Olenko eroamassa oikeista syistä?

["Liinuska"]

Olemme miehen kanssa olleet yhdessä 20 vuotta, ihan yläasteajoista saakka. Neljä lasta, kaikki alle 10 v.
Minulla on paha olla suhteessamme. Uskon, että mies rakastaa minua enemmän kuin minä häntä. Erosta emme ole puhuneet, hän ei tiedä minun miettineen asiaa jo pari vuotta. En halua seksiä mieheni kanssa, hän ei ole mielestäni millään tavalla haluttava. Kaikki hänen tapansa ärsyttävät minua. Olen itse luova ja spontaani, kun taas mies ei voi sietää muutoksia. Sen takia koen olevani kuin tukehduksissa, en voi toteuttaa itseäni koska miehen ideaali elämä on sohvalla makaamista ja salkkareiden katsomista päivästä toiseen.
Mies on kuitenkin ihana isä, kiltti ja osallistuu perheen pyörittämiseen enemmän kuin ikinä voisi puolisolta toivoa. Hän on hyvä mies ja isä, mutta minulle niin väärä!
Olen tiennyt sen aina, ja viime vuosiin asti koin erilaisuutemme vain tasapainottavaksi asiaksi. Nyt siitä on tullut iso, ahdistava möykky.

Pelkään erota. Minusta tuntuu pahalta kun ajattelen että mieheni olisi jonkun toisen kanssa. Olisin hänen pärjäämisestään huolissaan. En usko että voisin elää päivääkään ilman lapsiani, vaikka yhteishuoltajuus olisi ainoa vaihtoehto.

Pitääkö pysyä yhdessä, rakastan häntä kuitenkin mutta jatkuva kinastelu ja vittuilu ahdistaa koko perhettä. En usko että halujani saa häntä kohtaan millään enää heräämään. Olen ihan hukassa.

 

["vieras."]

Keksi joku kiva harrastus itsellesi niin unohdat moiset ajatukset.

 

[Bitch]

Mitäs jos kumminkin juttelet ensin vaikka miehesi kanssa? Kerrot ihan suoraan ja rehellisesti miltä sinusta tuntuu? Kun yksin mietit ja pähkäilet ja kasvatat ärtymystä, asiat saattaa saada hiukan paisuneet mittasuhteet

 

["Alkup"]

Joo, kyllä mun pitää jutella hänen kanssaan. Mutta se keskustelukaan (tai uudet harrastukset sen puoleen) eivät tuo mulle sitä tunnetta takaisin, että hän olisi minulle mitään muuta kuin ystävä. Romantiikkaa ei ole enkä sitä halua hänen kanssaan. En näe mitään ratkaisua tähän tilanteeseen! Tuntuu niin pahalta!

 

["tii-"]

Mielestäni ei ole oikeita tai vääriä syitä erota. Jos on paha olla, niin se on hyvä syy erota. Tietysti loppuun asti on yritettävä, kun on lapsia. Pystytkö millään elämän osa-alueella toteuttamaan omaa luovuuttasi ja spontaaniuttasi? Pystyisitkö saamaan elämääsi jotain, jotta voisit toteuttaa tuota ominaispiirrettä?

Keskustelkaa. Mitä haluaisit muuttaa suhteessanne? Mitä voit muuttaa itsessäsi? Mitä haluaisit miehen tekevän? Mistä te kinastelette ja oletko kertonut miltä se vittuilu tuntuu?

 

[Heinekeeni]

Onko sinulla tunteita jotain toista miestä kohtaan? Sellainen aiheuttaa tyytymättömyyttä omaa puolisoa kohtaan vaikka mitään tuon toisen kanssa ei olisikaan tapahtunut. Pystyt toki varmasti muutenkin perustelemaan itsellesi syyt tyytymättömyyteen.

Jos olet viime vuosiin asti kokenut erilaisuutenne olevan tasapainottava asia, niin miten sitten olet aina tiennyt hänen olevan sinulle niin väärä?

