Olenko ihan kohtuuton? Parisuhdeasiaa...

["vieras"]

Olen seurustellut miehen kanssa yli vuoden nyt. Miehellä on työpaineita, ja muutenkin paljon elämässä, ja minusta tuntuu, että olen hänen tärkeysjärjestyksessä siellä jossain muiden asioiden jälkeen. Minä en halua olla kenenkään viikonloppupanokaveri, miltä tämä nyt tuntuu, ja sanoin näin hänelle. Ymmärrän työkiireet ja muut paineet, mutta jos haluaa olla parisuhteessa, niin silloin toiselle pitää antaa huomiota. Tulevaisuudesta voisi joskus puhua, ja vaikka siitä mitä haluaa suhteelta. Mitään tällaista mies ei ole ehtinyt ajatella. Olen nyt kieltämättä pari kolme kuukautta painostanut, että mies edes sen minulle sanoisi, että mitä hän tältä meidän suhteelta haluaa. Ihan vaan kelpaa, että kertoo mulle elämänsä realiteetit ja mitä hän haluaa. Se riittää. Sitten katsomme sopiiko ajatuksemme yhteen, ja joko jatkamme tai menemme eri teitä. Mies vakuuttaa rakastavansa minua ja minäkin rakastan häntä. Nyt taas tuli keskustelua, ja mies ei vaan ymmärrä. Minä haluan vaan yksinkertaisen vastauksen, en muuta. Onko tosiaan kohtuutonta, että kumppani (jos hän sellainen haluaa olla) valottaa aikomuksiaan sen verran, että minä tiedän missä mennään?

 

[dfdf]

Jos jo nyt miehen työkiireet tuntuvat sinusta noin ahdistavilta, niin sitten kun teillä on lapsia, ne tuntuvat 1000 kertaa pahemmilta, kun joudut yksin vastaamaan arjen pyörityksestä. Sinuna en jäisi odottamaan miehen valotuksia.

 

[lskjdf]

Kuulostaa ihan minun eksältäni. Voin niin samaistua tilanteeseesi

Meillä oli siis tilanne se, että asuimme saman katon alla. Meilä kylläkään ei ollut mitään tulevaisuudensuunnitelmia eikä kyllä mitään muutakaan yhteistä. Mies ei halunnu sitoutua eikä suunnitella tulevaisuutta, mutta kuitenkin tuntui rakastavansa minua. Nooh, eipä siitä mitään sitten tullut.

 

[ikuinen odottaja]

miehelle mukavin ratkaisu taitaa useinkin olla nainen, joka odottaa. voit sitten pystytyttää hautakiven päälle pienen odottajapatsaan...

 

["a p"]

Niin, no nyt sain hirveän koko illan jatkuneen (joo, olen paska akka) painostuksen jälkeen LUPAUKSEN, että puhumme asiasta ainakin. Voi helvetti, että voi olla kovan työn takana. Just tämä on nyt se, että minä en viitsi enää odottaa ja roikkua, kunne herra suvaitsee pysähtyä sen verran miettimään. Toisaalta huvittavaa, kun on AINA niin äimänkäkenä, kun minä alan tyytymättömyyttäni jankkaamaan, ja sanoo miten tulee "ihan puun takaa, tämmönen". Miten minä voisin olla onneton, kun hänellä on kaikki hyvin. On hyvä työ ja harrastukset ja talot ja autot, ja vieläpä tyttöystävä, joka antaa kun pyydetään ja laukkaa paikalle aina kun pyydetään. Voi vittu sanon minä.

 

[ikuinen odottaja]

Kai se tulee puun takaa, kun menee ite sinne puun toiselle puolelle lymyämään.

Mitä pirua sitä painostamaan, puhu asiasi ja jätä toinen miettimään vastausta. Mene sillä aikaa ja keksi jotain hyvää tekemistä, johon mielellään sisältyy tulevaisuuden hahmottelua ilman tätä sankaria. Etsiköön seuraavan viihdekäytettävän.

