Olisiko reilu jako?

[neiti Dina]

Ota yhteys oikeusaputoimistoon, suosittelen. Meillä se tilanne et otin koko asuntolainan omaan piikkiini, silti en tiedä kuinka saan ukon ulos talosta... Voimia sulle toivotan!!

Kiitos, samoin sulle. En usko (ainakaan vielä ) et oikeustoimiin joudutaan. Meillä jokaikisessä paperissa molempien nimet, et oikeudessa ne pätee, ei kannata riidellä. Haluan ihan sovussa ja oikein tämän tehdä.

just noin, tolla asenteella varmasti löytyykin kaikille sopiva ratkaisu

 

[ap]

Ota yhteys oikeusaputoimistoon, suosittelen. Meillä se tilanne et otin koko asuntolainan omaan piikkiini, silti en tiedä kuinka saan ukon ulos talosta... Voimia sulle toivotan!!

Kiitos, samoin sulle. En usko (ainakaan vielä ) et oikeustoimiin joudutaan. Meillä jokaikisessä paperissa molempien nimet, et oikeudessa ne pätee, ei kannata riidellä. Haluan ihan sovussa ja oikein tämän tehdä.

just noin, tolla asenteella varmasti löytyykin kaikille sopiva ratkaisu

Sitä totisesti toivon. Vielä kun selviää henkisestä puolesta, niin alkaa uusi luku elämässä kaikilla.

 

[Vieras]

No minusta tuossa enemmistö kuuluu miehelle. 10 vuotta on toooosi pitkä aika maksaa lainaa "yksin" ja hieman myös epäilen että mies ei ole mitään maksanut tuon 10 vuoden aikana muuta.

 

[ap]

No minusta tuossa enemmistö kuuluu miehelle. 10 vuotta on toooosi pitkä aika maksaa lainaa "yksin" ja hieman myös epäilen että mies ei ole mitään maksanut tuon 10 vuoden aikana muuta.

On maksanut talon menoja muitakin (sähkö, vesi) mut minusta kaikki menot on ollut molemmilla aina suhteessa tuloihin.

 

[-]

Meillä oli melkeen sama tilanne mut me oltiin naimisissa. Mä hoidin kotona lapset ja kaikki rahat mitkä kuukaudessa sain (lapslisä ja kodinhoitotuki) meni lyhennyksiin. Miehellä moninkertaisesti paremmat tulot ja maksoi loput lyhennykset ym. menot. Eipä mun rahallinen panostus häävi ollu, mut toisaalta mun rahat meni 100 prosenttisesti taloon. Jos itelleni jotain tarvitsin, aina piti mieheltä pyytää rahaa mikä sinänsä oli aika nöytyyttävää.

Ero tuli ja koin itse olevani siihen suurempi syyllinen. Siksi annoin talon, auton plus käytännössä kaiken avioliitossamme hankkimamme omaisuuden miehelle. Sovittiin, että hän jää siitä edestä asumaan entiseen yhteiseen kotiimme, jotta lapsemme saisivat pitää omat huoneensa ja naapuruston kaverinsa. Lapset ovat pääosan kuukaudesta mulla, mutta oli tärkeää heille että saivat pitää omat tutut huoneensa ym isänsä luona. Lisäksi suostuin aivan naurettavan pieniin elareihin sääliessäni ex-miestäni.

Nyt kun erosta on pari vuotta, mies onkin myymässä taloa. Hän on uudessa parisuhteessa, ehkä se on osasyy siihen, en tiedä. Lapset siis menettävät kotinsa, vaikka toisin sovittiin. Oon aina pee aa kun rahat ei meinaa riittää lasten menoihin eikä eksä maksa senttiäkään enempää ku mitä sovittiin.

Eli mieti tarkkaan ennenkuin meet lahjottamaan miehelles jotain minkä eteen itsekkin olet tehny työtä. Älä vähättele omaa panostasi, niin taisin itse tehdä ja nyt saan katua. Kun ero tulee, voi aluksi tuntua siltä että pysytte silti aina läheisinä ja ystävinä. Mutta paskan marjat, kun mies löytää uuden, vanha unohtuu.

Tsemppiä päätökseesi, mikä se sitten ikinä onkaan.

Mä oon kanssa kokemuksesta sitä mieltä, että erossa pitäisi osata olla myös itsekäs. Mä otin pienemmän osuuden asunnosta, jätin auton + kaikki huonekalut irtaimistoineen miehelle, kun itse halusin eroa (olen vahvasti sitä mieltä nykyään,että yhtä "syyllistä" eroon ei ole). Todella hölmöä oman (ja lasten) tulevaisuuden näkökulmasta alkaa tuntea sääliä kaikkia muita paitsi itseä kohtaan. Meilläkin tämä kuvio järjesteltiin lasten vuoksi näin. Todellisuudessa ei koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja valitettavasti oma taloudellinen tilanne myös vaikuttaa siihen, millaiset olosuhteet pystyt lapsillesi luonasi järjestämään. Vieläkin pitkän ajan jälkeen olen hyvin tarkka siitä, että maksan varmasti vähintään osuuteni lasten menoista -toinen osapuoli ei näin toimi. Muista siis olla itsekäskin -se kodin- ja lastenhoito on perheen eteen tehtyä työtä.