pitää keskittyä (kuten opinnot) tai opetella vähän enemmän uusia toimintatapoja, mutta jossain vaiheessa unohdan koko lääkkeen ja jää taas kaappiin. Jos uskoisin psykiatriani, niin mun pitäs olla riippuvainen ihan kaikesta ja syödä joka pv kaikkia mahdollisia lääkkeitä mitä mulle vaan on määrätty Todellisuus: hyvä kun muistan edes tuon yhden lääkkeen joka päivä, minkä voin tosin unohtaa max viikoksi, sitten palaa säryt ja muut kivat oireet. Alkuun siinä oli yks unohduspv vara, sitten muisti kyllä kun oireet palas.

Kyllä minun lääkitykseni on maailman pelastanut jo useita kertoja

Ja se auttaa, kun sen ottaa. Tehoaa ne tunnit, kuin tehoaa ja sitten on aika joko ottaa uusi tai mennä nukkumaan. Toleranssia ei ainakaan mf:iin tule, sitä vain oppii pitämään lääkittyä oloa normaalina ja saattaa lipsua vanhaan toiminamallittomaan tapaansa. Mutta se ei siis tarkoita, etteikö lääke tehoaisi.

 

[MorbidMama]

Kyllä minun lääkitykseni on maailman pelastanut jo useita kertoja

Ja se auttaa, kun sen ottaa. Tehoaa ne tunnit, kuin tehoaa ja sitten on aika joko ottaa uusi tai mennä nukkumaan. Toleranssia ei ainakaan mf:iin tule, sitä vain oppii pitämään lääkittyä oloa normaalina ja saattaa lipsua vanhaan toiminamallittomaan tapaansa. Mutta se ei siis tarkoita, etteikö lääke tehoaisi.

Voisitko kertoa mitkä sulla on pahimpia oireita ja mihin ja miten lääkitys auttaa? Yritän edelleen pähkäillä tätä terkkariin menoa..ei hetkinen, sitähän mä olen miettinyt jo vuosia..: /
Juuri sitä olen ajatellut, että auttaisiko lääkitys miten ja mihin oireisiin? Olettaen toki, että joku diagnoosi saadaan aikaan...

 

[notuota]

Tein testin huvikseni. Sain 77 pistettä, ja neuvottiin hakeutumaan välittömästi ammattilaiselle diagnosoitavaksi.
Ja pah! Mulla ei ole koskaan tullut mieleenkään, että mulla olis ADHD. Saamaton olen ja rauhaton, mutta se on vaan mun luonne. Samaten bipolar-testistä olen saanut hälyttäviä tuloksia, mutta koen itseni täysin tasapainoiseksi ihmiseksi, eivätkä mun läheisetkään - ainakaan tietääkseni - ole huolissaan mun mielenterveydestä. Eli näihin nettitesteihin kannattaa suhtautua varauksella.

 

[MorbidMama]

Tein testin huvikseni. Sain 77 pistettä, ja neuvottiin hakeutumaan välittömästi ammattilaiselle diagnosoitavaksi.
Ja pah! Mulla ei ole koskaan tullut mieleenkään, että mulla olis ADHD. Saamaton olen ja rauhaton, mutta se on vaan mun luonne. Samaten bipolar-testistä olen saanut hälyttäviä tuloksia, mutta koen itseni täysin tasapainoiseksi ihmiseksi, eivätkä mun läheisetkään - ainakaan tietääkseni - ole huolissaan mun mielenterveydestä. Eli näihin nettitesteihin kannattaa suhtautua varauksella.

No tottahan toki. Mä olen tehnyt näitä nettitestejä jo vuosia ja aina mulle tulee korkeita pisteitä, eri testeistä...eikä se muuten mitään, mutta tämä kamala kaaos päässä on vaikeuttanut elämää aina..noh, niin kauan kuin muistan. Ja saamattomuus estää hakemasta apua.

 

["äitix4"]

Muista että voi olla myäs ADD.

