olipa taas keskustelu päiväkodissa,ei voi sanoa muuta ku että kiukuttaaaa!! ja itkettää

[:(]

vanhempi lapseni on siis päiväkodissa, ja yhdessä vaiheessa oli useamman kk aika ongelmallinen,koko ajan nyrkit pystyssä!(teki sitä kotonakin),en mä tiedä oisko joku vaihe ollut vaan, kokeili kovin rajojaan ja aikuisten hermoja,tais olla 3v 6kk kun tuo oli pahimmillaan. nyt on kuitenkin parisen viikkoa ollut tosi seesteistä aikaa,siis oikeesti se on muuttunut ihan silimissä koko lapsi,sekä kotona että hoidossa. no hoidossa se on ollut kerran viikossa sellaisessa pienryhmässä jossa opettelevat sitten kärsivällisyyttä leikkien varjolla.

nyt oli sitten tämän "kerhon vetäjän" ja lapsen ryhmän onkos se nyt sitten lastentarhaopettaja(ylin ryhmässä), mies jätti viikko sitten minut ja tottakai kun minulta tämä "kerhotäti" kysyi että miten menee,niin kerroin sekä lapsen edistymisestä että siitä että paremminkin voisi mennä kun miesystävä jätti,ja nyt sit vähän mietityttää tän raskauden takia että miten sitä jaksaa lomakuukauden(hoidosta),jos mies ei ole avuksi yhtään.

kerhotäti:alko puhuu psygologista että se olis lapsellekkin parhaaksi,ja että saisin sieltä eväitä lapsen KASVATUKSEEN! sitten se kehu niin kovin kuinka hoidossa ovat jaksaneet lapsen kanssa ja kasvattaa sitä niin hienosti siellä. ja mulle oli koko ajan selittämässä sitä että mistä voin saada tietoa kasvatukjseen. :headwall: enköhän mä äitinä ole tehnyt ton lapsen eteen paljon enemmän kuin hoitjat päiväkodissa, ja enköhän mä tiedä miten haluan lapseni kasvattaa. :kieh:


tuli TAAS sellanen olo että niin kun olen nuori vain 25v niin enhän mä voi osaa,tai tietää mistään mitään! niin ja näytän sellaselta 18v ilman meikkiä. on nyt muutenkin vähän huono elämäntilanne ilman että joku tulee sönköttää siitä kuinka kaikki muut osaavat mutta minä en! vaikka tää täti on nähnyt mut tasan 2kertaa!!

 

[kyllä]

Sun pitää meikata enemmän.

 

[Gloria]

No eiköhän ne parastaan ole yrittänyt siellä päiväkodissa sun ja lapsesi eteen

 

[no jaa]

Hei, älä ota vakavasti. Luulen, että yrittävät vain auttaa! Ei se psykologi mitään pahaa teille tee. Kaikkea voi aina kokeilla. Musta on hienoa, että tarjotaan ammattiapua, kun joskus tuntuu, että toiset tarvitsijat saavat sitä vaatimalla vaatia ja silti jäävät ilman.

 

[Black Diamond]

sanoppa pari valikoitua sanaa tädille.
inhottavaa tuollainen. :hug:

 

[tt]

Päiväkodissa ne tädit ovat ammattikasvattajia, sorry vaan

 

[vieras]

Kannattaa ottaa kaikki tarjottu apu seulomatta vastaan tuossa tilanteessa - ehdit sitten myöhemmin miettiä, mistä oli hyötyä ja mistä ei.

 

[vieras]

Asuiko miesystäväsi kanssasi ? tai ainakin vietti aikaa paljon teillä? Toki hänen lähtönsä vaikuttaa myös lapseen, varsinkin jos aiemmin on ollut "kiivasluonteinen" eihän sitä voi tietää miten hän tilanteen kokee.
Lapsellisuudesta kertoo asenteesi tarjottua apua vastaan, nyt täytyisi katsoa oman napansa ulkopuolelle ja tehdä lapsen eteen kaikkensa.

