V
vieras
Vieras
Eli miehelläni on hoidettu syöpä joitakin vuosia sitten ja silloinkaan äitini ei juuri kysellyt asiasta tai minun jaksamista tms. vaikka meillä oli ihan pienet lapset.
Nyt miehelle sitten todettiin kontrolleissa, että syöpä on uusinut. Oli jos jonkinlaista koekuvausta ja koepalaa sitten ja kaikki muut kyselivät asiaan liittyen, mutta ei äitini.
Kun tieto tuli, että syöpä on uusinut ja vielä otetaan koepalat niin soitinkin äidilleni kaksi kertaa ja juttelin asiasta. Siitä ja muustakin.
Sitten meni pari viikkoa ja koepalojen tulos - hämmästyttävää kyllä - olikin se, että syöpä ei olekaan uusinut. Koepalat oli hyvälaatuisia. Lähetimme sitten iloviestiä kaikille lähipiirissä, sukulaisille ja kavereille. Kaikki olivat tosi iloisia. Äitini viesti oli "no hyvä, mutta aika erikoista" ja sen perään kyselyä mehumaijasta. Vielä tuli VIISI viestiä koskien tuota mehumaijaa. Seuraavan kerran, kun näimme viikkoa myöhemmin niin ei mitään kysynyt asiaan liittyen minulta tai mieheltäni.
Samana päivänä, kun tulokset tuli niin oli soittanut siskolleni ja kysellyt minusta. Siskoni oli sanonut, ettämitäs jos soittaisit minulle ja kysyisit suoraan ja äitini oli sanonut, että "ei se tahdo mun kanssa puhua". Siis... WHAT?!?! Mistähän se tuli ilmi? Siitä, kun soittelin hänelle ja lähettelin viestejä? Vai siitäkö, että häntä itseään ei kiinnosta pätkän vertaa toisten, ei edes oman lapsen, asiat. Tai jaksaminen tai mikään.
Äidilläni on tiedossa oikeudenkäynti syksyllä ja jahka siitä tulee papereita niin kyllä minulla soi taas puhelin tiuhaan tahtiin, kun pitää purkaa sydäntään taas. Sama juttu, jos ja kun hänellä on taloudellisia vaikeuksia (jotka johtuu ihan omista toimistaan) niin minulla soi puhelin. Mietin vain, että pitäisikö alkaa kysellä, että mites se mehujen keittäminen onnistu, kun kerran niin kovasti oli asiaa mehumaijasta silloin kerran.
Vituttaa.
Nyt miehelle sitten todettiin kontrolleissa, että syöpä on uusinut. Oli jos jonkinlaista koekuvausta ja koepalaa sitten ja kaikki muut kyselivät asiaan liittyen, mutta ei äitini.
Kun tieto tuli, että syöpä on uusinut ja vielä otetaan koepalat niin soitinkin äidilleni kaksi kertaa ja juttelin asiasta. Siitä ja muustakin.
Sitten meni pari viikkoa ja koepalojen tulos - hämmästyttävää kyllä - olikin se, että syöpä ei olekaan uusinut. Koepalat oli hyvälaatuisia. Lähetimme sitten iloviestiä kaikille lähipiirissä, sukulaisille ja kavereille. Kaikki olivat tosi iloisia. Äitini viesti oli "no hyvä, mutta aika erikoista" ja sen perään kyselyä mehumaijasta. Vielä tuli VIISI viestiä koskien tuota mehumaijaa. Seuraavan kerran, kun näimme viikkoa myöhemmin niin ei mitään kysynyt asiaan liittyen minulta tai mieheltäni.
Samana päivänä, kun tulokset tuli niin oli soittanut siskolleni ja kysellyt minusta. Siskoni oli sanonut, ettämitäs jos soittaisit minulle ja kysyisit suoraan ja äitini oli sanonut, että "ei se tahdo mun kanssa puhua". Siis... WHAT?!?! Mistähän se tuli ilmi? Siitä, kun soittelin hänelle ja lähettelin viestejä? Vai siitäkö, että häntä itseään ei kiinnosta pätkän vertaa toisten, ei edes oman lapsen, asiat. Tai jaksaminen tai mikään.
Äidilläni on tiedossa oikeudenkäynti syksyllä ja jahka siitä tulee papereita niin kyllä minulla soi taas puhelin tiuhaan tahtiin, kun pitää purkaa sydäntään taas. Sama juttu, jos ja kun hänellä on taloudellisia vaikeuksia (jotka johtuu ihan omista toimistaan) niin minulla soi puhelin. Mietin vain, että pitäisikö alkaa kysellä, että mites se mehujen keittäminen onnistu, kun kerran niin kovasti oli asiaa mehumaijasta silloin kerran.
Vituttaa.
