S
Se siitä sitten?
Vieras
Olen tavannut ihanan miehen, ja ihastunut. Ihastuminen on ollut molemmin puolista ja molemmat sillä mielin liikkeellä että tästä vois kehittyä jotain vakavaakin. Just tällä viikolla sovittiin, ettei enää olla sinkkuja, vaan keskitytään vaan toisiimme. Siis ollaan yhdessä, parisuhteessa.
Sitten oltiin ekaa kertaa toistemme luona yötä. Kaikki oli ihanaa, hellyyttä ja läheisyyttä ja kauniita sanoja. Ongelmaksi (miehelle, ei mulle) vaan kehittyi se, että hän oli sanojensa mukaan niin hermostunut ja jännittynyt, ettei seksi meinannut onnistua. Miehellä ei siis seissyt kunnolla. No, annettiin asian olla ja oltiin vaan lähekkäin. Mulle asia oli ihan ok, en halunnut luoda lisää paineita. Pari kertaa tuo toistui ennenkuin mies selkeästi turhautuneena ja kai vihaisenakin itselleen antoi sitten olla. Mies sanoi monesti ettei asia johdu musta ja hän haluaa mua mutta ei voi asialle mitään. Ja ihan selkeästi tuo asia vaivasi miestä koko illan. Myöhemmin yöllä kun alettiin nukkumaan, asiat etenivät kuitenkin loppuun saakka.
Mutta mulle jäi tuosta ilkeä olo. Että muodostuuko tuo asia miehelle nyt niin isoksi asiaksi, että haluaa lopettaa koko jutun tähän. Kysyin, mutta mies sanoi ettei niin käy. Mutta silti joku mun vaisto nyt on eri mieltä. Ja mua pelottaa. Mä oikeesti oon ihastunut ja valmis jatkamaan ja antamaan aikaa ja vaikka mitä, eikä tuo asia ollut mulle maailmanloppu eikä se saanut mun ajatuksia miehestä muuttumaan.
Laitoin päivällä viestiä jossa kerroin tunteistani, eikä mitään ole kuulunut takaisin. Tähänkö se sitten loppui?
Sitten oltiin ekaa kertaa toistemme luona yötä. Kaikki oli ihanaa, hellyyttä ja läheisyyttä ja kauniita sanoja. Ongelmaksi (miehelle, ei mulle) vaan kehittyi se, että hän oli sanojensa mukaan niin hermostunut ja jännittynyt, ettei seksi meinannut onnistua. Miehellä ei siis seissyt kunnolla. No, annettiin asian olla ja oltiin vaan lähekkäin. Mulle asia oli ihan ok, en halunnut luoda lisää paineita. Pari kertaa tuo toistui ennenkuin mies selkeästi turhautuneena ja kai vihaisenakin itselleen antoi sitten olla. Mies sanoi monesti ettei asia johdu musta ja hän haluaa mua mutta ei voi asialle mitään. Ja ihan selkeästi tuo asia vaivasi miestä koko illan. Myöhemmin yöllä kun alettiin nukkumaan, asiat etenivät kuitenkin loppuun saakka.
Mutta mulle jäi tuosta ilkeä olo. Että muodostuuko tuo asia miehelle nyt niin isoksi asiaksi, että haluaa lopettaa koko jutun tähän. Kysyin, mutta mies sanoi ettei niin käy. Mutta silti joku mun vaisto nyt on eri mieltä. Ja mua pelottaa. Mä oikeesti oon ihastunut ja valmis jatkamaan ja antamaan aikaa ja vaikka mitä, eikä tuo asia ollut mulle maailmanloppu eikä se saanut mun ajatuksia miehestä muuttumaan.
Laitoin päivällä viestiä jossa kerroin tunteistani, eikä mitään ole kuulunut takaisin. Tähänkö se sitten loppui?