 

[:(]

joo apua voi tarjota ystävälliseen sävyyn, tai kysyä että haluasinko minä. mutta mikä oikeus sillä tätillä on parjata mua ja kehua niitä hoitotätejä? musta oli tosi loukkaavaa tollanen. tottakai minäkin arvostan sitä että hoitajat ovat jaksaneet olla johdonmukaisia, koska eihän tuota muutosta olisi tapahtunut jos hoidossa olis saanut tehdä mitä vaan ja kotona oltais vaan pidetty rajoista kiinni, se minusta on ollut hienoa että on saanut sovittua samat säännöt ja seuraamukset molempiin paikkoihin ja että täti on jaksaneet lasta kehua pienistäkin asioista.

mutta miten se tarkoittaa sitä että minä en osaa? enkä tiedä? luuleeko ne että mä en tee mitään lapsen eteen. tosi ihanaa kun teen kaikkeni. se vaan että ää raskaus on ollut tosi hankala niin mua arveluttaa fyysinen jaksaminen jolla tietysti on vaikutusta henkiseen jaksamiseen,mutta sillä ei ole mitään tekemistä osaamisen kanssa.ja psygologi ei auta siihen tippaakaan. se auttaa jos joku toinen juoksee ulkona lapsen perässä tai käy kaupassa tai ulkoiluttaa koiran tai tiskaa/imuroi. no mutta nyt mä meen pakertaa opinnäytetyötä niin saa opinnot päätteeseen ennenku alkaa äitiysloma.
-kiitos kun sain purkaa itteeni

 

[vierailija]

Kuule, mä luulen että sä voit oikeasti tehdä jotain väärin lapsesi kanssa. Olen ihan varma siitä, että yrität parhaasi ja enemmänkin, mutta joskus ihminen ei vaan voi antaa sitä mitä ei ole itse saanut. Sinuna uskoisin sitä tätiä ja ottaisin ystävällisestä neuvosta vaarin. Se ei OIKEASTI tee sinusta huonompaa ihmistä. Sattuuhan se ihan helvetisti havaita että on voinut tehdä virheitä, mutta se on vaan tunne, se menee ohi kyllä. Useimmat ihmiset ei pysty näkemään omia ongelmiaan, minäkään en pystynyt.

 

[:(]

kuule vierailija, mä olen toiminut tilanteissa samalla tavalla ku nää ammattikasvattajat päiväkodissa,joten sun on parempi olla hiljaa. lisäksi mulla on itselläni 9nuorempaa sisarusta,että vaikka ensimmäinen oma lapsi onkin niin en oo ihan ummikko! sen tätin asenne johtuu vaan siitä kun mä oon niin nuori!!!

 

[vieras]

No jos sattuu olemaan konservatiivisen perheen kiltti ja kuuliainen varhaiskasvatuksen kandidaatti tämä lastentarhan johtaja, niin se voi vaan olla et on ennakkoluuloja 25-vuotiaan raskaana olevan ja juuri eronneen pikkulapsen äidin kohdalla. Niin julmaa kun se onki..

 

[aha]

Päiväkodissa ne tädit ovat ammattikasvattajia, sorry vaan

Joten sillä perusteella he osaa kasvattaa ja tietää mikä kullekin ihmiselle perheelle ja lapselle on oiken ja parasta, koska ovat koulunsa käyneet mutta tavalliset talliaiset ei sitten osaa eikä selviä kakaroistaan?? NIINKÖ?

Miten kummassa sitten opettajien ja lastenhoitoalan kakarat on niitä pahimpia kiusaajia???

miten ihmeessä tässä maailmassa on yhtään normaalia ihmisä, kun me kaikki emme ole ammattikasvattajia???

 

[vierailija]

kuule vierailija, mä olen toiminut tilanteissa samalla tavalla ku nää ammattikasvattajat päiväkodissa,joten sun on parempi olla hiljaa. lisäksi mulla on itselläni 9nuorempaa sisarusta,että vaikka ensimmäinen oma lapsi onkin niin en oo ihan ummikko! sen tätin asenne johtuu vaan siitä kun mä oon niin nuori!!!

