Olenko huono ihminen?

[Se huonoihminen]

Olen asustellut yhdessä itseäni nuoremman miehen kanssa (ikäeroa vajaat 9 v).
Suhteemme on kestänyt 9 vuotta. Olen nyt 39 vuotias, en tiedä onko minulla 40 vuoden kriisi tai jotain tulossa. Jonkin aikaa ei ole enää seksi kiinnostanut hänen kanssaan, jopa toivon että hän löytäisi ikäsensä elämänkumppanin. Hän on todella upea ihminen, passaa aamiaisenkin melkein vuoteeseen, tekee kotitöitä enenmmän kuin minä ja mitä ilmeisemmin Rakastaa minua hyvin suuresti. Minä en vain pysty vastaamaan hänen tunteisiin. Nyt tämä on johtanut siihen että rehellisesti olen pettänyt häntä toisen miehen kanssa, mutta miksi en koe siitä syyllisyyttä. Loukkaan niin upeaa miestä. Tämä toinen henkilö on saanut minut rentoutumaan seurassaa olen jälleen se iloinen ihminen ja tuntemaan jotain elämää suurempaa (vaikka tämä mies ilmeisesti hakeekin minusta seksisuhdetta). En haluaisi loukata avopuolisoani mistään hinnasta, en hänen vanhempiaan enkä omia, eli kertominen ei mielestäni ole oikein, mutta mitä teen?

 

[karismaako.]

Petät puolisotasi. Sitä sinä teet ja varmaan jatkatkin. Juu, eihän siinä mitään pahaa ole kunhan ei jää vaan kiinni.

 

[no]

siinä tuli taas erinomainen selitys, miksi pettäminen niin rehellistä. Kyllä ihminen osaa selittää. Eroa hyvä nainen, mies saa vielä tilaisuuden perustaa perheen ja sinä voit jatkaa rehellisyyttäsi..

 

[Jussi2u]

tämä on johtanut siihen että rehellisesti olen pettänyt häntä

Kertoisitko miten toimitaan kun petetään rehellisesti?

Jussi

 

[enemmistöllä samaa]

Olet vaan kyllästynyt mieheen.
tuohon se johtanee jos on kauan yhdessä , noin se menee nykyään ihan melkein jokaisella.ei ihminen voi olla koko elämänsä yksiavioinen,elikkä
monogaami, siis olla vain yhden ja saman henkilön kanssa. Tämä on sitä nykyaikaa.Enemmistö suhteessa elävät haluaa kokeilla muitakin , ja joskus tulee joku vastaan jonka kanssa kemiat kohtaa, tuntee sitä ihanaa passionia, eli mitä ei enää ole/koe oman miehen / naisen kanssa jonka kanssa ollaan jo esim. 10 - 20 v yhdessä. seksihaluthan tossa jo menee, vain harvalla ei. harva pysynee yhdessä.

 

[Mardi]

Onko sun elämäsi ihanan helppoa tuon nuoremman miehen kanssa vai säälistäkö sä jatkat? Vedit vielä molempien vanhemmatkin mukaan?

Jotta saat elää omaa elämääsi, sun pitää vetää kaksoisroolia.

Mene peilin eteen. Se voi olla neljänkympin kriisi, mutta valintoja pitää tehdä. Otatko mukavan elämän etkä loukkaa sukulaisia, vai vaatiiko elämäsi muutosta. Tuo tämänhetkinen tilanne ei ole reilu kenellekään.

 

[Leena]

Ihmeellistä.Et tahdo loukata miestäsi, mutta silti menit ja petit! Ei sovi minun ajatusmailmaani.Jos ei juttu luista niin siitä pitää jutella ja koettaa ratkaista asiat rehellisesti, mutta ei hyppäämällä vieraan kanssa sänkyyn!

Voisit tehdä sen yhden hyvän teon ja olla rehellinen miehellesi jota kehut maasta taivaaseen...ole reilu ja kerrta sitten vastaan mitä tuleman pitää...sen minkä olet ansainnut tulet varmaan saamaankin.

 

[teen mitä teen]

Minäkin olen pettänyt puolisoani enkä ole tuntenut siitä huonoa omatuntoa. En tehnyt sitä loukatakseni puolisoa tai hänen vanhempiaan tai omia vanhempiani. Tein sen ihan itseni vuoksi itsekkäistä syistä.

