Olinko kohtuuton?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Poika 4v9kk ja aamulla oli kerhoonlähtö. Saatiin vaatteet päälle reippasti ja aamupalalle olis pitänyt lähteä, kaveri alkoi kuuntelemaan satua omassa huoneessa eikä tullut pöytään. Hoputin ja hoputin aikani kunnes päätin että jos ei tule niin ei sitten. Sanoin että jos ei tule syömään, myöhästyy kerhokyydistä ja jää kotiin. Tuli pöytään 15vaille ja kerho olis alkanut tasalta. Siskonsa oli jo ulkovaatteet päällä menossa autoon ja poika vaan makoilee keittiön penkillä eikä syö. Niin meni kerhokyyti ja poika jäi huutamaan. Periaatteessa jos olisin mennyt ja syöttänyt pojan reippaasti ja pukenut vaatteet päälle, ei kerhosta olis myöhästytty, mutta tuli vähän periaate vastaan kun olin jo sanonut monesti että jäät kyydistä jos et syö reippaasti.
 
kyllä mulla oli vähän paha mieli koko aamun asiasta, mutta nyt alkaa jo tuntua että hyvä että pysyin päätöksessäni. lähdöt tällä samaisella pojalla on aina vähän hankalia, jospa ne tästä helpottuis. asia on puhuttu halki poikki ja pinoon pojan kanssa, mut sanoo et ei edellenkään ymmärrä miksi ei voitu odottaa... kait se joku päivä sen ymmärtää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
kyllä mulla oli vähän paha mieli koko aamun asiasta, mutta nyt alkaa jo tuntua että hyvä että pysyin päätöksessäni. lähdöt tällä samaisella pojalla on aina vähän hankalia, jospa ne tästä helpottuis. asia on puhuttu halki poikki ja pinoon pojan kanssa, mut sanoo et ei edellenkään ymmärrä miksi ei voitu odottaa... kait se joku päivä sen ymmärtää...

Kyllähän siitä pettymysten tuottamisesta paha mieli tulee aikuisellekin, helpommalla itse pääsisi kun aina antaisi periksi. Ei auta vain muuta kuin luottaa itseensä ja olla johdonmukainen, kuten olitkin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs äiti:
Tuli mieleen että jospa se ei halunnu mennä sinne ja siksi temppuili?

Tai sitten ei vaan vielä ymmärrä syy-seuraus-suhdetta :whistle: Näin ainakin meiän tytöllä, vaikkei ihan vielä saman ikänen ap:n lapsen kanssa ole.
 
poika siis jäi kotiin. en usko että olisi halunnut jäädä kotiin, koska näin sen todellisen tuskan mikä oli kun hänelle oli tuotettu näin suuri pettymys. hän on tosi hidas toimissaan muutenkin ja on oikea haaveilija. syy-seuraussuhteen kyllä ymmärtää tosi hyvin,mutta luulen ettei vaan halunnut myöntää. ehkäpä poika vaan testaa rajoja, ja että onko äiti ihan tosissaan.

viime päivät hän onkin kysellyt että mitä tapahtuu jos... esim. että mitä jos ihminen astuu sammakon päälle, mitä tapahtuu? kyselee ihan kokoajan kaikkea. miten ennen vanhaa saatiin vettä kun ei ollut hanoja, mitä ei voinut tehdä kun ei ollut tietokoneita, mitä oli silloin kun ei ollut enkeleitä..huoh....
 
Vaikeudet siirtymätilanteissa ei useinkaan ole uhmaa tai rajojen koettelua, vaan ihan muunlaisia ongelmia, eikä silloin tuollainen toiminta auta. Seuraava ongelmakerta tulee ihan varmasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Vaikeudet siirtymätilanteissa ei useinkaan ole uhmaa tai rajojen koettelua, vaan ihan muunlaisia ongelmia, eikä silloin tuollainen toiminta auta. Seuraava ongelmakerta tulee ihan varmasti.

Kerro toki lisää, mielenkiinnolla odotan!!
 

Yhteistyössä