L
Löllöpallo
Vieras
Olen huolissani avopuolison rahan käytöstä. Tilanne on se että itse olen opiskelija ja rahaa jää käteen 800 euron kuussa. Mieheni on vakituisessa työssä ja yhteen laskettu tienesti on sitä luokkaa, että hyvin taloutta pystyy pyörittää. Eli mies tienaa yli tuplasti kuin minä. Käytännössä teemme niin että siirrän miehen tilille kaikki rahani, lukuunottamatta satasta, jolla hoidan omia asioitani (pieniä ostoksia). Miehen vastuulla on siten laskujen, ruoan ja muiden menojen maksaminen.
Suhteen alku ajoissa tuli erittäin selväksi ettei mies osaa tuota pätäkkää käyttää. Tili tuli ja meni saman tien, vaikka mitään ei oltaisi ostetutkaan. Noh, asiasta puhuttiin ja tilanne alkoi tasoittumaan. Kunnes nyt muutaman kerran olen saanut "iskun päin kasvoja" kun lyödään lasku käteen ja oletetaan tyynesti, että minähän sen maksan. (Millä mä sen maksan??) Toinen se, kuten tässä viime viikonloppuna kävi ilmi, mies lainaa tutuiltaan rahaa kun omat loppuu. Eniten harmittaa se, ettei mies ollut pystynyt asiasta minun kanssa puhumaan. Minulta olisi tarvittava summa löytynyt. Ei puhuta asiasta, vaan selän takana touhutaan ja annetaan ymmärtää että kaikki on hyvin. Rahaa kyllä on, vaikka asiasta suoraan kysyisinkin ja tarjoutuisin maksamaan.
Mikä miestä vaivaa. Olen yrittänyt antaa mahdollisuuden vapaasti tulla kertomaan, kun tili lähestyy nollaa. Kyselen tilannetta aika ajoin, mutta asia tuodaan esiin vasta kun nolla ollaan saavutettu, jos edes silloikaan. Vaikea tässä on mistään suuremmasta hankinnasta unelmoida (auto, talo) kun luotto on mitä on. Olen tarjoutunut itse olemaan maksu mies, toisin sanoen sama käytäntö kuin nyt, mutta toisin päin. Tämä ei käy, vaikka uskon että rahaa jäisi enemmän säästöön, jos itse saisin tiliä hallita. Jos molemmilla omat rahat, mies käyttää omansa, jonka jälkeen minä yritän selvitä loppu kuusta omilla rahoillani. Tätäkin on kokeiltu.
Nyt varsinkin kun mies irtisanottiin niin rahat on vähissä. Mies on kyllä jo uudessa työssä, mutta ensimmäistä palkkaa saa odotella. Miehen tili on nollilla ja minä olen nyt vastuussa raha-asioista. Koska erittäin tiukkaa, niin toivoisin että voisimme yhdessä suunnitella rahan käyttöä; mikä on tarpeellista mikä ei. Mies ei kuitenkaan suostu osallistumaan säästösuunnitelmiin millään lailla. Nostelee vaan olkapäitään tokaisten: "en minä tiedä". Tuntuu kuin yksin painisin tämän talouden kanssa ja voimat alkavat loppua kun vaan v*tuttaa tuon miehen välinpitämättömyys ja rahan tiukkuus.
Onko mitään neuvoja? Olenko täysin hakoteillä? Painostanko turhaan miestäni pohtimaan raha-asioita? Olenko kohtuuton kun tuomitsen miehen, joka ei saa rahojaan riittämään?
Suhteen alku ajoissa tuli erittäin selväksi ettei mies osaa tuota pätäkkää käyttää. Tili tuli ja meni saman tien, vaikka mitään ei oltaisi ostetutkaan. Noh, asiasta puhuttiin ja tilanne alkoi tasoittumaan. Kunnes nyt muutaman kerran olen saanut "iskun päin kasvoja" kun lyödään lasku käteen ja oletetaan tyynesti, että minähän sen maksan. (Millä mä sen maksan??) Toinen se, kuten tässä viime viikonloppuna kävi ilmi, mies lainaa tutuiltaan rahaa kun omat loppuu. Eniten harmittaa se, ettei mies ollut pystynyt asiasta minun kanssa puhumaan. Minulta olisi tarvittava summa löytynyt. Ei puhuta asiasta, vaan selän takana touhutaan ja annetaan ymmärtää että kaikki on hyvin. Rahaa kyllä on, vaikka asiasta suoraan kysyisinkin ja tarjoutuisin maksamaan.
Mikä miestä vaivaa. Olen yrittänyt antaa mahdollisuuden vapaasti tulla kertomaan, kun tili lähestyy nollaa. Kyselen tilannetta aika ajoin, mutta asia tuodaan esiin vasta kun nolla ollaan saavutettu, jos edes silloikaan. Vaikea tässä on mistään suuremmasta hankinnasta unelmoida (auto, talo) kun luotto on mitä on. Olen tarjoutunut itse olemaan maksu mies, toisin sanoen sama käytäntö kuin nyt, mutta toisin päin. Tämä ei käy, vaikka uskon että rahaa jäisi enemmän säästöön, jos itse saisin tiliä hallita. Jos molemmilla omat rahat, mies käyttää omansa, jonka jälkeen minä yritän selvitä loppu kuusta omilla rahoillani. Tätäkin on kokeiltu.
Nyt varsinkin kun mies irtisanottiin niin rahat on vähissä. Mies on kyllä jo uudessa työssä, mutta ensimmäistä palkkaa saa odotella. Miehen tili on nollilla ja minä olen nyt vastuussa raha-asioista. Koska erittäin tiukkaa, niin toivoisin että voisimme yhdessä suunnitella rahan käyttöä; mikä on tarpeellista mikä ei. Mies ei kuitenkaan suostu osallistumaan säästösuunnitelmiin millään lailla. Nostelee vaan olkapäitään tokaisten: "en minä tiedä". Tuntuu kuin yksin painisin tämän talouden kanssa ja voimat alkavat loppua kun vaan v*tuttaa tuon miehen välinpitämättömyys ja rahan tiukkuus.
Onko mitään neuvoja? Olenko täysin hakoteillä? Painostanko turhaan miestäni pohtimaan raha-asioita? Olenko kohtuuton kun tuomitsen miehen, joka ei saa rahojaan riittämään?