N
"Näin meillä"
Vieras
Aika usein olen lukenut ihan kauhealla tavalla toimivista vanhemmista, joita silti pidetään elämässä sen vuoksi että he ovat äiti/isä.
Itsestäni tuntuu että vanhempani, jotka ovat aikoinaan olleet suhteellisen hyviä vanhempia, lukuunottamatta sitä että murrosikäni oli vaikea jolloin olin silmätikkuna ja tunnuin ärsyttäväni pelkällä olemassaolollani, jopa leivät voitelin väärällä tavalla. Minua on nimitelty paskaksi ja kuitattu että se on vain sanonta (Laita paska asialle, mene itse perässä) Ja teini-iässä vanhemmilleni kehittyi alkoholiongelma, joka ei varsinaisesti ollut näkyvä enkä edes tajunnut heidän juovan. Huomasin vain äitini käyttäytyvän välillä todella kummallisesti, tämä sai minut jännittämään enkä uskaltanut juurikaan kutsua kavereitani kylään koska en tiennyt mitä kotona odottaa.
Kuulin myös lapsena kun äitini sanoi vihaavansa minua. Tämä ei ollut tarkoitettu minun korvilleni, enkä tätä ole aikuisena enää ottanut puheeksi, koska tiedän sen olevan aivan turhaa ja kaiken olevan äidin mukaan vain kuvittelua. Mutta muuten vanhempani ovat antaneet minulle paljon ja olen siitä heille kiitollinen.
Nyt vain kun itse olen tullut äidiksi, ja vanhempani moittivat miestäni ja lapsiani ja milloin mitäkin, niin tuntuu että onko minun pakko "raahata" tuollaista määrää negatiivista energiaa elämässäni, vai olenko liian ankara jos vain lakkaan pitämättä yhteyttä?
Itsestäni tuntuu että vanhempani, jotka ovat aikoinaan olleet suhteellisen hyviä vanhempia, lukuunottamatta sitä että murrosikäni oli vaikea jolloin olin silmätikkuna ja tunnuin ärsyttäväni pelkällä olemassaolollani, jopa leivät voitelin väärällä tavalla. Minua on nimitelty paskaksi ja kuitattu että se on vain sanonta (Laita paska asialle, mene itse perässä) Ja teini-iässä vanhemmilleni kehittyi alkoholiongelma, joka ei varsinaisesti ollut näkyvä enkä edes tajunnut heidän juovan. Huomasin vain äitini käyttäytyvän välillä todella kummallisesti, tämä sai minut jännittämään enkä uskaltanut juurikaan kutsua kavereitani kylään koska en tiennyt mitä kotona odottaa.
Kuulin myös lapsena kun äitini sanoi vihaavansa minua. Tämä ei ollut tarkoitettu minun korvilleni, enkä tätä ole aikuisena enää ottanut puheeksi, koska tiedän sen olevan aivan turhaa ja kaiken olevan äidin mukaan vain kuvittelua. Mutta muuten vanhempani ovat antaneet minulle paljon ja olen siitä heille kiitollinen.
Nyt vain kun itse olen tullut äidiksi, ja vanhempani moittivat miestäni ja lapsiani ja milloin mitäkin, niin tuntuu että onko minun pakko "raahata" tuollaista määrää negatiivista energiaa elämässäni, vai olenko liian ankara jos vain lakkaan pitämättä yhteyttä?