V
vierailija
Vieras
Minut jätettiin reilu kuukausi sitten. Olin brittiläisen miehen kanssa kaukosuhteessa noin kaksi vuotta. Tuli aika puskista se puhelinsoitto, ja muunmuassa jätön syynä oli toisen "en jaksa enää" kommentti ja etten tiennyt, haluanko lapsia. Ne oli ne päällimmäiset perusteet, samalla hän tuli haukkuneeksi minua lyttyyn. Nielin tämän päätöksen ja sovittiin, että pysyisimme kavereina. Päätin jatkaa elämääni.
Nyt viimeiset 2vk ovat olleet suoraan sanottuna sieltä ja syvältä. Tämä aikuinen mies, haluaisikin palata takaisin yhteen, mitä mielenkiintoisimmilla syillä - oli kännissä kun jätti minut, hänen asperger-oireensa ottivat vallan, me molemmat rakastamme vielä toisiamme, ihan sama lapsia oli tai ei... Katumus on mielenkiintoinen asia. Kuitenkin tässä kuukauden päivät kun olen tätä eroa sulatellut ja jatkanut elämääni, totesin hänelle etten halua palata yhteen. Monesti. Kuitenkaan hän ei suostu uskomaan tätä.
Tänä aikana, kun mies on ottanut puheeksi yhteenpaluun, olen yrittänyt olla asiallinen ja kertoa perusteluita sille, miksen halua palata yhteen tai miksi se ei tulisi toimimaan - molemmat haluamme eri asioita tulevalta, perheeltä, emmekä tienneet konkreettisesti milloin voisimme edes asua vähän lähempänä kuin yli 2000km toisistamme. Lisäksi hän satutti minua pahasti eron hetkellä, eikä missään vaiheessa pyytänyt sitä anteeksi. En jaksa enää kuunnella tyhjiä lupauksia ja valehtelua siitä, mitä toinen on polttanut ja paljon on juonut alkoholia. Hän sivuutti kaikki perusteluni ja vaati edelleen yhteenpaluuta, koska hänen on nyt paha olla. Hän ei kuuntele, mutta vaatii minua käsittelemään asiaa kuin aikuiset ja kuuntelemaan häntä.
Nyt hän on monet kerrat haukkunut minua huoraksi, kun en palaa yhteen hänen kanssaan, ja uhannut tappaa sen ihmisen jonka kanssa seuraavan kerran seurustelen. Olen keskustellut hänen ystäviensä kanssa vielä asiasta, ja heidän mielestä eksältäni puuttuu selvästi empatiakyky - toisaalta, he kysyivät jos voisin edes harkita yhteenpaluuta, sillä olin ehkä paras asia mitä eksälleni oli ikinä tapahtunut.
Aspergerin oireyhtymää sairastavan ihmisen kanssa on toki vaikeaa aina välillä kommunikoida, mutten osaa hyväksyä tuollaista käytöstä aikuiselta mieheltä. Olenko hirveä ihminen, jos poistan miehen jota joskus rakastin elämästäni kokonaan? Olenko kamala, jos en halua palata yhteen?
Nyt viimeiset 2vk ovat olleet suoraan sanottuna sieltä ja syvältä. Tämä aikuinen mies, haluaisikin palata takaisin yhteen, mitä mielenkiintoisimmilla syillä - oli kännissä kun jätti minut, hänen asperger-oireensa ottivat vallan, me molemmat rakastamme vielä toisiamme, ihan sama lapsia oli tai ei... Katumus on mielenkiintoinen asia. Kuitenkin tässä kuukauden päivät kun olen tätä eroa sulatellut ja jatkanut elämääni, totesin hänelle etten halua palata yhteen. Monesti. Kuitenkaan hän ei suostu uskomaan tätä.
Tänä aikana, kun mies on ottanut puheeksi yhteenpaluun, olen yrittänyt olla asiallinen ja kertoa perusteluita sille, miksen halua palata yhteen tai miksi se ei tulisi toimimaan - molemmat haluamme eri asioita tulevalta, perheeltä, emmekä tienneet konkreettisesti milloin voisimme edes asua vähän lähempänä kuin yli 2000km toisistamme. Lisäksi hän satutti minua pahasti eron hetkellä, eikä missään vaiheessa pyytänyt sitä anteeksi. En jaksa enää kuunnella tyhjiä lupauksia ja valehtelua siitä, mitä toinen on polttanut ja paljon on juonut alkoholia. Hän sivuutti kaikki perusteluni ja vaati edelleen yhteenpaluuta, koska hänen on nyt paha olla. Hän ei kuuntele, mutta vaatii minua käsittelemään asiaa kuin aikuiset ja kuuntelemaan häntä.
Nyt hän on monet kerrat haukkunut minua huoraksi, kun en palaa yhteen hänen kanssaan, ja uhannut tappaa sen ihmisen jonka kanssa seuraavan kerran seurustelen. Olen keskustellut hänen ystäviensä kanssa vielä asiasta, ja heidän mielestä eksältäni puuttuu selvästi empatiakyky - toisaalta, he kysyivät jos voisin edes harkita yhteenpaluuta, sillä olin ehkä paras asia mitä eksälleni oli ikinä tapahtunut.
Aspergerin oireyhtymää sairastavan ihmisen kanssa on toki vaikeaa aina välillä kommunikoida, mutten osaa hyväksyä tuollaista käytöstä aikuiselta mieheltä. Olenko hirveä ihminen, jos poistan miehen jota joskus rakastin elämästäni kokonaan? Olenko kamala, jos en halua palata yhteen?
