Oli sit eka neuvola ja kerroin kaikki jutut rehellisesti, teinkö virheen?

[ap]

AP, tsemppiä sulle! Teit ihan oikein, kun otit asian puheeksi. Sulla on iso huoli ja aina ei ole helppo kertoa kodin tapahtumista jollekin ulkopuolisille. Lasten kannalta tuo voi olla ihan ratkaiseva juttu ja kuulostat siltä, että haluat oikeasti tehdä parhaasi oman lapsesi elämän turvaamiseksi. Lisäksi kannat huolta myös miehesi lapsesta, joka on osa perhettänne, sekä miehesi ja sinun välisestä parisuhteesta. Kyllä tuossa on jo niin monta asiaa, että parempi avata suu ja puhua, kuin istua hiljaa ja katsoa sivusta, riistäytyykö homma käsistä vai ei. AINA on parempi puuttua ajoissa, kuin vasta sitten kun tilanne on jo kärjistynyt äärimmilleen syystä tai toisesta.

Kiitos, että olette ainakin osa sitä mieltä, että tein oikein. Itsekin ajattelin ensin niin, mutta sitten tuli katumus ja häpeä, koska ajattelen, että kaikki muut naiset ja äidit vaan ovat parempia kuin minä, eikä kukaan tekisi mitään vastaavaa omassa elämässään.

Minun on jotenkin ollut aina vaikea puhua tunteistani rehellisesti ja varsinkaan ulkopuolisille. Olen koittanut pitää kulissit pystyssä, mutta nyt päätin, että tälle kaikelle pitää tulle loppu. Olen kuitenkin tosi sosiaalinen ja ihana ihminen, jos haluan, ja tulen kaikkien kanssa toimeen ja harvat tietävät millainen tyranni oikeasti olen. Siitä puolesta kertominen on aika vaikeaa. Välillä olen miettinyt että saatan olla jopa narsisti oman käyttäytymiseni puolesta ja se pelottaa ihan kauheasti...

 

[??]

Kiitos, että olette ainakin osa sitä mieltä, että tein oikein. Itsekin ajattelin ensin niin, mutta sitten tuli katumus ja häpeä, koska ajattelen, että kaikki muut naiset ja äidit vaan ovat parempia kuin minä, eikä kukaan tekisi mitään vastaavaa omassa elämässään. .

Kyllä meitä riittää moneen junaan. Olen 10 vuotta lukenut näitä Vauvan ja Kaksplussan palstoja, eikä kahta samanlaista mammaa ole osunut kohdalle. Jokaisella on oma elämäntarinansa, omat huolensa, omat vahvuutensa. Neuvolassakin ovat varmasti nähneet ja kuulleet kaikkea, siitäkään ei tarvitse olla huolissaan. Suomalaisilla on niin vahva taipumus häpeään ja katumukseen, että niiden takaa on vaikea nähdä omaa vahvuutta. Olet vahva, koska näet tilanteessa jotain korjattavaa ja otit hyvän askeleen asioiden muuttamiseksi! Sinusta tulee vielä oikein hyvä äiti!

 

[Vieras]

Kiitos, että olette ainakin osa sitä mieltä, että tein oikein. Itsekin ajattelin ensin niin, mutta sitten tuli katumus ja häpeä, koska ajattelen, että kaikki muut naiset ja äidit vaan ovat parempia kuin minä, eikä kukaan tekisi mitään vastaavaa omassa elämässään.

Minun on jotenkin ollut aina vaikea puhua tunteistani rehellisesti ja varsinkaan ulkopuolisille. Olen koittanut pitää kulissit pystyssä, mutta nyt päätin, että tälle kaikelle pitää tulle loppu. Olen kuitenkin tosi sosiaalinen ja ihana ihminen, jos haluan, ja tulen kaikkien kanssa toimeen ja harvat tietävät millainen tyranni oikeasti olen. Siitä puolesta kertominen on aika vaikeaa. Välillä olen miettinyt että saatan olla jopa narsisti oman käyttäytymiseni puolesta ja se pelottaa ihan kauheasti...

Ja kuinka vanha miehen poika on? Voisiko hänestä olla lopulta apua arjessa?
ootko saanu ulkopuolista apua? toi odotus- ja vauvaaika kun on usein aika raskas ja väsyttävä niin ettei vaan asiat pahene. :|

parempi mun mielestä todellakin kertoa kaiken ja rehellisesti. se on iso plussa JOS tulee jotain jatkossa.

 

[Vieras]

Äh meni ihan väärin noi lainaukset tossa edellä. Siis kuinka vanha miehen poika on? Voisiko hänestä olla lopulta apua arjessa? Miten mies suhtautui kuin kerroit asioista? Minusta teit myös oikein. Itsekin olen vähän sellainen kulissit kasassa- tyyppiä.

 

[ap]

Äh meni ihan väärin noi lainaukset tossa edellä. Siis kuinka vanha miehen poika on? Voisiko hänestä olla lopulta apua arjessa? Miten mies suhtautui kuin kerroit asioista? Minusta teit myös oikein. Itsekin olen vähän sellainen kulissit kasassa- tyyppiä.