Ihmettelen vaan, että miksi mietit mitä sun pitäisi tehdä. Siis miksi sun pitäisi tehdäkään mitään? Tilanteesta kertominenhan ei yleensä auta mitään ja sillä on pääasiassa tarkoitus puhdistaa vaan oma raskas mieli (jos sellainen on). Tietysti kertomisen voisi ajatella olevan reilua toista kohtaan, mutta kaikki eivät oikeasti halua tietää. Jos erota haluaa, niin eron voi hoitaa siististikin hieromatta rumia yksityiskohtia toisen naamaan. Jos haluaa selvitellä ja korjata välejä, niin sekin onnistuu ihan yhtä siististi. Sun pitää itse selvittää itsellesi, tarvitseeko sun tehdä mitään ja toimia sitten sen mukaan.

Minä valitsin tien, jossa "en tee mitään". Elän normaalia elämää ja rakastan kumpaakin. Elämä ratkaiskoot puolestani kumman luokse jään ja jäänkö lopulta vain yksin. Aikuisen ihmisen on tervettä tiedostaa riskit, joita eteensä hankkii ja elää sitten niiden ehdoilla/niihin mukautuen. Muuten seuraa vähintäänkin sisäinen kaaos.

 

[...M...]

Olen asustellut yhdessä itseäni nuoremman miehen kanssa (ikäeroa vajaat 9 v).
Suhteemme on kestänyt 9 vuotta. Olen nyt 39 vuotias, en tiedä onko minulla 40 vuoden kriisi tai jotain tulossa. Jonkin aikaa ei ole enää seksi kiinnostanut hänen kanssaan, jopa toivon että hän löytäisi ikäsensä elämänkumppanin. Hän on todella upea ihminen, passaa aamiaisenkin melkein vuoteeseen, tekee kotitöitä enenmmän kuin minä ja mitä ilmeisemmin Rakastaa minua hyvin suuresti. Minä en vain pysty vastaamaan hänen tunteisiin. Nyt tämä on johtanut siihen että rehellisesti olen pettänyt häntä toisen miehen kanssa, mutta miksi en koe siitä syyllisyyttä. Loukkaan niin upeaa miestä. Tämä toinen henkilö on saanut minut rentoutumaan seurassaa olen jälleen se iloinen ihminen ja tuntemaan jotain elämää suurempaa (vaikka tämä mies ilmeisesti hakeekin minusta seksisuhdetta). En haluaisi loukata avopuolisoani mistään hinnasta, en hänen vanhempiaan enkä omia, eli kertominen ei mielestäni ole oikein, mutta mitä teen?

Se että petät miestäsi voi saada aikaan tuon tunteen että miehesi ei kiinnosta. Tarkoitan sillä sitä että perustelet pettämistäsi miehesi ominaisuuksilla ja kiinnostamattomuudella. Eli tässä on kyse ns. muna vs. kana lähestymistavasta. Ainakin niin että pettämisen jälkeen pyrit korostamaan miehesi niitä ominaisuuksia, jotka mielestäsi saavat sinut pettämään tai oikeuttavat sinut pettämään. Pettäjille tämä on mielestäni hyvinkin yleistä... tuleepahan parempi omatunto, kun toisessa on "vikaa". Toinen vaihtoehto olisi puhua asioista ja ratkaista niitä parisuhteen ongelmia.

 

[näkemys]

Olen asustellut yhdessä itseäni nuoremman miehen kanssa (ikäeroa vajaat 9 v).
Suhteemme on kestänyt 9 vuotta. Olen nyt 39 vuotias, en tiedä onko minulla 40 vuoden kriisi tai jotain tulossa. Jonkin aikaa ei ole enää seksi kiinnostanut hänen kanssaan, jopa toivon että hän löytäisi ikäsensä elämänkumppanin. Hän on todella upea ihminen, passaa aamiaisenkin melkein vuoteeseen, tekee kotitöitä enenmmän kuin minä ja mitä ilmeisemmin Rakastaa minua hyvin suuresti. Minä en vain pysty vastaamaan hänen tunteisiin. Nyt tämä on johtanut siihen että rehellisesti olen pettänyt häntä toisen miehen kanssa, mutta miksi en koe siitä syyllisyyttä. Loukkaan niin upeaa miestä. Tämä toinen henkilö on saanut minut rentoutumaan seurassaa olen jälleen se iloinen ihminen ja tuntemaan jotain elämää suurempaa (vaikka tämä mies ilmeisesti hakeekin minusta seksisuhdetta). En haluaisi loukata avopuolisoani mistään hinnasta, en hänen vanhempiaan enkä omia, eli kertominen ei mielestäni ole oikein, mutta mitä teen?

