Olenko kuin autisti?

[Linnea]

Ostimme n. 2 kk sitten Italiasta puolen litran pullon kitkerää sitruunalikööriä, mistä lähtien se on ollut jääkaapissamme. Olen satunnaisesti naukkaillut siitä, ja nyt kahden kuukauden kuluttua pullo alkaa olla jo aika tyhjä. Havaitessaan tämän mieheni raivostui mielestäni valtavasti (omasta mielestään hän ei suuttunut ainakaan valtavasti). Hän ei nimittäin ole saanut tuota likööriä kuulemma kuin ihan vähän. Minun olisi pitänyt tarkkailla tilannetta, niin että tietäisin juoneeni pullon sisällön lähes yksin. Minusta tuo on hiukan hankalaa, koska tuollaista väkevää likööriä otetaan yleensä suhteellisen vähän kerrallaan (toisin kuin vaikka siideriä), niin että en tarkkaan osaa määritellä, kuinka suuren prosentuaalisen osuuden pullosta olen nauttinut minä. En yksinkertaisesti kiinnitä asiaan juuri huomiota. Etenkin jos tämä tapahtuu monen viikon aikana eikä esim. yhdessä viikonlopussa, asiaa on minusta vaikeaa kontrolloida.

Minua kiinnostaisi tietää, toiminko muiden mielestä väärin. Ehdotin miehelleni, että tilaisin hänelle uuden pullon Italiasta, mutta en kuitenkaan koe mielekkääksi pyytää anteeksi kun en tiennyt, ettei mieheni ollut juonut pullosta juurikaan.

Omaksi puolustuksekseni sanottakoon, etten muista mieheni lausuneen mitään odotuksia sen suhteen, kuinka kauan tarkkaan ottaen likööripullon pitäisi säilyä hänen mielestään, ja itselläni ei myöskään ole yleistietoon pohjautuvaa käsitystä asiasta. Minulle on ihan normaalia, että puolen litran likööripullo juodaan vaikka yhdessä viikossa tai jopa yhdessä viikonlopussa. Ja pullo oli siis yhteiseen käyttöön ostettu.

Mieheni mielestä en ymmärrä tiettyjä yhteisöllisiä käyttäytymismalleja, kuten että aiheutettua vahinkoa on pakko pyytää anteeksi, vaikka sitä ei olisi aiheuttanut tahallaan. Että en pyydä anteeksi saa mieheni huutamaan vihaisesti ja inttämään aiheesta pitkään. Onko minussa jotain vikaa, vai onko vika miehessäni? Olen itse usein puhunut siitä, että koen itseni vähän kuin autistiksi kun koen toimivani oudosti sosiaalisissa tilanteissa. Nyt mieheni myös sanoi että olen kuin autisti tämän pullo-homman takia. Onko tässä jotain perää?

 

[autisti]

MInä olen myös autisti, mutta en niin autisti kuin miehesi.

Minä erotan missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa ihmisen viinapullosta, ja yleensäkin tiedostan viinan ja elävän ihmisen välisen itseisarvon suuruuden.

Miehellesi voisi tehdä hyvää jäädä yksin kotiin muutamaksi kuukaudeksi, niin että sinun sijastasi hän saisi nukkua likööripullon vieressä, keskustella likööripullon kanssa ja vaikkapa nussia likööripulloa.

Jos hänestä sitten aikanaan alkaa tuntua siltä, että olisi valmis antamaan sinun juoda vaikka miljoonien arvosta matkatuomisviinoja pulloineen päivineen, jotta tulisit takaisin hänen luokseen, olisi minusta aika kypsä seurustelulle, ja yhteisölliselle elämälle yleensäkin

 

[Edith]

En tiedä, oletko tuon tapauksen perusteella autistinen, mutta jos olet, niin minäkin olen. Olisin reagoinut aivan samalla tavalla.

Jos hän ei tuossa ajassa ole osoittanut mitään kiinnostusta kyseiseen juomaan, on ihan turha alkaa riehumaan siitä nytkään. Varsinkin kun vielä ehdotit uuden pullon tilaamista, mikä on sinun puoleltasi erittäin huomaavaista. Tottakai häntä harmittaa; ihminen on sellainen että haluaa juuri sitä mitä ei voi saada. Nyt siis kun likööri on loppu, niin se yhtäkkiä olisikin todella kiinnostavaa. Voivoi.