Kumpi tuli ensin: haluttomuus vai tyytymättömyys parisuhteeseen? Jos haluat jatkaa miehesi kanssa, niin saat kyllä tunteesi muuttumaan ja halusi häntä kohtaan palaamaan. Mutta jos kuvioissa on toinen rakkaus, niin itsensä motiovoiminen avioliiton kunnostukseen saattaa olla pakkasen puolella.

 

[mii.]

Romantiikan ja seksin takia ei kannata erota. Voit erota jo 8 vuoden päästä kun lapset eivät enää tarvitse ehjää perhettä, sen jälkeen voit naida niin paljon kun sielu sietää.

 

["Alkup"]

Kiitos viisaista kommenteista! Ei ole ketään toista, kummallakaan. En edes haluaisi uutta suhdetta, ketään jarruttamaan minua enää. Haluttomuus tuli ensin, varmaan jo viisi vuotta sitten. En kestä edes suudella häntä, koska se ällöttää. En tiedä milloin tyytymättömyys tuli näin vahvana. Mies kannusti minua ennen omissa jutuissani, nykyään hän vain arvostelee ja tiuskii, ja minä tiuskin takaisin. Kaikki mitä pyydän häneltä (voisiko porata minulle reiän seinään naulakkoa varten) aiheuttaa hänen puolestaan kiroilun tulvan. En tee tarpeeksi kotitöitä, tai teen ne väärin, ym...
Hän ei ole koskaan koskenut minuun muuten kuin halutessaan seksiä. Olen siis vältellyt hänen lähellä olemistaan jo vuosia! Olen siitä hänelle sanonutkin, ymmärtää mutta ei ole halukas muuttamaan asiaa.

En väitä että vika on miehessä, minussahan se on kun hän ei kelpaa enää. Hänen luonteensa melkein välillä raivostuttaa minua, vaikka moni nainen olisi onnessaan kotona viihtyvästä ja osallistuvasta puolisosta.

 

["ville"]

Lusikat jakoon. Tuollaisesta liitosta kärsivät lapset enemmän kuin erosta.

 

["yyhoo"]

Eihän sun siihen eroon lupaa tarvi täältä keltään kysyä tai selitellä syitä kenellekään ulkopuolisille. Jos jommalla kummalla on syystä tai toisesta suhteessa paha olla, eikä mahd. keskutelun myötäkään tule helpotusta tai muutosta, niin sitten eroatte. So simple. Parempi "yksin", kun huonossa suhteessa. Eikä ne syyt kellekään muulle kuulu, miksi teitte niin kun teitte, eikä muilla ole vastaavasti siihen mitään sananvaltaa.

 

["Alkup"]

En mä lupaa haluakaan. Aloitin tän keskustelun siksi, että joku samassa tilanteessa ollut antaisi vähän näkökulmaa siihen olenko tekemässä oikein. En ole varma omista tunteistani, tai lähinnä siitä että teenkö vääriä päätöksiä. Vaikka tottahan se on ettei kukaan ulkopuolinen voi sanoa onko ero oikein vai ei. On vaan niin toivoton olo.

 

[ploploplo]

mieheni halusi erosta minusta koska hänen oli niin paha olla, minä taas olin suhteessa se joka ei juurikaan halunnut seksiä ja halailu yms tuotti vaikeuksia. minäkään en ikinä halunnut suudella miestäni, tosin kyllä rakastin miestäni ja olisin hänen kansaan halunnut jatkaa. mutta kyllä se pelkkä paha olo riittää eroon. tosin voithan sinä katuakin joku päivä, niinkuin minä toivon mieheni katuvan. meidän ainakin olisi pitänyt ruveta puhumaan jo monta vuotta sitten, mutta se meni niin että minä valitin ja mies oli aina hiljaa.