 

[Non compos mentis]

Standardoidut testit pätevät vain keskiarvoihmisiin. Siksi siellä lekurilla pitää käydä. Esim. mulla pisterajat paukkuvat monessakin mielenterveydenhäiriöön liittyvässä testissä, mutta psykiatrini mukaan ei siksi, että olisin sairas siltä osin. Testi tunnistaa esim. vain keskimääräisen ihmisen unentarpeen ja koska en itse putoa siihen keskiarvokategoriaan, saan hälyttäviä lukemia. Mulla se unenmäärän vaihteleminen on ollut luontaista syntymästä lähtien, joten se ei ole mikään varoitus, että mania iskemässä päälle tms.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Voisitko kertoa mitkä sulla on pahimpia oireita ja mihin ja miten lääkitys auttaa? Yritän edelleen pähkäillä tätä terkkariin menoa..ei hetkinen, sitähän mä olen miettinyt jo vuosia..: /
Juuri sitä olen ajatellut, että auttaisiko lääkitys miten ja mihin oireisiin? Olettaen toki, että joku diagnoosi saadaan aikaan...

Impulsiivisuus... räjähtelin ennen vanhaan voimalla ja usein tai ehdin tehdä asioita, joita ei olisi ollut tarpeen tehdä. Ja klassinen tarkkaavaisuushäiriö, eli nyt pystyn esim. lukemaan tylsän artikkelin läpi ja jopa muistamaan siitä ainakin jotain, aiemmin ei olisi onnistunut. Pystyn jopa jollain tavalla suunnittelemaan tulevaisuutta: aikatauluja ja sen semmoisia. Ikäviin hommiin on yhä ikävä tarttua, luonnollisesti, mutta jos kynnys on aiemmin ollut kilometrin, nyt se on enää metrin. Päässä ei enää riisku ja räsähtele kolme musiikkivideota, kaksi radiokanavaa, 15 tv-asemaa ja kosmista taustasäteilyä päällekkäin.

Vapauttavin tune on se, että kun harhaudun asiasta, voin palata siihen takaisin. Oli ihana tunne huomata, että voin itse päättää, mitä ajattelen! Ei enää yöllisiä kauhuskenaarioita, joita villiintyneet aivot tunkivat, vaan saatan ihan tietoisesti siirtyä ajattelemaan muita juttuja.

Vieläkin olen hieman uniongelmainen, mutta en ole ikinä ennen nukkunut yhtä hyvin, kuin lääkityksen aikana.

Luovuus ei ole kadonnut, eikä persoonallisuus muuttunut, olen vain hieman seesteisempi ja jos ennen aloitin 1000 projektia, joista ehkä 4 valmistui, nyt aloitan samassa ajassa 100 projektia, joista parhaimmillaan jopa 78 valmistuu... ja 69 näistä aikataulussa

Eli lyhyesti: arki on helpompaa.

 

[Hip-pi]

Tää testi ei mun mielestä ole tosiaankaan niistä parhaimmasta päästä. Varmaan saattas tulla erilaisia pisteytyksiä päivästä riippuen.

 

[Non compos mentis]

Mulla on sen verran noita OCD-piirteitä, ettei mun projektit ole jääneet useinkaan kesken, mutta mutta... impulsiivisuus, voi herranjumala sentäs.

 

["vieras"]

58. Mulla taitaa olla se ylivilkkaus ilman keskittymisvaikeutta

 

[MorbidMama]

Impulsiivisuus... räjähtelin ennen vanhaan voimalla ja usein tai ehdin tehdä asioita, joita ei olisi ollut tarpeen tehdä. Ja klassinen tarkkaavaisuushäiriö, eli nyt pystyn esim. lukemaan tylsän artikkelin läpi ja jopa muistamaan siitä ainakin jotain, aiemmin ei olisi onnistunut. Pystyn jopa jollain tavalla suunnittelemaan tulevaisuutta: aikatauluja ja sen semmoisia. Ikäviin hommiin on yhä ikävä tarttua, luonnollisesti, mutta jos kynnys on aiemmin ollut kilometrin, nyt se on enää metrin. Päässä ei enää riisku ja räsähtele kolme musiikkivideota, kaksi radiokanavaa, 15 tv-asemaa ja kosmista taustasäteilyä päällekkäin.

Vapauttavin tune on se, että kun harhaudun asiasta, voin palata siihen takaisin. Oli ihana tunne huomata, että voin itse päättää, mitä ajattelen! Ei enää yöllisiä kauhuskenaarioita, joita villiintyneet aivot tunkivat, vaan saatan ihan tietoisesti siirtyä ajattelemaan muita juttuja.