 

[teen mitä teen]

Heh, itsekin kuuluin ennen hurskastelijoiden porukkaan. Olin hirvittävän mustavalkoinen mm. pettämistä kohtaan. Tavallaan olen sitä vieläkin, vaikka itsekin jossain määrin olen siihen sortunut. Mutta ehkä olen nyt oppinut ymmärtämään sitäkin, ettei välttämättä SUHTEESSA tarvitse aina olla mitään erityistä vikaa, jotta ihminen toimii niin kuin toimii. Joskus se vika voi löytyä ihan itsestäkin tai olosuhteista tai sitä ei välttämättä yksinkertaisesti olekaan.

Ja sitten jos mennään tähän hyvä ihminen vs. huono ihminen. Siis älkää viitsikö olla tuollaisia puusilmiä ja esittää jotain parempaa. Te ette ehkä ole pettäneet, mutta on aika rasvaista ylentää itsensä vain siksi. Kukaan meistä ei tiedä toistemme sielun elämästä yhtään mitään, joten on ihan turha osoitella sormella. Mustavalkoisuus on aina helppoa asiassa kuin asiassa. Silloin ei oikeasti tarvitse miettiä asioita sen syvällisemmin...

 

[näkemys]

Heh, itsekin kuuluin ennen hurskastelijoiden porukkaan. Olin hirvittävän mustavalkoinen mm. pettämistä kohtaan. Tavallaan olen sitä vieläkin, vaikka itsekin jossain määrin olen siihen sortunut. Mutta ehkä olen nyt oppinut ymmärtämään sitäkin, ettei välttämättä SUHTEESSA tarvitse aina olla mitään erityistä vikaa, jotta ihminen toimii niin kuin toimii. Joskus se vika voi löytyä ihan itsestäkin tai olosuhteista tai sitä ei välttämättä yksinkertaisesti olekaan.

Ja sitten jos mennään tähän hyvä ihminen vs. huono ihminen. Siis älkää viitsikö olla tuollaisia puusilmiä ja esittää jotain parempaa. Te ette ehkä ole pettäneet, mutta on aika rasvaista ylentää itsensä vain siksi. Kukaan meistä ei tiedä toistemme sielun elämästä yhtään mitään, joten on ihan turha osoitella sormella. Mustavalkoisuus on aina helppoa asiassa kuin asiassa. Silloin ei oikeasti tarvitse miettiä asioita sen syvällisemmin...

 

[näkemys]

olet tekopyhä.

 

[Leena]

Tarvitseeko pettämistä ajatella syvemmin? Minusta se on yksinkertaisesti väärin.

 

[teen mitä teen]

Voin olla huono ihminen, mutta älä turhaan kuluta energiaasi kuvittelemalla olevasi sen parempi. Kandee ottaa eka se malka sieltä omasta simmukasta...

 

[teen mitä teen]

Ai niin ja vielä: Pettämistä ei tarvitse ajatella sen syvemmin, mutta elämän realiteetteja ja elämää ylipäätään voisi ehkä miettiä. Samoin sitä, että miksi on niin suuri tarve tuomita toinen, jos kokee itse olevansa niin hyvä. Yleensähän jos itsellä on asiat hyvin, niin ei koe tarvetta nousta "huonompiensa" olkapäille, vaan voi yrittää ymmärtää heidän huonouttaan. Kaikkea ei toki tarvitse hyväksyä sittenkään, mutta on aika älytöntä sylkeä naamaan vaan siksi, että oma maailmankatsomus ei ole se kaikkien jakama.

 

[näkemys]

Tekopyhä mikä tekopyhä selittäjä.