 

[auuutttsss]

Auts, en jäänyt itse edes tutustumaan tuon tyyppiseen mieheen.

 

["a p"]

Kai se tulee puun takaa, kun menee ite sinne puun toiselle puolelle lymyämään.

Mitä pirua sitä painostamaan, puhu asiasi ja jätä toinen miettimään vastausta. Mene sillä aikaa ja keksi jotain hyvää tekemistä, johon mielellään sisältyy tulevaisuuden hahmottelua ilman tätä sankaria. Etsiköön seuraavan viihdekäytettävän.

Niin just. Hölmöksi tässä alkaa ittensä tuntemaan, joten minun roikkuminen loppu tähän. Teen juuri niin, että teen omat haluni selväksi ja jätän miettimään. Tämäkin on kyllä ennenkin käyty läpi, että olen kertonut mitä haluan, mutta silloin paras minkä kuulin oli tämä: "Kyllähän minä tulevaisuuden haluan sinun kanssa, mutta en osaa aikataulusta mitään sanoa." Ja oikein tuskastui, kun yritin kysellä. Eli sen keskustelun jälkeen jatkoimme aivan kuten ennenkin puhumatta mistään mitään, ja hän oli ainakin tilanteeseen tyytyväinen, koska taas tuli "puun takaa" kun kyselin, että niin, mitenkäs se mitä keskusteltiin, oletko miettinyt?

 

["hmmm"]

[QUOTE="a p";28135053]Niin just. Hölmöksi tässä alkaa ittensä tuntemaan, joten minun roikkuminen loppu tähän. Teen juuri niin, että teen omat haluni selväksi ja jätän miettimään. Tämäkin on kyllä ennenkin käyty läpi, että olen kertonut mitä haluan, mutta silloin paras minkä kuulin oli tämä: "Kyllähän minä tulevaisuuden haluan sinun kanssa, mutta en osaa aikataulusta mitään sanoa." Ja oikein tuskastui, kun yritin kysellä. Eli sen keskustelun jälkeen jatkoimme aivan kuten ennenkin puhumatta mistään mitään, ja hän oli ainakin tilanteeseen tyytyväinen, koska taas tuli "puun takaa" kun kyselin, että niin, mitenkäs se mitä keskusteltiin, oletko miettinyt?[/QUOTE]


Sä et selvästikään halua olla henkisesti yksin loppuelämääsi, joten älä tyydy tohon ja jää odottelemaan. Ei ole sopiva luonne sinulle. Mikä horoskooppi mahtaa olla kyseessä, kauris?

 

["vieras"]

Miksi roikut ja odotat?! Elä omaa elämääsi parisuhteessakin..älä elä miehellesi vain tai hänen kauttaan. Pitää olla omia menoja ja harrastuksia. Tuota menoa katkeroidut ja olet se nalkuttava akka kotona.

 

[dfdf]

[QUOTE="a p";28135053]Niin just. Hölmöksi tässä alkaa ittensä tuntemaan, joten minun roikkuminen loppu tähän. Teen juuri niin, että teen omat haluni selväksi ja jätän miettimään. Tämäkin on kyllä ennenkin käyty läpi, että olen kertonut mitä haluan, mutta silloin paras minkä kuulin oli tämä: "Kyllähän minä tulevaisuuden haluan sinun kanssa, mutta en osaa aikataulusta mitään sanoa." Ja oikein tuskastui, kun yritin kysellä. Eli sen keskustelun jälkeen jatkoimme aivan kuten ennenkin puhumatta mistään mitään, ja hän oli ainakin tilanteeseen tyytyväinen, koska taas tuli "puun takaa" kun kyselin, että niin, mitenkäs se mitä keskusteltiin, oletko miettinyt?[/QUOTE]

Ota hyvä nainen nyt jo tästä opiksesi, ettei tarvitse sitten 5 vuoden päästä tulla palstalle valittamaan, kun raadat yksin kotona niska limassa ja joudut olemaan käytännössä yksinhuoltaja.