 

[vierassp]

Ootte ollut niin nuoresta yhdessä, että oot vaan nyt aikuistuttua huomannut, että olette täysin erilaiset. Mutta harkitsisin tarkoin eroa, jos mies on kiltti, hyvä isä, tekee kotitöitä, käy töissä, ei juo paljoa... Onko sulla himoja toisia miehiä kohtaan ja oma mies vaan käynyt tylsäksi vai onko kyse vaan siitä, että miehen erilaisuus ärsyttää? Jos se on vaan miehen tavat, mitkä ärsyttää, voisit ehkä hakea muuta sisältöä elämääsi, harrastuksia, uusia kokemuksia, ettet tylsisty. Jos muut miehet himottaa taas, mutta oma ei, on vähän vaikeampi juttu. En tietenkään voi sanoa, oletko eroamassa oikeista syistä.

 

["Alkup"]

Ei oo himoja muita miehiä kohtaan. Nuo sun luettelemat syyt on just niitä minkä takia en oikein uskalla erota. Tiedän ettei noita ominaisuuksia muista miehistä taida löytää. Mutta tiedän senkin ettei tuon luonnettaan tuosta miksikään muutu - se kärsii spontaanista muijasta ja mä kärsin tylsästä miehestä.

 

[dkois]

Mikset tee niitä spontaaneja juttujasi omin päin. Ehkä vietätte liikaa aikaa kotona nyhjäämällä, jos sinulla on ideoita ja menohaluja, niin toteuta niitä. käyt ystävien kanssa ulkomailla ja Tallinan reissuilla. Ja mitä ikinä keksitkin, jos rahaa vain on.

 

["siruli"]

Ero vaan, älä tuhlaa elämääs. En tajua miten kukaan tosissaan voi väittää et lasten takia ei voi erota. Kyllä voi ja joskus se on jopa parempi lastenkin kannalta.

 

["Alkup"]

Kyllä minä teenkin niitä omia juttuja...mutta melkein aina mies alkaa nalkuttamaan ja aina kun saan jonkin idean, se lyttää sen välittömästi. Itse olen optimisti, ja mieheltä tulee vain ja ainoastaan pessimististä vastinetta. Tyyliin jos sanon että "pitäisköhän mun alkaa käymään salilla" se vastaa että "millä ajalla/rahalla tai etsä kuitenkaan jaksa käydä yms. Se on ihan hirveän masentavaa!

 

[dkois]

Ja näin yh:na voin sanoa, että jos sinulla on neljä alle 10 vuotiasta ja pyöritä se arki yksin, niin siinä saat vasta spontaani ja energinen olla, ei tule aika varmaan pitkäksi. Sitä tilannetta en kovin helpolla itselleni ottaisi.

 

[Heinekeeni]

Miehen näkökulma: vaimo ei ole viiteen vuoteen halunnut seksiä, mutta uskollisena puolisona en voi hakea sitä muualtakaan. Seksipuute raastaa ihan vain sen puutteen takia, mutta myös loukkaa. Vaimo ei ymmärrä miten asia vaikuttaa minuun koska hänelle seksi ei nyt merkitse mitään ja hän ihmettelee miksen ole aina valmis auttamaan ja tukemaan siinä mitä hän haluaa. Vit#u!

Yksi mahdollisuus on että kaikki alkanut ap:n haluttomuudesta lapsen synnytyksen jälkeen. Haluttomuuteen voi vaikuttaa, ap:n olisi hyvä jutella lääkärin kanssa.

 

[vierassp]

[QUOTE="Alkup";29472412]Kyllä minä teenkin niitä omia juttuja...mutta melkein aina mies alkaa nalkuttamaan ja aina kun saan jonkin idean, se lyttää sen välittömästi. Itse olen optimisti, ja mieheltä tulee vain ja ainoastaan pessimististä vastinetta. Tyyliin jos sanon että "pitäisköhän mun alkaa käymään salilla" se vastaa että "millä ajalla/rahalla tai etsä kuitenkaan jaksa käydä yms. Se on ihan hirveän masentavaa![/QUOTE]

