H
harmaana nyt
Vieras
Tää vuos on alkanut ja jatkunut tosi pahana.
Miten yhtä ihmistä/perhettä voi koetela näin kovasti ja paljon?
Heti vuoden vaihteen jälkeen isä sai sydänveritulpan ja siitä johtuvan sydän infarktin. Kiidätettiin ambulanssilla helsinkiin operoitavaksi, eli pallolaajennus heti jotta henki säilyis.
Selvisi siitä hyvin (luojan kiitos).
Isän syntymäpäivänä äiti irtisanottiin. Ei yhtään kiva homma etenkin kun isäkin on sairaseläkkeellä, ollut jo pitkään. Muun vaivan takia tosin (olkapään lihakset ja hermot rikki, leikkaukset ei auta), mikä alkoi jo 15 vuotta sitten. Mutta isä oli välillä töissä, sairaslomala, töissä, sairaseläkkeellä, töissä, sairaslomalla........ Joten rahat on tiukilla.
Nyt isä putosi veneestä ja jäi veneen alle. Selvisi kuitenkin pelkillä kolhuilla ja naarmuilla!!! (luojan kiitos)
En Usko, mutta kuitenkin, siinä on täytynyt olla joku suurempi voima mukana! Isä ei osaa uida. Oli liivit tietysti päällä. Jääkylmässä vedessä joutui olemaan pitkään, kunnes pääsi räpiköiden melan avulla saarelle, missä onneksi oli yksi ihminen (kiitokset hälle)!
Hypotermiaan meni.
Pelastuslaitoksen miehetkin olivat sitä mieltä että on ollut todellakin suojeusenkeli mukana siinä touhussa! Koska se mela oli pudonnut juuri isän viereen minkä avulla sitten räpiköi.
Lääkäri totesi että isällä oli joku katkos päässä juuri silloin kun putosi (ei muista yhtään mitään putoamisesta, vasta sitten kun oli vaan paljon vettä ympärillä).
Nyt jonottaa neurologille. Lääkäri epäili aivoveritulppaa.
Kun on päänsärkyä, huimausta, oksentelua ym. ollut jo jonkin aikaa.
Mutta nuo oireet voi myös johtua kaikista lääkkeistä mitä isä joutuu syömään. Ja osaa lääkkeistä on joutunut syömään jo sen 15 vuotta (olkapään kipu on kamalaa, kaikki mahdollinen kokeiltu, lääkärit ei keksi enää muuta keinoa kuin tosi vahvat kipulääkkeet).
Tämä ei ole enää mahdollista.
Olen 26v ja isä on 50v.
En todellakaan ole valmis vielä laskemaan isää pois. Isäni on minulle tärkein tässä elämässä (heti lasteni jälkeen).
Äitini on useasti ottanut ja saanut stressilomaa kun on ollut näitä kauhu tapahtumia isäni kohdalla. Äidilläkin kohta alkaa olemaan jo terveys vaarassa.
Kiitos kun sain kirjoittaa. Kirjoittaminen helpottaa edes hiukan.
Pelko on kova.
Miten yhtä ihmistä/perhettä voi koetela näin kovasti ja paljon?
Heti vuoden vaihteen jälkeen isä sai sydänveritulpan ja siitä johtuvan sydän infarktin. Kiidätettiin ambulanssilla helsinkiin operoitavaksi, eli pallolaajennus heti jotta henki säilyis.
Selvisi siitä hyvin (luojan kiitos).
Isän syntymäpäivänä äiti irtisanottiin. Ei yhtään kiva homma etenkin kun isäkin on sairaseläkkeellä, ollut jo pitkään. Muun vaivan takia tosin (olkapään lihakset ja hermot rikki, leikkaukset ei auta), mikä alkoi jo 15 vuotta sitten. Mutta isä oli välillä töissä, sairaslomala, töissä, sairaseläkkeellä, töissä, sairaslomalla........ Joten rahat on tiukilla.
Nyt isä putosi veneestä ja jäi veneen alle. Selvisi kuitenkin pelkillä kolhuilla ja naarmuilla!!! (luojan kiitos)
En Usko, mutta kuitenkin, siinä on täytynyt olla joku suurempi voima mukana! Isä ei osaa uida. Oli liivit tietysti päällä. Jääkylmässä vedessä joutui olemaan pitkään, kunnes pääsi räpiköiden melan avulla saarelle, missä onneksi oli yksi ihminen (kiitokset hälle)!
Hypotermiaan meni.
Pelastuslaitoksen miehetkin olivat sitä mieltä että on ollut todellakin suojeusenkeli mukana siinä touhussa! Koska se mela oli pudonnut juuri isän viereen minkä avulla sitten räpiköi.
Lääkäri totesi että isällä oli joku katkos päässä juuri silloin kun putosi (ei muista yhtään mitään putoamisesta, vasta sitten kun oli vaan paljon vettä ympärillä).
Nyt jonottaa neurologille. Lääkäri epäili aivoveritulppaa.
Kun on päänsärkyä, huimausta, oksentelua ym. ollut jo jonkin aikaa.
Mutta nuo oireet voi myös johtua kaikista lääkkeistä mitä isä joutuu syömään. Ja osaa lääkkeistä on joutunut syömään jo sen 15 vuotta (olkapään kipu on kamalaa, kaikki mahdollinen kokeiltu, lääkärit ei keksi enää muuta keinoa kuin tosi vahvat kipulääkkeet).
Tämä ei ole enää mahdollista.
Olen 26v ja isä on 50v.
En todellakaan ole valmis vielä laskemaan isää pois. Isäni on minulle tärkein tässä elämässä (heti lasteni jälkeen).
Äitini on useasti ottanut ja saanut stressilomaa kun on ollut näitä kauhu tapahtumia isäni kohdalla. Äidilläkin kohta alkaa olemaan jo terveys vaarassa.
Kiitos kun sain kirjoittaa. Kirjoittaminen helpottaa edes hiukan.
Pelko on kova.