Vieläkin olen hieman uniongelmainen, mutta en ole ikinä ennen nukkunut yhtä hyvin, kuin lääkityksen aikana.

Luovuus ei ole kadonnut, eikä persoonallisuus muuttunut, olen vain hieman seesteisempi ja jos ennen aloitin 1000 projektia, joista ehkä 4 valmistui, nyt aloitan samassa ajassa 100 projektia, joista parhaimmillaan jopa 78 valmistuu... ja 69 näistä aikataulussa

Eli lyhyesti: arki on helpompaa.

Okei, kiitos.=)
Kulostaa kovin tutulta. Ongelma on tosiaan se, että en kykene haketumaan hoitoon, niin sanotusti...vaikka kyllä monesti mietinkin, miten paljon helpompaa elämä ehkä olisi jos pää olisi hieman tiukemmin suunnattu siihen oleelliseen. Noh, ehkä joskus. Siihen asti sinnitellään.

 

[notuota]

No tottahan toki. Mä olen tehnyt näitä nettitestejä jo vuosia ja aina mulle tulee korkeita pisteitä, eri testeistä...eikä se muuten mitään, mutta tämä kamala kaaos päässä on vaikeuttanut elämää aina..noh, niin kauan kuin muistan. Ja saamattomuus estää hakemasta apua.

Jep, piti vielä sanoa, että en vähättele ollenkaan ihmisiä, jotka tarvii näihin asioihin apua. Jos nämä jutut kokee itsellään ongelmana eikä "luonteenpiirteenä", totta kai silloin kannattaa hakeutua ammattilaiselle. Mua vaan välillä huolettaa, että nykyään yritetään pyyhkiä pois kaikenlainen erilaisuus - niin kuin olisi joku kultainen standardi, johon kaikki ihmisluonteet on muokattava. No, tää on varmaan vaan mun omaa kärjistämistäni..

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jep, piti vielä sanoa, että en vähättele ollenkaan ihmisiä, jotka tarvii näihin asioihin apua. Jos nämä jutut kokee itsellään ongelmana eikä "luonteenpiirteenä", totta kai silloin kannattaa hakeutua ammattilaiselle. Mua vaan välillä huolettaa, että nykyään yritetään pyyhkiä pois kaikenlainen erilaisuus - niin kuin olisi joku kultainen standardi, johon kaikki ihmisluonteet on muokattava. No, tää on varmaan vaan mun omaa kärjistämistäni..

Ei ole. Tuo on valitettavan totta.

 

["Naavaparta"]

91 pistettä. Mietin monesti kyllä, että jos vain kehtaisin, niin pyytäisin jonkun ottamaan minut todesta. Se jää aina ajatuksen tasolle.

 

[MorbidMama]

Jep, piti vielä sanoa, että en vähättele ollenkaan ihmisiä, jotka tarvii näihin asioihin apua. Jos nämä jutut kokee itsellään ongelmana eikä "luonteenpiirteenä", totta kai silloin kannattaa hakeutua ammattilaiselle. Mua vaan välillä huolettaa, että nykyään yritetään pyyhkiä pois kaikenlainen erilaisuus - niin kuin olisi joku kultainen standardi, johon kaikki ihmisluonteet on muokattava. No, tää on varmaan vaan mun omaa kärjistämistäni..

Joo, totta toinenkin puoli. Itseäni ei haittaisi arjen helpottuminen, mutta tavallaan lokerointi diagnosoimalla ahdistaa..ehkä siksikin välttelen asian selvittämistä. Toisaalta tiedän ettei se onnistu vaan sillä, että menee terkkariin ja saa napit kouraan. Sekin nostaa kummasti kynnystä nähdä vaivaa.

 

[Non compos mentis]

Yliopistoni tarjoaa minulle apuja, koska minulla on virallinen dg. En ole vielä vastaanottanut sen kummempia apuvälineitä tai muitakaan, mutta kun keväällä mulla on tentti, on se ympäristö sitten valittu sen mukaan, että pystyn paremmin keskittymään jne. Saan myös kaikki oppikirjat halutessani audiomuodossa, koska kuunteleminen vaatii vähemmän minulta kuin lukeminen. Tärkeintä on kuitenkin ollut se henkinen tuki yliopistolta; olo, ettei ole yksin tämän kanssa. Toki mulla on muitakin diagnooseja.