Täältä löytyy varmasti myös sellaisia miehiä, jotka ihan oikeasti haluavat viettää aikaa kanssasi ja haluavat panostaa yhteiseen tulevaisuuteenne ja osallistua perhe-elämään täysillä. Itse näin jälkiviisaana katsoisin hyvin tarkkaan jo seurusteluvaiheessa, onko miehessä isä-potentiaalia. Sinun miehessäsi sitä ei vaikuta olevan tippaakaan.

 

[............]

[QUOTE="a p";28135053]Niin just. Hölmöksi tässä alkaa ittensä tuntemaan, joten minun roikkuminen loppu tähän. Teen juuri niin, että teen omat haluni selväksi ja jätän miettimään. Tämäkin on kyllä ennenkin käyty läpi, että olen kertonut mitä haluan, mutta silloin paras minkä kuulin oli tämä: "Kyllähän minä tulevaisuuden haluan sinun kanssa, mutta en osaa aikataulusta mitään sanoa." Ja oikein tuskastui, kun yritin kysellä. Eli sen keskustelun jälkeen jatkoimme aivan kuten ennenkin puhumatta mistään mitään, ja hän oli ainakin tilanteeseen tyytyväinen, koska taas tuli "puun takaa" kun kyselin, että niin, mitenkäs se mitä keskusteltiin, oletko miettinyt?[/QUOTE]

Ilmeisesti mies on ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, joten hän vain ihmettelee omistuisia kysymyksiäsi.

Mitä sinä oikeastaan haluat?

 

["a p"]

Se on skorpioni, jos se nyt mitään tarkottaa. On se ihana mies, mitä minä nyt miehistä ymmärrän. Ja itekin sano nyt illalla, että älä luovuta hänen suhteen, ei hän ole niin huono vaihtoehto. Mutta puhumminen on kuin kivestä puristelisi jotain eritettä. Erittäin vaivalloista.

 

["a p"]

Niin... Onko se tosiaan sitten loppupeleissä isämateriaalia, ja raadanko joskus niska limassa kotona, kun se paiskii niitä aamusta iltaan työpäiviä ja käy vaan kotona nukkumassa? Nytkin se periaatteessa tulee kotiin, syö jotain kun ei ole koko päivänä syönyt, ja sitten nukkuu sohvalla illan. Melkein joka ilta valittaa päänsärkyä. Viikonloput kyllä vietetään tiiviisti ja huvitellaan. Lomaahan se ei ole pitänyt vuosiin, joten sekin taistelu vielä edessä...

 

[Chala]

Onhan se varmaan paljon siitäkin kiinni minkä ikäisiä olette ja mitä sinä suhteelta haluat. On vähän eri asia himmailla parikymppisenä ja pohdiskella avoimesti tulevaa kuin kuunnella biokellon tikitystä kolmevitosena kun mies ei halua edes yhteenmuuttoa miettiä saati lapsia. Ei se mies käskemällä muutu, jos sulle on tärkeää saada perhe ja vakaa parisuhde jne. mutta mies on työorientoitunut, paljon harrastava ja ehkä baareissakin käyvä parisuhdesinkku, ei se perhe-elämä tule olemaan sellaista kuin sä toivot vaikka sinne saakka pääsisitte..

 

["a p"]

Ilmeisesti mies on ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, joten hän vain ihmettelee omistuisia kysymyksiäsi.

Mitä sinä oikeastaan haluat?

Haluan muuttaa saman katon alle, ja jatkaa siitä. Jakaa arki, mitä emme nyt tee. Perustaa perhe. Ei ole hinkua naimisiin, mutta jos se kysys niin menisin. Meillä on kyllä hauskaa kun ollaan yhdessä (ja kun se on hereillä). Ja se on tosi ihana mies, mitä nyt työnarkomaani.