 

[näkemys]

vaan ei ota vastuuta siis todellisuudessa mistään. Ts. "pitääkö mun tehdä jotain, häh ??? no ei kun "teen mitä teen" :O

 

[Leena]

Ei minun tarvitse ylentää itseäni kenenkään muun yläpuolelle, eikä luulotella olevani muita parempi.Mutta erotan silti oikean ja väärän toisitaan.Suhteesta voi lähteä monin eri tavoin pois, myös sovussa ja jos ei sovussa niin ei ainakaan pettäjänä.Petttämistä ei saada minun mielestäni hyväksytyksi eikä yhtään paremmaksi jos sitä selvitellään vaikeuksilla ja että on omassa päässä asiat sekaisin.

 

[Leena]

Sori kirjoitushärsiöt. =(

 

[näkemys]

Tiedän myös tapauksen, jossa kaksoielämää elävä mies syytti muita pettureiksi heh eli vaimoaan ja kakkosnaistaan

 

[lemppasi ja uhkaili]

mm. kakkostaan ja lopulta kun kakkosnainen lähti niin syytti tätä pettäjäksi. Muutenkin täys pershäiriöinen hunsvotti. onneks kaikki pääsivät moisesta perskärpäsestä ja nyt käsittääkseni elää yksin sillan alla.

 

[Mies 50]

Minäkin sorkin kusiaispesää.......
Mielestäni se vaan on niin että jos seksualinen kiinnostus lopahtaa niin on tehtävä jotain muuta kuin lähteä sitä naapurin Leenaa naimaan. Tässä tapauksessa Kalervoa.
Jos suhteessa on jotain säilyttämisen arvoista niin pitäis sopia vaikkapa kimppakivasta, jostain uudesta jutusta, muttei mennä pettämään.
Ja jos ei keinot auta niin kaks tervejärkistä osaa kyllä lähteä tappelematta eri suuntiin.

 

[näkemysten näkemys]

Olen asustellut yhdessä itseäni nuoremman miehen kanssa (ikäeroa vajaat 9 v).
Suhteemme on kestänyt 9 vuotta. Olen nyt 39 vuotias, en tiedä onko minulla 40 vuoden kriisi tai jotain tulossa. Jonkin aikaa ei ole enää seksi kiinnostanut hänen kanssaan, jopa toivon että hän löytäisi ikäsensä elämänkumppanin. Hän on todella upea ihminen, passaa aamiaisenkin melkein vuoteeseen, tekee kotitöitä enenmmän kuin minä ja mitä ilmeisemmin Rakastaa minua hyvin suuresti. Minä en vain pysty vastaamaan hänen tunteisiin. Nyt tämä on johtanut siihen että rehellisesti olen pettänyt häntä toisen miehen kanssa, mutta miksi en koe siitä syyllisyyttä. Loukkaan niin upeaa miestä. Tämä toinen henkilö on saanut minut rentoutumaan seurassaa olen jälleen se iloinen ihminen ja tuntemaan jotain elämää suurempaa (vaikka tämä mies ilmeisesti hakeekin minusta seksisuhdetta). En haluaisi loukata avopuolisoani mistään hinnasta, en hänen vanhempiaan enkä omia, eli kertominen ei mielestäni ole oikein, mutta mitä teen?

... ennen kuin aloitat muiden ihmisten huonontamisen ja piinaamisen "halutessasi kaiken". Vastuu aloittamisesta ja seurauksista on ennen kaikkea sinun.

"Ei koskaan enää päällekkäin. Peräkkäin, jos on tullakseen."

 

[munaton mies]

Minäkin sorkin kusiaispesää.......
Mielestäni se vaan on niin että jos seksualinen kiinnostus lopahtaa niin on tehtävä jotain muuta kuin lähteä sitä naapurin Leenaa naimaan. Tässä tapauksessa Kalervoa.
Jos suhteessa on jotain säilyttämisen arvoista niin pitäis sopia vaikkapa kimppakivasta, jostain uudesta jutusta, muttei mennä pettämään.
Ja jos ei keinot auta niin kaks tervejärkistä osaa kyllä lähteä tappelematta eri suuntiin.

toisiaan täydentävät ja kunkku keskellä ottaa kaiken haluamansa = sairas persoonallisuus minun mielestäni.

Sopii siis pershäiriöisille kalervoille mainiosti elämän malliksi, jos vedätettäviä vaimokkeita löytyy.