25 ei ole enää kovin nuori. Joku 18 vee olisi nuori. Ymmärrän että on hirveän vaikea ensinnäkin nähdä omia virheitään, sitten myöntää ne. Silloin tulee juuri ottaneeksi jonkun tuollaisen yksityiskohdan suojaamaan itseä siltä pahalta ololta. Kerhontäti syrjii minua, koska olen niin nuori! Sekään että on ollut itsellä nuorempia sisaruksia ei takaa mitään, jos lapsuudenkoti on ollut huonosti toimiva. Se että poikasi voi nyt paremmin saatuaan tukea kertoo minusta siitä, että sinä tarvitisit sitä samaa osaamistä mitä näillä tädeillä on lapsesi kanssa. Sitä opit juuri siellä psykologin juttusilla.

 

[vekara]

Uskon myös, että yrittävät vaan auttaa. Tietävät tilanteen ja tahtovat tukea lasta ja sinua vanhemmuudessa.

Yhtään ei kannata kokea huonoa omaa tuntoa, sillä jokaisella meillä on lupa olla väsynyt eikä se kuitenkaan tee meistä huonoja vanhempia. Eikä kolmi ja puoli veet aina ole niitä helpompia kun rajoja kovin haetaan. Kaikki pitäisi mennä oman tahdon mukaan.

Parasta mitä voin itse lapselle antaa on rajat ja rakkaus elikkä yhdessä puuhastelua, mutta tarvittaessa myös se tiukka EI!!!

Sinulle toivotan hyvää kesää ja tsemppiä asioissa. Hyvät päivät antaa virtaa jaksaa taas niitä vähemmän parempia... t. VEKARA

 

[samaa mieltä]

Hei, älä ota vakavasti. Luulen, että yrittävät vain auttaa! Ei se psykologi mitään pahaa teille tee. Kaikkea voi aina kokeilla. Musta on hienoa, että tarjotaan ammattiapua, kun joskus tuntuu, että toiset tarvitsijat saavat sitä vaatimalla vaatia ja silti jäävät ilman.

peesaan!

 

[voimia]

sinulle!

Minusta kuullostaa että ne ovat ihan nätisti sinulle sanoneet, mutta jospa olet herkkänä, kun elämäntilanne raskas. Ja onhan niilläkin velvollisuus puuttua, jos näkevät jollakin lapsella olevan avun tarvetta. Eikö nyt olisi otollisempi tilanne ottaa apua vastaan kuin sitten kun lapsi on jo koulussa.. Homma vaikeutuu koko ajan. Voin kokemuksesta (se psykologi, jota pelkäät..) sanoa, että nyrkkien kanssa heiluvaa lasta on vaikeampi auttaa 10-vuotiaana kuin 4-vuotiaana!

Kukaan ammattikasvattaja ei ole ammattinsa takia kaikkitietävä, vaan he hakevat oikeita kanavia auttaa lasta kasvamaan. Joskus siihen tarvitaan muitakin ammatti-ihmisiä vanhempien lisäksi. Ja psykologina voin sanoa, ettei niitä kaavoja ole meilläkään

 

[äippyli]

ootko ap ihan varma, ettei lapsi oireillu teidän huonoa parisuhdetta ja rauhottu, kun mies häipy kuvioista? Ite oon lastentarhanope myös ja usein tarhassa näkee tosi selvästi lapsessa perheen tilanteen (levottomuutta, aggressiivisuutta jne). Ei se tarhantädillekään oo helppo ottaa vaikeita asioita puheeks ja on siks saattanu töksäyttää =(
Ja meillä ammattikasvattajilla on velvollisuss nostaa asiat esiin, jos siltä tuntuu ja äärimmäisessä tilanteessa tehdä jopa lastensuojeluilmoitus, jos tilanne perheessä vaan pahenee ja lapsen on selvästi paha olla =(

 

[Merengue]

Keskustelu ei kyllä sinun kannaltasi edennyt hyvin. :ashamed: Kuulostaa minusta, että oikeasti olet ihan hyvin lastasi hoitanut. Sen takiahan häntä siellä tarhassakin on helppo kasvattaa ymmärtääkseni. Yritä vaan ajatella, että itse tiedät asianne parhaiten(ja niinhän sä tunnut tekevän). Paljon voimia sinulle, kun nyt yksin joudut viemään perhettä eteenpäin. :hug:

 

[Emilyn]

Voisi olla sulla äitinä kasvun paikka myöntää, että joskus se ammattiapu voisi tulla ihan tarpeeseen. Jos kerta pidät itseäsi niin loistavana kasvattajana, miksi loukkaannut siitä että kävisit jossain vielä ammattilaisen juttusillakin asioista. Todennäköisesti saisit sieltä hyviä vinkkejä, mutta ylpeytesikö sen estää?