On tosiaan aivan mahdotonta tuollaisen ajan kuluessa seurata, että onko toinen nyt sitten ottanut lasillisen vai ei, kun likööriä otetaan niin pieniä määriä kerrallaan. Tapahtui siis pieni vahinko, mutta ei sen nyt pitäisi maailmaa kaataa. Kyllä aikuisen ihmisen on osattava itse huolehtia, että saa osansa siitä mitä haluaa. Meilläkin minä jäisin takuuvarmasti ilman karkkeja ja muuta hyvää, kun rohmu mieheni syö kaiken ennenkuin ehdin edes silmääni räpäyttää. Mutta ei se mitään, kyllä minä osaan pitää puoliani! Eivätkä karkit sun muut ole minulle yhtä tärkeitä. Jos nyt siis sinulle maistui tuo likööri, niin eipä sen pitäisi niin vakavaa olla. Sehän oli käsittääkseni käyttöön hankittu eikä koristeeksi. Shit happens.

 

[Voi hyvänen aika]

Aikuinen mies ja jaksaa noin meuhkata yhdestä likööripullosta. Hohhoijaa. Et tosiaankaan ole autisti jos se tuollaisesta muka tulisi diagnosoida.

 

[Linnea]

Kiitos vastauksista... haluaisin silti vielä tiedustella, että kauanko likööripullon pitäisi kestää mielestänne hyvien tapojen mukaan? Pariskunnan käytössä esimerkiksi...

 

[Linnea]

Voidaanko sen odottaa säilyvän esim. kaksi vuotta?

 

[ei voida]

Eikä tarvi voidakaan. Sillä ei ole yhtään mitään väliä. Likööripullon säilöminen on anaalista ja pikkumaista. Normaali ihminen menee kaapille ja kuotaisee huiviinsa sen mitä sieltä löytyy, jos siltä tuntuu.
Jos pelkää jäävänsä paitsi, niin ostaa oman pullon. Toinen voi juoda omansa.

 

[Milla]

Mies raivostui ehkä ihan aiheetta, mutta miksi yksi pieni sana sinulta on niin vaikea sanoa, jos sillä olisi vältetty koko riita? Miksi et voinut sanoa lepyttelevästi, että anteeksi, en hoksannut juoneeni koko pulloa?

Lopulta ei välttämättä koko asiassa ollut kysymys edes koko helvetin likööristä, vaan miestä kiukutti joku muu ja hän olisi ehkä toivonut sinulta empatiaa ja juuri anteeksipyyntö olisi saanut koko jutun mitätöityä.

Ei tässä autismista ole kysymys, vaan rivien välistä lukemisesta. Itse kun joskus saan hepuleita, esim. siitä että juusto (tai voi,maito,leipä jne.) on loppu. Saatan huutaa miehelle, että pitikö se saatana viimeinen juustopala syödä. Kysymys ei kuitenkaan ole juustopalasta, eikä siitä että mies olisi syyllinen, olisinhan voinut itsekin sitä juustoa ajoissa ostaa lisää. Kysymys on siitä, että minua voi vituttaa joku muu juttu ja saada minut kiukkuiseksi. Ja mies, joka tuntee minut kuin itsensä sanoo, että kulta hei, anteeksi kun en hoksannut tuota juustoa, onko ollut raskas päivä. Ja tulee halamaan ja pitämään lähellä.

Ei miehen olisi TARVINNUT pyytää anteeksi, mutta teki sen silti kun tiesi, että minä tarvitsen positiivista huomiota enkä riitelyä. Tiesi, että sillä halauksella ja hyvällä huomiolla minä rauhoitun ja tulen hyvälle tuulelle ja PYYDÄN ANTEEKSI omaa äksyilyäni.

Kuten eräässä biisissä lauletaan:
jos rakastat mua silloin kun eniten mä sitä tarvitsen,
oot mulle oikea ihminen
ja jos rakastat mua silloin kun vähiten mä sitä ansaitsen, oot mulle oikea ihminen.

