?
-
Vieras
Kaverillani siis oman lapseni ikäinen (vajaa pari vkoa ikäeroa) lapsi, asuu avoliitossa pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa ja kaverillani yksinhuoltajuus.
Minä olen yksinhuoltaja, miehen kanssa erottiin ennen lapsen syntymää, isyys tunustettu ja isä tapaa lastaan kerran kuussa (töidensä takia toisella paikkakunnalla joten siksi näin vähän)
No kaerini aina korostaa sitä että on yh, "kyllä taas näkee että yh-mamma liikenteessä" "tää on niin tätä yh-äidin elämää"
Sitten itse sanoin kerran ku heillä oltiin lapseni kanssa kahvilla ja katselin heidän yhteiskuviaan eteisen seinällä, että oottepa onnellisen näkösiä näissä kuvissa kyllä muo joskus osaa sitte niin paljon ottaa päähän että tytsyn kanssa jäätiin kaksin mutta toisaalta parempi yksin kun huonossa suhteessa väkisin yrittäen.
Ja tähänpä kaveri totesi että ei se nyt niin kamalaa ja rankkaa ole yh-na onhan hänkin yh ja jaksaa oikein hyvin! Minä koitin sitten sanoa että eihän se tässä nyt pääasia ole että olen yksinhuoltaja, voisihan meillä yhtä hyvin olla yhteishuoltajuus (sitäkin harkitsimme pitkään lapsen isän kanssa) vaan se tässä oli pointtina että että ei ole sitä toista siinä rinnalla jakamassa iloja ja suruja sekä seuraamassa lapsen kasvua ja kehitystä. Kaveri vaan jatkaa tähän että turha sun on mitään surkeeta yh-ta tässä nyt esittää kun samassa tilanteessa ollaan onhan hänkin YH!
Lähdettiin aika pian pois, ja en ole jaksanut häneen yhteyttä pitää, tuntuu tyhmältä mutta itse vähän loukkaannuin tuosta, sillä en tarkoittanut "surkutella" yksin oloani, vaan totesin että olisi paljon mukavampaa jakaa kaikki ilot ja surut jonkun muun kanssa, itse kyllä jaksan ja pärjään yksin lapsen kanssa vallan mainiosti, se ei ollut se pointti.
Minä olen yksinhuoltaja, miehen kanssa erottiin ennen lapsen syntymää, isyys tunustettu ja isä tapaa lastaan kerran kuussa (töidensä takia toisella paikkakunnalla joten siksi näin vähän)
No kaerini aina korostaa sitä että on yh, "kyllä taas näkee että yh-mamma liikenteessä" "tää on niin tätä yh-äidin elämää"
Sitten itse sanoin kerran ku heillä oltiin lapseni kanssa kahvilla ja katselin heidän yhteiskuviaan eteisen seinällä, että oottepa onnellisen näkösiä näissä kuvissa kyllä muo joskus osaa sitte niin paljon ottaa päähän että tytsyn kanssa jäätiin kaksin mutta toisaalta parempi yksin kun huonossa suhteessa väkisin yrittäen.
Ja tähänpä kaveri totesi että ei se nyt niin kamalaa ja rankkaa ole yh-na onhan hänkin yh ja jaksaa oikein hyvin! Minä koitin sitten sanoa että eihän se tässä nyt pääasia ole että olen yksinhuoltaja, voisihan meillä yhtä hyvin olla yhteishuoltajuus (sitäkin harkitsimme pitkään lapsen isän kanssa) vaan se tässä oli pointtina että että ei ole sitä toista siinä rinnalla jakamassa iloja ja suruja sekä seuraamassa lapsen kasvua ja kehitystä. Kaveri vaan jatkaa tähän että turha sun on mitään surkeeta yh-ta tässä nyt esittää kun samassa tilanteessa ollaan onhan hänkin YH!
Lähdettiin aika pian pois, ja en ole jaksanut häneen yhteyttä pitää, tuntuu tyhmältä mutta itse vähän loukkaannuin tuosta, sillä en tarkoittanut "surkutella" yksin oloani, vaan totesin että olisi paljon mukavampaa jakaa kaikki ilot ja surut jonkun muun kanssa, itse kyllä jaksan ja pärjään yksin lapsen kanssa vallan mainiosti, se ei ollut se pointti.