 

[Kowalski]

Voisi olla sulla äitinä kasvun paikka myöntää, että joskus se ammattiapu voisi tulla ihan tarpeeseen. Jos kerta pidät itseäsi niin loistavana kasvattajana, miksi loukkaannut siitä että kävisit jossain vielä ammattilaisen juttusillakin asioista. Todennäköisesti saisit sieltä hyviä vinkkejä, mutta ylpeytesikö sen estää?

Mä olen sun kanssa samoilla linjoilla.
Itse pidän itseäni hyvänä äitinä, joka osaa kasvattaa. Jos päiväkodista ehdotettaisiin ammattiapua tai psykologin kanssa jutustelua, niin menisin mielelläni. Ei mulla ole salattavaa, ja saisinpa samassa vahvistusta sille että olen jo tähänkin asti osannut toimia oikein.
Eihän noita juttuja kaikille ehdoteta, ainoastaan niille joiden lapset oireilee jotenkin erityisellä tavalla päivähoidossa. Ja oireilua voi olla vaikka äiti olisikin ns. hyvä äiti, koska lapset vaistoaa kaiken ja reagoi esimerkiksi muuttuneisiin perhesuhteisiin kukin omalla tavallaan.

 

[vieras]

Mites se on, voiko lapsi olla nyrkit pystyssä ilman syytä? Onko sellaisia lapsia jotka tekee sitä jotenkin väistämättömästi? JOTAINHAN se lapsi oireilee, eikä ap tunnu näkevän vikaa missään omissa tekemisissään tai missään muussakaan. Ap:n mielestä kyseessä on "vaan vaihe", ja ehkä tädit on eri mieltä? Että on syitä ja että niihin pitäisi puuttua.

 

[Merengue]

Voisi olla sulla äitinä kasvun paikka myöntää, että joskus se ammattiapu voisi tulla ihan tarpeeseen. Jos kerta pidät itseäsi niin loistavana kasvattajana, miksi loukkaannut siitä että kävisit jossain vielä ammattilaisen juttusillakin asioista. Todennäköisesti saisit sieltä hyviä vinkkejä, mutta ylpeytesikö sen estää?

Mä olen sun kanssa samoilla linjoilla.
Itse pidän itseäni hyvänä äitinä, joka osaa kasvattaa. Jos päiväkodista ehdotettaisiin ammattiapua tai psykologin kanssa jutustelua, niin menisin mielelläni. Ei mulla ole salattavaa, ja saisinpa samassa vahvistusta sille että olen jo tähänkin asti osannut toimia oikein.
Eihän noita juttuja kaikille ehdoteta, ainoastaan niille joiden lapset oireilee jotenkin erityisellä tavalla päivähoidossa. Ja oireilua voi olla vaikka äiti olisikin ns. hyvä äiti, koska lapset vaistoaa kaiken ja reagoi esimerkiksi muuttuneisiin perhesuhteisiin kukin omalla tavallaan.

Tuollaisia sitten kirjoittelette ihmiselle, joka yksin kotona itkee. Kyllä mäkin olen ilman psykologeja lapset kasvattanut. Ja ylpeyttä ollut pelissä myös. Miksi ei saisi olla. Ja tosiaan ikä ja minkä ikäiseltä näyttää vaikuttaa äitiin suhtautumiseen. On sen verran isolla ikäerolla mulla muksui, että tiedän.

 

[Kowalski]

Voisi olla sulla äitinä kasvun paikka myöntää, että joskus se ammattiapu voisi tulla ihan tarpeeseen. Jos kerta pidät itseäsi niin loistavana kasvattajana, miksi loukkaannut siitä että kävisit jossain vielä ammattilaisen juttusillakin asioista. Todennäköisesti saisit sieltä hyviä vinkkejä, mutta ylpeytesikö sen estää?