 

[ennustaja]

Sulla ei varmaan hyvin mee parisuhteessa. Se on nainen joka sitä empatiaa tarvii eikä mies. Mies tarvii ulkoruokintaa, että se rupeaa tietämään paikkansa.

Tuo sama kuvitelma ku sulla just on johtanut minutkin hermoromahduksen partaalle. Annan ja annan, annan ja annan ja annan ja annan ja annan ja annan annan ja annan annan ja annan Miehelle empatiaa, ja rakkauden sanoja, luen rivien välistä ja ymmärrän ja ymmärrän.

Sillä ei ole loppujen lopuksi kuin miestä passivoiva vaikutus. Annan kaikkea mitä itse toivoisin saavani, pyydän anteeksi jotta mieskin pyytäisi minulta vastavuoroisesti kun on itse loukannut minua.

TOTUUS: Mies ei tiedä milloinkaan tehneensä yhtään mitään pahaa, ja nainen hajottaa vain itsensä kuvittelemalla että miehellä on naisen käsitettävissä olevat tunteet ja tavat toimia.

Onneksi olkoon, sinun miehesi tekee juuri niinkuin pitää. Jos minä sanoisin että vitun saatanan ukko kun olet vetässyt juustot naamariin, niin se ei mitään muuta kuin räyhää pitkin kämppää, EIKÄ TASAN NÄE RIVIEN VÄLISTÄ MITÄÄN; ENKÄ ALA MINÄKÄÄN HÄNEN TARKOTUSPERIÄ RIVIENVÄLISTÄ ETSIMÄÄN.
Tekee mieli hirttää munista koko ukko.

 

[Milla]

Ennustaja, miksi elät suhteessa, jossa sinun tekee mieli päästää ukko päiviltä? On oma valintasi millaisessa vankilassa elät.

 

[ennustaja]

KORJAUS: sulla varmaan menee hyvin parisuhteessa, MULLA EI.

JA syy on siinä, että yritän ymmärtää miestä liikaa, joka sitten ottaa vain enemmän ja enemmän ja tarvitsee enemmän ja enemmän ja ottaa minut itsestäänselvyytenä.

Oi, kuinka kaipaan sitä eikaa kun mies vielä rakasti minua, ja itki parvekkeen alla minua ottamaan hänet takaisin. Ja kun vei minut ravintolaan ja kosi minua kädet täristen silmät melkein kyynelissä. Mitä siitä nyt on, kolme vuotta. Sai minut rakastumaan itseensä ja nyt olen täysin saamapuolella mitä tulee empatiaan ja rivienvälistä lukemiseen. Mitäs menin heltymään. Mies on kuin iso loinen, imaa kaiken mehun naisestaan. Ainakin meillä. Varautukaa te muutkin hyvissä ajoin pahimpaan.

 

[Vaimo]

Linnealle: Osta uusi pullo miehellesi lahjaksi. Limoncelloa saa tietääkseni Alkostakin eikä maksa maltaita. Kirjoita etikettiin miehesi nimi ja sano että se on sitten sinun ikioma pullosi!

 

[N 72]

Puolen litran likööripullosta räyhääminen on todella tyhmää. Siinä sinä olet oikeassa.

Jos toisen ihmisen mielen pahoittaa, vaikkakin tahtomattaan ja tietämättään, niin anteeksi pitäisi kuitenkin pyytää. Siinä sinun miehesi on oikeassa.

 

[Millalle]

Tuntuipa hyvältä lukea kirjoituksesi. Kunpa muistaisin itsekin kuinka paljon yhdellä sanalla voi saada aikaiseksi.

 

[Huh huh...]

Kyllä on teidän perheessä suuret ongelmat. Varmaan tulee avioero moisen pullon takia. Miettikää nyt ihmeessä pahvipäät, mitä kamaluuksia täällä maailmassa oikeasti tapahtuu! Huh huh!

 

[italia]

Sitruunalikööriä Limoncelloa saa nykyään myös alkosta. Maksaa noin 11-12 euroa. Se tuotu Italiasta ja varmasti ajaa saman asian.

