Olenko liian herkkä?

[höhheli]

En ymmärrä miksi anoppi joskus pyytää lapsia heille.
Minulle tulee tunne, että pyytää sen vuoksi, että saisi sitten kehua muille että lapsenlapset käyvät tai sen vuoksi että lapset myöhemmin häntä hoitaisivat ja kävisivät isona tai jotain.

Mitään ei tee lasten kanssa. Ei leiki, ei mitään. Ruokaa ei laita, ei halua hemmotella ruoalla, ostaa halvinta paskaa mitä kaupasta saa, eineshamppiksia, makaroonia. Itse syö marjoja ja hedelmiä mutta jos lapset käyvät tai me, ruokavalio on tuota.

Serkkujen tullessa käymään heiltä kysellään lasteni kuullen kaikki, omiltani ei kysellä mitään, eli serkkuja pidetään tärkeämpänä.

Olen ottanut linjan, että päästän jos lapset pyytävät, itse en koe tarvetta tuollaiselle "lastenkyläilypaikalle". En koe sitä avuksi.

Mitä sinä tekisit?

 

["manta"]

Tekisin niin kuin parhaaksi näen!

Omat vanhempani myöskin pitävät siskoni lapsista eniten ja sen huomaa selvästi. Nytkin olimme kesälomalla yhtäaikaa kylässä ja lapsien eriarvoinen kohtelu näkyy niin selvästi.
Siksi olenkin jättänyt kyläilyt minimiin. Yöksi emme enää edes mene vanhempieni luokse, vaan olemme mieheni vanhemmilla aina.

Olen ratkaissut asian niin, että jos haluavat viettää aikaa lasteni kanssa, se on mahdollista. Mutta itse en enää ikinä kysy ja vie heitä sinne, ilman että vanhempani itse haluavat.

Kuitenkin mieheni puolella meilä on niin ihania sukulaisia ja mummoja ja pappoja, jotka aina mielellään haluavat lasteni kanssa viettää aikaa ja hemmotella kun harvoin näemme.

Se riittää minulle tällä hetkellä. Turhaan vaan itseäni satutan miettimällä miksi siskoni ja minun lapset ovat niin eriarvoiset, etten halua siitä enää käytännön muistutuksia.

Minusta sinunkin kannattaa tehdä niin kuin itse näet parhaaksi tehdä oikein!

 

["a p"]

Mielelläni en veisi ollenkaan lapsia ilman meitä enää, on monta kertaa nyt katsottu ja toivottu että serkut eivät olisi samaa aikaa, koska isovanhemmat eivät osaa olla tasapuolisia lähellä ja kaukana asuvien välillä. Toiset ovat kuin joku ihme, jota kaikkien pitäisi ihastella ja ja toisten päälle puhutaan.
Mutta jos lapset silti näkevät, että toiset lapset käyvät mummoloissa, ja sen takia ajattelevat, että heidänkin kuuluu käydä?
Itse en siis haluaisi viedä enää lapsia ilman meitä vanhempia ollenkaan. Koska lapset voivat aivan hyvin istua tietokoneella kotonakin päivät ja syödä munkkeja ja eineshamppiksia ja makaronia. Minusta välittäminen on sitä, että näkee vaivaa toisen eteen ja miten sitä paremmin voisi kuin laittaa ruokaa. 2 aikuista ihmistä kotona ja syödään eineshampurilaisia.

 

["vieras"]

Itse kyllä päästäisin lapset aina kun anoppi pyytää. Eikai sillä nyt niin väliä ole vaikka syövät hamppareita ja munkkia, siitähän lapset tykkää? Tämä ihan vaan jo senkin takia, että mulla itselläni ei ole koskaan ollut läheisiä isovanhempia. Äitini vanhemmat ovat kuolleet ennen syntymääni ja isäni vanhemmat jäivät hyvin etäisiksi. Mulla ei koskaan ollut mummia ja vaaria kenen luona käydä kylässä. Siksi haluan suoda sen omille lapsilleni.