 

[ikuinen odottaja]

juuhuh... jos mies on aiiivan ihana silloin viikonloppuna, niin kehottaisin häntä tekemään jotain työnarkomanialleen (ei se sana ole mikään vitsi), ja soittamaan sen jälkeen, että katsotaan sitten jos satun olemaan vapaana vielä.

mutta en taitaisi sitä lupausta lunastaa, koska mistä sen tietää milloin tuo keksii seuraavan intohimon. naiset nyt näköjään eivät kuulu tämän sällin ykköslistalle.

 

["a p"]

No, vielä tässä on kuitenkin pöljä niin rakastunut, että en ihan heitä hanskoja tiskiin. Ja minä tiedän varmasti, että sekin rakastaa minua. Mutta laitoin sellaset ukaasit tänä iltana, että nyt puhut tai sit ei puhuta enää ollenkaan. Kyllä se nyt lupasi, ja sanoi kaikki oikeat sanat. Se työjuttu on iso ongelma. Se, ettei se ole ottanut vuosiin lomaa, ei minusta ole mikään kehuskelun aihe, vaan huolestuttavaa. Mutta nyt minusta tuntuu, että ei ole menetettävää. Puhumme kaikki, ja sitten päätetään miten jatketaan.

 

["vieras"]

Mitä ihmeen aikatauluja kaipaat ihmissuhteeseen? Vuoden päästä kihloihin? Kahden vuoden päästä vauva? Asiat tapahtuu kun tapahtuu jos tapahtuu. Ahdistava olet.

 

[työnarkomaanin vaimo]

Kuulostaa ap NIIIIN tutulta.. Ihan kuin olisit puhunut miehestäni Suosittelen tosissaan miettimään, koska työtahti ei tule ikinä muuttumaan. Ei siis vaikka mies mitä lupailisi. Ihan oikeasti.. Usko minua.

Olen itse tiennyt tämän alusta saakka, koska isäni on samanlainen. Rakastan miestäni ja hän rakastaa minua.. Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta ja meillä on 2 alle 2-vuotiasta lasta. Mies lähtee töihin kuudelta aamulla ja on viideltä illalla töissä. Nyt ei ole onneksi ollut reissutyössä viikot kuten oli viisi lasten syntymää edeltänyttä vuotta. Toki tulotkin ovat hyvät.. Tämän vuoden bruttotulot ovat jo päälle 20 000 euroa (no joo.. Sai vähän bonuksia viime vuodelta).

Jos päätätte olla yhdessä niin teidän on luotava pelisäännöt (ja niistä ei saa lipsua!). Meillä mies tekee perjantaina lyhyemmän työpäivän ja lomalla lähdetään pariksi viikkoa johonkin kaukokohteeseen pari kertaa vuodessa. Lomat poissa suomesta, koska muuten se olisi yhtä puhelin päivystystä. Parempaa isää saa lapsille toivoa.. Ja minua hän kohtelee yhtä rakastuneesti kuin alussakin. Tietysti kotityöt ovat enemmän minun kontolla nyt kun olen kotona jainusta se on ok, mutta kun palaan töihin 2014 vuoden lopulla niin sitten tilanne muuttuu. Mies kyllä tekee kotona paljon iltaisin eikä oikeastaan makaa sohvalla kuin tosi harvoin.. Jos ei muuta niin ainakin leikkii ja viettää lasten kanssa aikaa.

Mieti nyt mitä haluat tulevaisuudelta ja parisuhteeltasi. Riittääkö sinulle 10 vuoden päästä samanlainen tilanne kuin nyt? Sitä se todennäköisesti tulee olemaan.. Valitettavasti. Jos päätätte jatkaa, niin vaadi tälle vuodelle yhteinen kahden kolmen viikon ulkomaan matka (viikko ei ihan oikeasti riitä).. Ja varatkaa se pikimmiten. On jotain kivaa mitä odottaa yhdessä ja mies pääsee aika pahasti urautuneesta arjesta hetkeksi irti. Jospa se toisi perspektiiviä elämään edes hetkeksi..

Tsemppiä!