 

[Huh]

En vastaa tuohon koska mielestäni miehesi käytös on aivan älytöntä. ""Paljon melua tyhjästä"", ""tehdään kärpäsestä härkänen"". Vaivaako miestä ehkä jokin muu kuin se likööripullo?

Jos se nyt on niin kauhean iso ongelma niin juokaa se seuraavan kerran yhdessä. Kaadatte mitalla mitaten lasiin molemmille saman verran. Tietysti voi käydä niin, että miehen ei tee mieli likööriä silloin kuin sinun...

Ei mutta ihan oikeasti, tuo on ihan kummallinen ongelma! Eri asia, jos jatkuvasti rohmuat kaiken yksin ja olisit vetänyt pullon kerralla. Ja se olisi ollut erittäin kallista ja miehen suosikkijuomaa. Mutta olisihan hänellä ollut aikaa juoda sitä... Ja eikö hän huomannut, että se hupenee?

 

[Linnea]

Varmaan voisi olla ihan hyvä ajatus tuo anteeksi pyytäminen. En vaan ymmärtänyt mieheni kaipaavan sitä. Hän ei vaikuttanut mielestäni loukatulta vaan pikemminkin vaan tuomitsevalta ja riitaiselta. Ja toisaalta koin syytökset epäreiluiksi, enkä halunnut alkaa madella hänen edessään että no väärinhän minä olen tehnyt, kun en koe tehneeni. Anteeksi kyllä pyytelen noin muuten ihan useinkin, mutta en osaa tehdä sitä aidosti vihaisen miehen vaatimuksesta, jos vaatimus ei ole mielestäni oikeutettu...

Ja onhan tää vähän hassu juttu tänne keskusteltavaks. Riita vaan paisui niin isoksi, että halusin saada jo ulkopuolelta kommenttia.

 

[Marko]

Aihe ei ole mielestäni mitenkään liian hassu juttu tänne tuotavaksi. Ymmärrän todella hyvin, että tuollainen tilanne on sinulle hämmentävää. Tuollaisen ihmisen kanssa alkaa pikku hiljaa kyseenalaistamaan itseään, vaikka oikeasti sillä toisella on niitä ongelmia itsensä kanssa. Ihmisistä jotka eivät ole itse kokeneet vastaavaa, asia voi tuntua täysin typerältä, mutta tuollaisessa suhteessa eläminen saa todella epävarmaksi. Alkaa ikäänkuin koko ajan miettimään teenkö nyt oikein. Joku tuolla ylempänä neuvoi, että mikset vain voinut pyytää anteeksi. Mutta onko se oikeudenmukaista sinua kohtaan pyytää anteeksi, jos aihetta oikeasti ei ole. Mielestäni se on vain nöyryyttävää ja sinua alentavaa. Nakertaa pikkuhiljaa omaa sisintä.

 

[Hannami]

Sama tilanne täällä. Mies imee kaiken energian.
Ei itsekäs mutta täysin itsekeskeinen.
Luottaa siihen että anteeksi annetaan ja takaisin otetaan poikamaisten temppujen jälkeen.
Pikku koulutus ei olisi pahaksi.
Mitä tapahtui sille romantikolle joka tekstareilla kosi ja helli ja monta kuukautta piiritti ?

 

[Nasse]

Ei, et ole autisti. Olet pikemminkin itsekäs ja itsekeskeinen.

Tällä palstalla kirjoitetaan usein huomaavaisuudesta ja toisen huomioonottamisesta. Kirjoittajana (syyllistäjänä) on yleensä nainen, joka saa muut ulvomaan siitä kuinka itsekeskeisiä miehet ovat.

Se, että kittasit pullon yksin, ei ole mielestäni osoitus huomaavaisuudesta eikä kumppanin huomioonottamisesta. Oma napa tuli taas ensin, eikä mieleesi tullut että mieskin voisi joskus haluta nauttia lasillisen, oikean tilaisuuden tullen.

Huvittavinta on kuitenkin lukea muiden ""Ellien"" reaktiota tapauksessa, jossa nainen on ollut itsekeskeinen.

Vika onkin taas (jälleen kerran) miehessä!

