Oletko ylpeä itsestäsi, jos olet synnyttänyt ilman kivunlievitystä?

[Bonaire]

en ole,ei ole ylpeilyn aihe mun mielestä

 

[miljoonakala]

En koe mitään erityistä ylpeyttä asiasta. Synnytys on kuitenkin sangen henkilökohtainen ja yksilöllinen kokemus ja sitä ei oikein voi treenata tai suunnitella. En tuntisi myöskään häpeää ja huonommuutta mikäli kolmas syntyisi sektiolla epiduraalin jälkeen.

 

[Glorinha]

En voisi sitä ylpeilyn aiheeksi sanoa. Omalla kohdalla kaikki eteni niin nopeaan, ettei ehtinyt lievitystä saamaan. Olin etukäteen sanonut ottavani kaiken mitä voi saada. Kuitenkin olen onnellinen, että tuli sekin koettua.

Jos toisen vielä joskus saan, saa mua joku odottaa puudutteiden kanssa jo sairaalan ovella...

 

[no]

yleensä kun lukee näitä ilman kivunlievitystä synnyttäneitä niin synnytys on ollut aika lyhyt.

 

[vieras]

Kyllä olen

 

[Sone]

Hmmm. Jollain tapaa ehkä olisinkin, ylpeä on kyllä väärä sana, pikemminkin tyytyväinen. Synnytykseni ovat menneet droppien kanssa, ja toivoin että olisi onnistunut luomuna, ehkäpä olisivat hiukan nopeammat olleet, mutta matalan kipukynnyksen ja pitkittyneiden avautumisvaiheiden takia olen ottanut petidiiniä ja epiduraalin. En enää edes haaveile synnyttäväni luomuna edellisten perusteella.

 

[Möppöläinen]

En ole.

 

[siirri]

En ymmärrä mitä ylpeyttä on niinkin arkisessa ja tavallisessa, luonnollisessa tapahtumassa kuin synnytys.

Mä voisin olla ylpeä itsestäni jos joskus juoksisin vaikka maratonin, se vaatisi jo kovaa treenaamista ja harjoittelua.

tässäpä tuleekin ero miten erilaisia me ihmiset ollaan. toinen arvostaa maratonia, toinen jotain toista juttua. tavallinen ja arkinen juttuhan synnytys on, mutta NIIIN erilaista on synnyttää ilman kivunlievitystä kuin "paikat ei tunne yhtään mitään"-puudutuksella. Siinä se ero.

Ei kyse ole arvostamisesta. Jokaisella on periaatteessa valmiudet tulla raskaaksi ja synnyttää, keholla on kyky siihen. Mutta kuinkas moni tuosta noin vaan lähtee sen maratonin suorittamaan?

Ensinnäkin aika huono vertauskohta tämä maratonin juoksu, mutta päätinpä kommentoida kuitenkin...
Jos maratonia juostessa alkaa sattua, tuntua pahalta jne. niin pysähdytäänkö sitten, ja otetaan vähän lääkettä? No eipä juuri. Mutta jos tälläinen käytäntö olisi, niin eikö silloin sellainen maratonin suorittaja voisi olla ylpeä itsestään, joka pystyy suoritukseen ilman lisä apuja?

 

[Synnyttämään luotu]

Ylpeä en ole, mutta iloinen. Olen synnyttänyt kuudesti. Enää en synnytä. Minusta on mukava ajatella, että synnytykset ovat sujuneet omalla painollaan ja lapset ovat tulleet maailmaan ilman eri apuja. Ne tapahtumat ovat lisäänneet itsetuntemusta ja -luottamusta.

 

[meah]

En ole luomusynnytyksestäni yhtään sen ylpeämpi, kuin niistäkään, joissa olen troppeja saanut ja ottanut.

Enkä mä näe synnyttämisessä ylipäätään mitään ylpeilyn aihetta, on se sitten hoidettu millä periaatteella tahansa. Saman joutuu läpikäymään suurin osa maailman naisista, ja se, meneekö ylipäätään homma hyvin vai huonosti, on yleensä aika vähän omassa kädessä.

 

[olkinalle]

En ymmärrä mitä ylpeyttä on niinkin arkisessa ja tavallisessa, luonnollisessa tapahtumassa kuin synnytys.

Mä voisin olla ylpeä itsestäni jos joskus juoksisin vaikka maratonin, se vaatisi jo kovaa treenaamista ja harjoittelua.

:flower: Juuri näin.

 

[Kaija]

Oon synnyttänyt 3 lasta ja kolmas syntyi ilman kivunlievitystä. En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että se olis joku ylpeyden aihe. Mutta eipä mulla ole muutenkaan tapana ylpeillä.

