Meillä oli melkeen sama tilanne mut me oltiin naimisissa. Mä hoidin kotona lapset ja kaikki rahat mitkä kuukaudessa sain (lapslisä ja kodinhoitotuki) meni lyhennyksiin. Miehellä moninkertaisesti paremmat tulot ja maksoi loput lyhennykset ym. menot. Eipä mun rahallinen panostus häävi ollu, mut toisaalta mun rahat meni 100 prosenttisesti taloon. Jos itelleni jotain tarvitsin, aina piti mieheltä pyytää rahaa mikä sinänsä oli aika nöytyyttävää.
Ero tuli ja koin itse olevani siihen suurempi syyllinen. Siksi annoin talon, auton plus käytännössä kaiken avioliitossamme hankkimamme omaisuuden miehelle. Sovittiin, että hän jää siitä edestä asumaan entiseen yhteiseen kotiimme, jotta lapsemme saisivat pitää omat huoneensa ja naapuruston kaverinsa. Lapset ovat pääosan kuukaudesta mulla, mutta oli tärkeää heille että saivat pitää omat tutut huoneensa ym isänsä luona. Lisäksi suostuin aivan naurettavan pieniin elareihin sääliessäni ex-miestäni.
Nyt kun erosta on pari vuotta, mies onkin myymässä taloa. Hän on uudessa parisuhteessa, ehkä se on osasyy siihen, en tiedä. Lapset siis menettävät kotinsa, vaikka toisin sovittiin. Oon aina pee aa kun rahat ei meinaa riittää lasten menoihin eikä eksä maksa senttiäkään enempää ku mitä sovittiin.
Eli mieti tarkkaan ennenkuin meet lahjottamaan miehelles jotain minkä eteen itsekkin olet tehny työtä. Älä vähättele omaa panostasi, niin taisin itse tehdä ja nyt saan katua. Kun ero tulee, voi aluksi tuntua siltä että pysytte silti aina läheisinä ja ystävinä. Mutta paskan marjat, kun mies löytää uuden, vanha unohtuu.
Tsemppiä päätökseesi, mikä se sitten ikinä onkaan.