 

[työnarkomaanin vaimo]

Niin siis on viideltä illalla kotona eikä suinkaan töissä ..ei ihan ajatus kulje näin yöimetysten aikaan. Mistä tuli mieleen, että jos teille tulee lapsia niin varaudu siihen, että sinä hoidat yöheräämiset ja lasten sairastelut. Mies joutui reipas kuukausi sitten esikoiselle sattuneen tapaturman vuoksi olemaan pari vuorokautta sairaalassa tytön kanssa ja miehellä oli kova homma saada kokoukset ja työasiat järkättyä ja soviteltua uusiksi.. Minä olin pienen vauvan kanssa kotona sen aikaa. Mut lasten tavalliset nuhat ja mahataudit on sinun kontolla, ellei mies itse sairastu ettei pääse sängystä ylös...

Minua ei kannata "sääliä" miehen työnarkomanian vuoksi.. Olen tottunut siihen jo lapsuuden kodissani ja olen aika itsenäinen persoona. Totta kai se joskus rassaa kun mies on töissä kiinni niin kovasti.. Mutta toisaalta minulle ei varmaan muunlainen mies oikein sopisikaan. En jaksaisi katsella sohvaperunaa viikkoakaan tai jotain taivaanrannanmaalaria.. juu ei kiitos...

 

[viisikymppinen isoäiti]

varmaan kannattais tuossa vaiheessa istua sen miehen kanssa vastakkain ja keskustella asiat. molemmat sanoo mitä ajattelee ja mitä tulevaisuudelta haluaa. kumpikaan ei saa painostaa toista. ei siis mitään uhkailuja, että jos et tee niin tai näin niin mä ja niin edelleen. vaan ihan asiallista keskusteluja

 

["mies"]

Mulla miehenä läheiset suhteet menevät työn ja uran edelle aina. Pari naista olen sen sijaan tavannut, joilla ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa antaa huomiota tarpeeksi alkuvaiheessa. Paha miinus itselleni. En koskaan halua olla "oheistoimintaa".

Harmi kun ne sopivat yksilöt niin harvoin kohtaa... :/ Täälläkin lukenut kuinka nainen toivoo intohimoa ja kuinka nainen toivoo huomiota. Mutta omalle kohdalle osunut tätä useammin naisia, jotka suhtautuvat varauksellisesti intohimoon ja joilla on kalenterit liian täysiä.

 

["vieras"]

En ymmärrä mitä yrität painostaa? Mitä haluat kuulla miehesi suusta?
Oletko siis jo uhannut jättää, jos "tulevaisuudennäkymät"eivät ole samanlaisia?

Kuulostaa ahdistavalta koko teijän suhde. Sinä painostat, ja mies on tyypillinen sohvallalöhöäjä nössö.
Eihän tuollaisen kanssa ainakaan lapsia voi hankkia, koko arjen pyörittäminen olisi pelkkää riitaa, koska hän ei tietenkään oma-aloitteisesti tekisi mitään. Vauvan itku aiheuttaisi hänelle lisää päänsärkyä, eikä varmasti olisi keskellä yöllä vaihtamassa vaippoja!

Jos et voi hyväksyä miehesi luonteenpiirteitä, mitä luulet että se painostaminen auttaa? Luuletko että ne lupaukset häneltä tulee luonnostaan, jos ensin painostat ja painostat. Ei kukaan voi luvata sinulle sellaista mitä itse ei edes halua ajatella.

En muutenkaan ymmärrä tuollaisia painostajanaisia. Ensin valitsee nössön työnarkomaani miehen, ja sitten alkaa painostaa että mitä hän sinusta haluaa. Helvetillinen suhde teillä edessä, jos dynamiikka toimii noin; toinen ei halua puhua ja toinen painostaa sanomaan asioita joita haluaa kuulla. Mitä rakkautta sellainen on?Kyllä ne rakkaudentunnustukset pitäisi tulla ihan luonnostaan, eikä painostamalla. Jos mies ei ole edes ajatellut yhteenmuuttoa, niin miksi pakottaisit hänet muuttamaan kanssasi yhteen ja suunnittelemaan tulevaisuutta askel askeleelta??????

 

[erinys]

nalkuttava ämmä.