 

[EiMullaMuuta]

Mua harmittaa kun kaverit ylpeilevät luomusynnytyksillään. Itse olen joutunut 2 kertaa käynnistykseen. Kaikki tapahtui niin rytinällä, että kivunlievitys oli synnytyksen etenemisen kannalta lähes välttämätöntä.
Niin kovasti toivoin molemmilla kerroilla että voisin kokea luonnollisen synnytyksen, jossa kipu tulee portaittain ja on paremmin siedettävissä :/

 

[Rigel]

Mua harmittaa kun kaverit ylpeilevät luomusynnytyksillään. Itse olen joutunut 2 kertaa käynnistykseen. Kaikki tapahtui niin rytinällä, että kivunlievitys oli synnytyksen etenemisen kannalta lähes välttämätöntä.
Niin kovasti toivoin molemmilla kerroilla että voisin kokea luonnollisen synnytyksen, jossa kipu tulee portaittain ja on paremmin siedettävissä :/

No tällaisesta luomusynnytystä minäkin olen haaveillut. Ei vain ole silti ollut sellainen. Itse asiassa luomuin synnytykseni - se joka käynnistyi itsestään - oli kaikkein nopein ja kaikkein kovinta rytinää.

 

[Madeia]

Olen. Ja vieläkin välillä ihmettelen miten pystyin siihen.

 

[soluttautuja]

Molemmat ilman kivunlievitystä, enkä osaa ajatella, että se olisi jotain ihmeellistä. Lopputuloksesta olen ylpeä, mutta onko sillä tavalla millä siihen on päädytty niin väliä?!?

 

[Pätsmaruu]

Ketjua en sitten lähtenyt kahlaamaan läpi...sori... :ashamed: ...mutta..

Mä nyt en näkis tossa asiassa mitään ylepilyn/kehuskelun aihetta. Jokainen synnyttäjä on niin erilainen kipukynnyksineen sekä jokaisen synnytyskin on erilainen. Ylpeä sen sijaan saa olla siitä, että on läpikäynyt sen mullistavan kokemuksen, mikä huipentuu uuteen ihmiseen ja äidiksi tulemiseen.

 

[Nipsu]

Lopputuloksista olen kyllä ylpeä, mutta en niinkään siitä, että synnytin molemmat poikani ilman kivunlievitystä. Touhu oli molemmilla kerroilla yhtä helvettiä, ja kirosin jääräpäisyyttäni. Jos olisin jotakin lievitystä ottanut tai lopulta ehtinyt vielä saamaan, synnytyksistä olisi jäänyt huomattavasti paremmat muistot. Voihan synnytys ilman kivunlievityksiä olla saavutus sinällään ja melkoinen voimainkoitos, mutta ei se jalosta eikä tee kenestäkään yhtään parempaa naista/äitiä.

 

[MargeSimpson]

En ole muuten yhtään keskustelua, tietopuolista juttua tms. nähnyt siitä, että kivunlievitys ei toimi tai ei vaan ole jostain syystä mahdollinen.

Mulle ei epiduraali mene mitenkään, spinaali kerran onnistui ja muutaman kerran sekään ei mennyt.
Tosi kiva että joku pienempikin juttu pitää tehdä mulle nukutuksessa...
Kammoan sitä :|

 

[pohjantähdenalla]

Ei siitä tarvitse mielestäni ylpeä olla,vaan siitä että on saanut ihanan nyytin maailmaan :heart:

 

[Motha]

Mulla ratkaisee vain lopputulos. Aivan sama millä keinolla vauva saadaan hengissä ulos. Sekin kun on ollut hiuskarvan varassa esikoisen kanssa.

 

[Roosa]

En ole ylpeä, koska suuri osa maailman naisista synnyttänee ilman kivunlievitystä. Suurena saavutuksena sitä kai pidetään vain täällä, missä vähäiset flunssatkin täytyy eliminoida rotuksilla, kaikenlainen kipu, kärsimys ja kuolema suljetaan ovien taakse.

 

[vvv]

kyl mie oon niin helkkarin ylpee. älkää vaan te epiduraalin saaneet tulko ikinä miun nenäni etteen maisemaa rumentammaan, häppeisitte!!

 

[niino]

kyl mie oon niin helkkarin ylpee. älkää vaan te epiduraalin saaneet tulko ikinä miun nenäni etteen maisemaa rumentammaan, häppeisitte!!

Miten se sitä maisemaa rumentaa??

 

[HubaG]

Just näin..."meidän äiti onki parempi ku teidän äiti ku synnytti ilman kivunlievitystä"
Taas yks älytön ylpeilyn aihe. Ite synnytin toisen lapseni ilman kivunlievitystä mut olisin varmasti ottanu kaiken mahdollisen lääkityksen jos siihen vaan olis ollu mahis. Kaikki meni niin nopeesti et hyvä et päivää ehdin sanoa ku jo piti/ sai ponnistaa