Itse olen vähän sitä mieltä, ettei yhdeltä ihmiseltä voi saada kaikkea. Jollain voi olla ihan huippu mies, mutta silti se tarvitsee omia harrastuksia ja jotain, mikä tekee elämästä vähän mielenkiintoisempaa. Se on tosi hyvä, että sun mies on muutoin mallipuoliso. Mutta mitä jos ratkaisu ei olekaan miehen vaihtamisessa, vaan miehen saamisessa hyväksymään sen, että sulla on eri mielenkiinnon kohteet, ja jos et saa toteuttaa niitä, tulet tosi surulliseksi. Kannattaisi ehkä yrittää, koska hyvät miehet ihan oikeasti on kannon alla. No tää on vaan mun mielipide, itsehän sen lopulta tiedät.

 

["Alkup"]

Heinekeeni, kiitos. Aika hyvä pointti sulla ja sopii liiankin hyvin meidän tilanteeseen. Mä syön erästä lääkettä mikä vaikuttaa haluihin, mut enpä tyhmä osannut yhdistää sitä tähän. En vaan jaksa uskoa että mistään se halu tulisi takaisin vaikka mitä tekisin.

 

[Heinekeeni]

[QUOTE="Alkup";29472666]Heinekeeni, kiitos. Aika hyvä pointti sulla ja sopii liiankin hyvin meidän tilanteeseen. Mä syön erästä lääkettä mikä vaikuttaa haluihin, mut enpä tyhmä osannut yhdistää sitä tähän. En vaan jaksa uskoa että mistään se halu tulisi takaisin vaikka mitä tekisin. [/QUOTE]

Lääkkeillä ja ihan omilla hormoneilla on aivan uskomaton vaikutus mm. seksuaaliseen haluun. Itse en ole haluttomuudesta kärsinyt, mutta jätettyäni pillerit tiputteluvuodon takia väliaikaisesti pois 2 vuotta sitten huomasin muuttuvani kroonisesti onnelliseksi ihmiseksi, samanlaiseksi mitä olin joskus ennen parisuhdetta ja lapsia. Sen jälkeen en ole hormonaalista ehkäisyä käyttänyt.

Lisäksi tunnen läheisesti miehen joka elää sinun miehesi kaltaista elämää, lapsuudenystävä jonka kanssa meillä on erittäin avoin puheyhteys. Hän on uskollinen ja todella kärsii seksinpuutteesta.

 

[toinen..]

Olipa mielenkiintoista lukea ketjua kun itse olen täysin samassa jamassa ap'n kanssa. Voimia sulle! Itsekään en tiedä mitä tekisin...vaiikeaa kovasti!! Kun huoli lapsista kova ja tulevaisuudestakin. Huoli myös omasta jaksamisesta jos jään tähän...

 

[astrolabe]

Mieheni oli ollut eksänsä kanssa teinistä saakka. Oli lapsia ja miehellä ajatus, että lasten takia ei erota. Heistä oli kuitenkin kasvanut hyvin erilaisia ihmisiä. Nainen otti eron ja jälkikäteen mieheni pitää eroa juttuna, jota hänenkin olisi pitänyt suosia lapsista huolimatta. Kummalkakin on nyt soveliaampi puoliso ja mieheni väittää olevansa onnellisin näin.

 

[ikävä kyllä]

Mieheni oli ollut eksänsä kanssa teinistä saakka. Oli lapsia ja miehellä ajatus, että lasten takia ei erota. Heistä oli kuitenkin kasvanut hyvin erilaisia ihmisiä. Nainen otti eron ja jälkikäteen mieheni pitää eroa juttuna, jota hänenkin olisi pitänyt suosia lapsista huolimatta. Kummalkakin on nyt soveliaampi puoliso ja mieheni väittää olevansa onnellisin näin.

Miehesi on onnellisin, mutta muistaako kukaan lapsia? Teidän kuvioitanne seuraten ei ole välittynyt kuvaa onnellisista lapsista...