H
"hymy"
Vieras
Mulla on sellainen työ, että teen välillä aika tiivistä yhteistyötä jonkun työkaverini kanssa. Asiantuntijatehtäviä, jotka vaatii myös luovuutta ja saatetaan siis pitää pitkiäkin istuntoja, joissa höpötellään kaikenlaisia, että saadaan ideoitua tekeillä olevaa hommaa monipuolisesti.
Noh, nyt on taas uusi projekti yhden työkaverin kanssa ollut käynnissä pari viikkoa. Tämä on tyyppi, josta en suoraan sanottuna ole aikaisemmin pitänyt yhtään, tai no, ei olla tunnettukaan kovin hyvin aikaisemmin. Mutta nyt kun ollaan tehty paljon duunia yhdessä ja tutustuttu, niin on vähän sellainen olo, kuin olisin melkein ihastunut häneen.
Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta! Melkein voisi sanoa, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että ihastun (kevyesti) työpariini. Olen pitkässä ja vakaassa parisuhteessa, ikinä en ole mitään tehnyt yhdenkään työkaverin kanssa, paitsi flirttaillut tietenkin. Mutta sitä nyt teen kaikkien hauskojen ihmisten kanssa kommunikoidessani.
Olenko liian flirtti, kun aina käy näin? Vai suhtaudunko vain työhöni liian intohimoisesti? Olen vähän perfektionisti ja teen kyllä hommani aina perusteellisesti. Monet sanoo, että mun kanssa on kiva työskennellä, kun antaudun hommaan niin täysillä. Tykkään työstäni, voisi sanoa, että olen kutsumusammatissa. Ja nyt havahduin siihen, että tykkään työkavereistanikin sitten varmaan poikkeuksellisen paljon.
Noh, nyt on taas uusi projekti yhden työkaverin kanssa ollut käynnissä pari viikkoa. Tämä on tyyppi, josta en suoraan sanottuna ole aikaisemmin pitänyt yhtään, tai no, ei olla tunnettukaan kovin hyvin aikaisemmin. Mutta nyt kun ollaan tehty paljon duunia yhdessä ja tutustuttu, niin on vähän sellainen olo, kuin olisin melkein ihastunut häneen.
Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta! Melkein voisi sanoa, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että ihastun (kevyesti) työpariini. Olen pitkässä ja vakaassa parisuhteessa, ikinä en ole mitään tehnyt yhdenkään työkaverin kanssa, paitsi flirttaillut tietenkin. Mutta sitä nyt teen kaikkien hauskojen ihmisten kanssa kommunikoidessani.
Olenko liian flirtti, kun aina käy näin? Vai suhtaudunko vain työhöni liian intohimoisesti? Olen vähän perfektionisti ja teen kyllä hommani aina perusteellisesti. Monet sanoo, että mun kanssa on kiva työskennellä, kun antaudun hommaan niin täysillä. Tykkään työstäni, voisi sanoa, että olen kutsumusammatissa. Ja nyt havahduin siihen, että tykkään työkavereistanikin sitten varmaan poikkeuksellisen paljon.