On kuulemma pikkumainen ja pahoittaa mielensä turhasta!

Nooh... tässä on taas yksi todiste siitä, että naisissa on ihan samanlaisia törppöjä kuin meissä miehissäkin. Olemme varmasti toisemme ansainneet!

 

[jepjep]

Ihanteellinen mies on sellainen, jolla on voimaa asettua likööripullokiistojen yläpuolelle. Ajatelkaa nyt, ritarillinen mies avaa naiselle oven, tuo tälle lahjoja sekä antaa naisen juoda likööriä niinpaljon kuin tahtoo ja juo sitten vasta loput. MInusta se ei ole vaarallista feminismin kannalta, vaan suloista ja ihanaa.
Naiset ja miehet ei pärjää keskenään muutenkaan, miksei olla huomaavaisempia pikkuasioissa..

MInun mieheni ei ole koskaan valittanut minulle mistään juomasta tai ruoasta, mutta en ole kyllä kokeillutkaan mitä tapahtuisi jos lakkaisin yhtään huomioimasta häntä.

Hän saattaa joskus syödä kinkkupaketin kerralla, vaikka minä haluaisin ottaa yhden siivun kerrallaan leivän päälle. Jos ostan kinkkupaketin illalla, ja menen aamulla jääkaapille, kinkkua ei enää ole. Tiedän kuka sen on syönyt, ja mies ei saa haukkuja vaan suukon ja silityksiä. Seuraavalla kerralla ostan kaksi kinkupakettia ja sanon että toisen syön minä.

Pariskunnat tekevät ison virheen tapellessaan pikkuasioista. Elämä ei ole miehen kanssa muutenkaan helppoa
Jos ajattelen, minkälaisen isän tahdon lapsilleni, en halua kakaraa, joka tappelee karkeista lasten kanssa lauantaisin, vaan aikuisen miehen.
Ja miehillä vastaavasti on omat vaatimuksensa.

 

[Linnea]

Hmm Nasse... vaikuttiko sukupuoleni näkemykseesi tilanteesta? Jos mies olisi toiminut kuten minä, eli tyhjentänyt puolen litran pullon hiljalleen parin kuukauden kuluessa, kutsuisitko häntä itsekkääksi itsekeskeiseksi törpöksi?

Sääli, että jotain hemmetin sukupuolten välistä sotaa pitää tunkea keskusteluihin, jotka eivät lainkaa nouse siltä pohjalta. Mielestäni sukupuoli ei tässä ollut mitenkään oleellista joten ei sekoteta sitä tähän.

 

[Linnea]

>>>>Tällä palstalla kirjoitetaan usein huomaavaisuudesta ja toisen huomioonottamisesta. Kirjoittajana (syyllistäjänä) on yleensä nainen, joka saa muut ulvomaan siitä kuinka itsekeskeisiä miehet ovat.

Se, että kittasit pullon yksin, ei ole mielestäni osoitus huomaavaisuudesta eikä kumppanin huomioonottamisesta. Oma napa tuli taas ensin, eikä mieleesi tullut että mieskin voisi joskus haluta nauttia lasillisen, oikean tilaisuuden tullen.>>>>

Mikä aika olisi ollut riittävän pitkä tuon pullon tyhjentämiseen, jotta kyse ei olisi ollut epähuomaavaisuudesta?

 

[Nasse]

Linnea,

mielestäni huomaavaisuus on yhteisten asioiden jakamista, niin että kummallekin tulee hyvä mieli.

Rautalangasta vääntäen: Jos hankitte likööripullon yhdessä, kummankin nautittavaksi, niin ei ole kysymys ajasta, jonka kuluttua saisit litkiä sen yksin. Sinulle olisi kuulunut noin PUOLET pullon sisällöstä, ymmärrätkö?

Olettaen että omaan likipitäen normaalin näköaistin, niin se tarkoittaa tilannetta, jossa pullon sisällä oleva nestepinta on noin karkeasti ottaen puolivälissä.

Aivan sama naukkailetko oman osasi yhdessä illassa vai pikkuhiljaa tissutellen, puolet pullosta on (yllätys..yllätys...) puolivälissä pulloa!