No mies ei oikein sanonut mitään siinä tilanteessa. Yllättyi varmaan hänkin koska aloin puhumaan näistä jutuista... ennen olen vain todennut jotain ympäripyöreää, että "ihan hyvin ja kaikki ok".

Miehen lapsi on jo koulussa, joten hänestä saattaa olla apua arjessa sitten kun lapsi syntyy, jos vaan annan hänen osallistua. Tähänkin tarvitsen muutoksen aikaiseksi ja tukea.

En ole vielä saanut apua, mutta olen halukas sitä saamaan, koska itsekin pelkään vauva-arkea ja sitä miten asiat etenevät kun olen väsynyt jne. Kunpa vain olisi vaikka jokin pilleri, joka muuttaisi asiat saman tien paremmiksi, mutta kun ei ole...

 

[KUlli]

Mä olen niin epäluuloinen etten puhuisi mistään ongelmista, jotka voiat myöhemmin vaikeuttaa elämää jos joku saa tietää.

 

[ap]

Mä olen niin epäluuloinen etten puhuisi mistään ongelmista, jotka voiat myöhemmin vaikeuttaa elämää jos joku saa tietää.

Mutta voiko näistä asioista oikeasti vaikeuttaa elämää myöhemmin, jos asiat menisivät vaikka vain parempaan suuntaan? Eihän minun lastani voida ottaa huostaan tms. näiden sanojeni perusteella, jos muutan käyttäytymistäni?

 

[ap]

Mä olen niin epäluuloinen etten puhuisi mistään ongelmista, jotka voiat myöhemmin vaikeuttaa elämää jos joku saa tietää.

Mutta voiko näistä asioista oikeasti vaikeuttaa elämää myöhemmin, jos asiat menisivät vaikka vain parempaan suuntaan? Eihän minun lastani voida ottaa huostaan tms. näiden sanojeni perusteella, jos muutan käyttäytymistäni?

Piti kirjoittaa "voiko näistä asioista puhuminen...". Siksi teksti yllä niin sekavaa...

 

[vieras]

No kun kerroin, että olen ollut väkivaltainen miestäni kohtaan niin luulevatko ne nyt sitten, että lyön myös lastani jne.?

Eivät. Hyvä että purat mieltäsi. Rehellisyydestäsi on sinulle vielä apua.

 

[ap]

No kun kerroin, että olen ollut väkivaltainen miestäni kohtaan niin luulevatko ne nyt sitten, että lyön myös lastani jne.?

Eivät. Hyvä että purat mieltäsi. Rehellisyydestäsi on sinulle vielä apua.

Huh! Toivottavasti olisikin apua, koska nyt on vähän niin kuin viimeinen tilaisuus muuttua, jos haluaa lapselleen hyvän ja turvallisen elämän, jossa molemmat vanhemmat läsnä. Jos emme saa miehemme kanssa apua, me joudumme eroamaan, koska näin tästä elämästä ei tule mitään.

 

[oma kokemukseni]

Mä en enää koskaan puhu neuvolassa perheemme asioista. Yhden kerran erehdyn avautumaan lapsemme käytöksestä ja jouduimme tutkimuksiin. Lopulta lapsi todettiin perusterveeksi lapseksi, joka kehittyy omalla persoonallisella tavallaan. No hyvä näin, mutta itse koin, että luottamukseni petettiin...

 

[ap]

Mä en enää koskaan puhu neuvolassa perheemme asioista. Yhden kerran erehdyn avautumaan lapsemme käytöksestä ja jouduimme tutkimuksiin. Lopulta lapsi todettiin perusterveeksi lapseksi, joka kehittyy omalla persoonallisella tavallaan. No hyvä näin, mutta itse koin, että luottamukseni petettiin...

Voiko ne nyt laittaa meille sitten lapsen synnyttyä jonkun perhetyöntekijän katsomaan miten arki sujuu? En kyl kestäis sitä yhtään, että minun äitiyttäni alettaisiin epäillä kunnolla jos nyt raskausaikana apu tehoaisi ja hommat menisivät parempaan suuntaan...

 

[ap]

eihän sillä neuvolatädillä niin isot valtuudet on että voi määrät kenelle mitä vaan valvontaa.

No joka tapauksessa tehty mikä tehty ja nyt se täti tietää. Saan syyttää ihan vaan itseeni siitäkin, et joudun edes puhumaan tällasista asioista, koska itse olen käyttäytymismallini valinnut (tosin hyvällä lapsuuskotini esimerkillä). Aion puhua asioista jatkossakin, koska puhumattomuus ei ole ainakaan meidän tilannetta koskaan auttanut.