Mä olen sun kanssa samoilla linjoilla.
Itse pidän itseäni hyvänä äitinä, joka osaa kasvattaa. Jos päiväkodista ehdotettaisiin ammattiapua tai psykologin kanssa jutustelua, niin menisin mielelläni. Ei mulla ole salattavaa, ja saisinpa samassa vahvistusta sille että olen jo tähänkin asti osannut toimia oikein.
Eihän noita juttuja kaikille ehdoteta, ainoastaan niille joiden lapset oireilee jotenkin erityisellä tavalla päivähoidossa. Ja oireilua voi olla vaikka äiti olisikin ns. hyvä äiti, koska lapset vaistoaa kaiken ja reagoi esimerkiksi muuttuneisiin perhesuhteisiin kukin omalla tavallaan.

Tuollaisia sitten kirjoittelette ihmiselle, joka yksin kotona itkee. Kyllä mäkin olen ilman psykologeja lapset kasvattanut. Ja ylpeyttä ollut pelissä myös. Miksi ei saisi olla. Ja tosiaan ikä ja minkä ikäiseltä näyttää vaikuttaa äitiin suhtautumiseen. On sen verran isolla ikäerolla mulla muksui, että tiedän.

No mitä pitäisi tehdä? Miksei saa sanoa, että mene vaan rohkeasti psykologin tms kanssa juttelemaan, ei siitä ainakaan haittaa voi olla, ja jos kerran kaikki on kunnossa niin ei sieltä harmiakaan voi saada.
Mä uskon siihen, että päiväkodissa kiinnitetään huomiota siihen lapseen, joka kuitenkin on hoidossa useamman tunnin päivässä eli siinä ajassa ehtii jo saamaan jonkinmoisen kuvan lapsesta, miten tämä käyttäytyy, ja miten pärjää ryhmässä, millainen on ikätovereihinsa verrattuna jne (kotonahan ei näitä asioita näe). Ei suinkaan siihen, että onko äiti 16 v vaiko 46 v ja onko sillä konservatiivinen pukeutumistyyli vai kulkeeko vähemmän perinteisissä asuissa. Mua ollaan luultu monesti teiniäidiksi tai hädintuskin parikymppiseksi, eikä suhtautuminen päiväkodissa ole siltikään ollut mitenkään alentuvaa, kummallista tms...
Ilman psykologeja minäkin olen lapset kasvattanut, mutta JOS mulle ehdotettaisiin päiväkodista (ammattilaisten taholta) psykologikäyntiä niin kyllä mä sinne menisin.

 

[Emilyn]

Voisi olla sulla äitinä kasvun paikka myöntää, että joskus se ammattiapu voisi tulla ihan tarpeeseen. Jos kerta pidät itseäsi niin loistavana kasvattajana, miksi loukkaannut siitä että kävisit jossain vielä ammattilaisen juttusillakin asioista. Todennäköisesti saisit sieltä hyviä vinkkejä, mutta ylpeytesikö sen estää?

Mä olen sun kanssa samoilla linjoilla.
Itse pidän itseäni hyvänä äitinä, joka osaa kasvattaa. Jos päiväkodista ehdotettaisiin ammattiapua tai psykologin kanssa jutustelua, niin menisin mielelläni. Ei mulla ole salattavaa, ja saisinpa samassa vahvistusta sille että olen jo tähänkin asti osannut toimia oikein.
Eihän noita juttuja kaikille ehdoteta, ainoastaan niille joiden lapset oireilee jotenkin erityisellä tavalla päivähoidossa. Ja oireilua voi olla vaikka äiti olisikin ns. hyvä äiti, koska lapset vaistoaa kaiken ja reagoi esimerkiksi muuttuneisiin perhesuhteisiin kukin omalla tavallaan.

Tuollaisia sitten kirjoittelette ihmiselle, joka yksin kotona itkee. Kyllä mäkin olen ilman psykologeja lapset kasvattanut. Ja ylpeyttä ollut pelissä myös. Miksi ei saisi olla. Ja tosiaan ikä ja minkä ikäiseltä näyttää vaikuttaa äitiin suhtautumiseen. On sen verran isolla ikäerolla mulla muksui, että tiedän.

Itse olisin huolissani jos lapseni olisi päiväkodissa nyrkit pystyssä ja todennäköisesti hakisin apua itse ennen kuin sitä kukaan muu ehtisi tarjotakaan. Kyllä hyvään äitiyteen kuuluu sekin, että osaa tai opettelee tunnistamaan omia rajojaan.