 

[oma kokemukseni]

Mä en enää koskaan puhu neuvolassa perheemme asioista. Yhden kerran erehdyn avautumaan lapsemme käytöksestä ja jouduimme tutkimuksiin. Lopulta lapsi todettiin perusterveeksi lapseksi, joka kehittyy omalla persoonallisella tavallaan. No hyvä näin, mutta itse koin, että luottamukseni petettiin...

entä jos lapsesta olisi löytyny jotain? etkö olisi ollu tyytyväinen että pääsitte tutkimuksiin. ei noista tarvii ottaa kaiken niin henk.koht.

Onko meidän aikuisten helpompi hyväksyä erilainen tai erilailla käyttäytyvä lapsi, jos/kun hänelle "löydetään" joku diagnoosi? Mielestäni on yhteiskunnan resurssien hukkaamista, jos kaikki valtavirrasta hieman poikkeavasti käyttäytyvät pienet alle kouluikäiset lapset laitetaan tutkimuksiin esim suunnattoman ujouden vuoksi.
Lisäksi ennen kuin tutkitaan ja hutkitaan esim. päivähoidossa olevia lapsia, niin päivähoitoakin olisi syytä kuulla. Jos siellä ei ole mitään erityisongelmia, niin pienelle lapselle voisi antaa aikaa kasvaa ja kehittyä omaan persoonalliseen tahtiinsa...

 

[vieras]

Ei siellä mitään kannata kertoa heti jos vihjaiset olevasi väsynyt ehdotetaan psygologille menoa ja masennus lääkkeitä.

 

[..]

ihmisillä on kova luotto neuvolantäteihin..

 

[..]

itse mieluummin kerron asioitani paikoissa, joita niitä ei ruodita muiden tätien ja opiskelijoiden kesken kahvipöydissä. Psykiatri yksityispuolella olisi varmaan fiksu veto. Tädithän eivät oikeasti ymmärrä muusta kuin pituus- ja painokäyristä.

 

[Lentokala]

Periaatteessa on sitä mieltä et rehellisyys kannattaa aina.
Mutta tuskin itse olisin ihan kerralla käynnillä tuollain pystynyt avatumaan jos terkkarikin oli ihan uusi tuttavuus.

 

[..]

Itse olen tehnyt sen virheen, että kun olen aloittanut olemaan avoimempi, niin on tullut olluksi avoin niillekin, joiden seurassa olisi fiksumpaa olla suu supussa. Siitä niitä vammoja vasta syntyykin, kun ei ole ollut elämässä ennen kokemusta siitä kenelle voi olla avoin ja kenelle ei. Avoimuus ei tarkoita typeryyttä, vaan vastaanottajaa pitäisi tuntea vähän pidemmältä ajalta ja sekään ei ikävä kyllä aina riitä.

 

[Vieras]

Oletko purkanut agressioita myös miehen poikaa kohtaan vai pystyykö hillitsemään tunteesi hänen seurassa?

 

[mä]

Ei se rehellisyys aina kannata. Itse kerroin neuvolassa kerran 15-vuotiaana kokeilleeni kannabista ja tästä 11-vuotta myöhemmin mun synnäripapereissa luki että "ongelmia päihteiden kanssa."

 

[..]

Se unohtuu monilta, että asiat ilmaistaan ilman nyansseja ja erityistietoja eli ne siis saattavat matkalla muuttua todella paljon. Siksi kaikki "lörpöttely" pitäisi jättää neuvolakäynneiltä pois, koska vastaanottaja ei välttämättä joko omassa päässään tai paperilla laita juttuja siihen muotoon, miten kertoja ne on tarkoittanut. Monelle on vaikeuksia lukea esim. lääkäripapereita, koska ne kuulostavat niin kylmiltä ja tuomitsevilta.

 

[ap]

Nostan tän vielä, koska en ollut huomannut noita kaikkia vastauksia.

Ajattelin vastata rehellisesti, kun neuvolatäti kysyi että miten teidän parisuhde jaksaa. En kehdannut valehdella koska mies istui vieressä. Vastasin rehellisesti kun täti kysyi että miten tulen toimeen miehen lapsen kanssa, koska en kehdannut valehdella. En ole lapseen koskaan käynyt käsiksi mutta olen puhunut hänelle ikeästi. En kyllä voisi häntä koskaan satuttaakaan, jos joku sitä epäilee.

Täti neuvoi hyviä kanavia mitä kautta saisimme keskusteltua mieheni kanssa ongelmistamme ja mielestäni vaikutti ihan empaattiselta eikä tuomitsevalta.

 

[vieras]

entäpäs jos neuvolantädillä sybtyy huoli siitä syntymättömästä lapsesta? Saattaa lastensuojelu astua kehiin ja kohta joku perhe odottaa onnelisena syntyvää vauvaasi. Tyhmä tekohan tuo oli, suomessa kannattaa pitää suunsa kiinni perheensä asioista.

 

[Vieras]

Kauanko olette miehen kanssa olleet yhdessä? Toisinaan myös yksin voi olla parempi. Lapsen paras ei välttämättä ole yhdessä olevat vanhemmat, jotka riitelevät usein.