Oliskohan Pennola paikalla? (karsastuksesta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Olen joskus aiemminkin kysellyt karsastuksesta...

9kk vauva siis nyt ja 8kk neuvolassa lääkäri ei huomannut mitään erikoista. Tosin silloin en asialla itse stressannut niin en huomannut mitään kysyäkään. Kukaan sivullinen ei ole myöskään maininnut.

Mutta itse edelleen joskus alan stressata ja nyt mietin, että pitäisikö varata aika neuvolalääkärille.

Vauvalta ei siis silmä karkaa mitenkään mutta joskus näyttää siltä kuin silmät olisi normaalia etäämmällä toisistaan ehkä, mutta ei missään ulkonurkassa asti. Mitään sisäänpäin karsastamista en siis ole nähnyt.

Enkä ole edes varma, että olenko nähnyt mitään niin että vauva katsoisi täysin kohti minua vaan sellaisia tilanteita että katsoo jonnekin ylitseni tai pää vähän sivuttain ja katsoo niin että katsekontakti ei ole edes suoraan minuun päin.

Ja nyt taas googletin ja sain itseni huolestumaan kaikilla aivovaurioilla ja kasvaimilla ja sellainenkin lause, että "uloskarsastukseen tarvitaan aina leikkaus" jne.

Olen tuota peittokoetta kokeillut yrittää itse, mutta en ainakaan onnistu siinä saamaan mitään karsastusta näkyviin... en tiedä teenkö oikein.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja nyt taas googletin ja sain itseni huolestumaan kaikilla aivovaurioilla ja kasvaimilla ja sellainenkin lause, että "uloskarsastukseen tarvitaan aina leikkaus" jne.
.
Tuo ei pidä paikkaansa!!! Mulla 2v poika jonka toinen silmä karsastaa ulospäin. Ollaan silmäpolin vuosi seuronnoissa mukana, mutta kaikki on ihan ok.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muuma:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja nyt taas googletin ja sain itseni huolestumaan kaikilla aivovaurioilla ja kasvaimilla ja sellainenkin lause, että "uloskarsastukseen tarvitaan aina leikkaus" jne.
.
Tuo ei pidä paikkaansa!!! Mulla 2v poika jonka toinen silmä karsastaa ulospäin. Ollaan silmäpolin vuosi seuronnoissa mukana, mutta kaikki on ihan ok.

Miten ja koska teillä se huomattiin? Karsastaako molemmat silmät ja huomasitko sen selvästi heti? Onko jotenkin hoidettu?
 
ootko sä se sama joka kyselee säännöllisin väliajoin karsastuksesta? mikä sua siinä niin pelottaa? toikin voi oikeesti olla yksi oire synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
ootko sä se sama joka kyselee säännöllisin väliajoin karsastuksesta? mikä sua siinä niin pelottaa? toikin voi oikeesti olla yksi oire synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

No en osaa sanoa... siis pelottaa se hoito ja se että jos tosiaan ois joku aivovaurio tms. Tosin silloin kai karsastus on ilmeistä ja näkyy selvänä koko ajan.
 
kysytkö sä tätä koko ajan? Sua huolestuttaa se ihan hirmusesti, joten vie sinne silmälääkärille niin joko pääset huolestasi tai pääsette ajoissa hoitoon. En ymmärrä miksi tätä vatvoa ja murehtia kun selviä helposti käynnillä silmälääkärillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kysytkö sä tätä koko ajan? Sua huolestuttaa se ihan hirmusesti, joten vie sinne silmälääkärille niin joko pääset huolestasi tai pääsette ajoissa hoitoon. En ymmärrä miksi tätä vatvoa ja murehtia kun selviä helposti käynnillä silmälääkärillä.

No kun se asia unohtui ja nyt taas aloin kytätä sitä. :(
 
mulla mun mielestä lapsi karsastaa sisäänpäin (5kk). Terkka ei huomannut mitään mutta laittoi eteenpäin lääkärille, lääkärikään ei huomannut sitä mutta uskoi kun sanoi, että mielestäni karsastaa joten silmälääkärille mennään lähetteen kanssa. Mun mielestä fiksumpaa mennä sinne lääkäriin kun murehtia ja mahdollisesti sitten hoidon alotus pitkittyy kun vetkuttelee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja saralia:
Soita neuvolaan ohjaavat sieltä sit eteenpäin. Meidän tyttö menossa lääkärille 27pvä koska olen huomannut että ihan kuin vasen silmä karsastaisi.

Sisään vai ulos? Miten selvästi itse huomaat ja minkä ikäinen on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja m:
ootko sä se sama joka kyselee säännöllisin väliajoin karsastuksesta? mikä sua siinä niin pelottaa? toikin voi oikeesti olla yksi oire synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

No en osaa sanoa... siis pelottaa se hoito ja se että jos tosiaan ois joku aivovaurio tms. Tosin silloin kai karsastus on ilmeistä ja näkyy selvänä koko ajan.

No mä oon karsastanut sisäänpäin syntymästä asti. Hoitona peittohoito ja silmälasit. Aivovauriota ei tietääkseni ole, ainakin yliopistotutkinto on takataskussa (tosin se ei nyt mitään todista.. ;) ). Ihan oikeesti mun mielestä enemmän ongelma on nyt toi sun pääkoppa kuin lapsen mahdollinen karsastus. Ihan kaikella ystävyydellä.
 
Mä suosittelen että viet lapsen silmälääkärille (yksityiselle jos varaa) ja sitten unohdat koko jutun. Jos lapsella on karsastus, niin se kyllä huomataan eikä se ole mikään koko maailma. Jos taas ei ole, niin kaikki on hyvin. Ja jos oikeesti olisi aivovaurio, niin eikö se kannattaisi huomata mahdollisimman pian. Mulla itselläkin on noita pakkoajatuksia ja ihme huolia, joten ymmärrän sua, mutta noi saa omassa päässä vatvomalla vaan ihan mielettömät mittasuhteet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
Mä suosittelen että viet lapsen silmälääkärille (yksityiselle jos varaa) ja sitten unohdat koko jutun. Jos lapsella on karsastus, niin se kyllä huomataan eikä se ole mikään koko maailma. Jos taas ei ole, niin kaikki on hyvin. Ja jos oikeesti olisi aivovaurio, niin eikö se kannattaisi huomata mahdollisimman pian. Mulla itselläkin on noita pakkoajatuksia ja ihme huolia, joten ymmärrän sua, mutta noi saa omassa päässä vatvomalla vaan ihan mielettömät mittasuhteet.

Joo kyllä mä soittelen sinne neuvolaan vaikkapa ja kyllä on varaa viedä silmälääkärille ja vakuutuskin on
 
Mä olen näitä sun viestejä seurannut ja pitemmän aikaa. Karsastus ei ole mikään maailman loppu ja yleensä ei edes merkki mistään vakavasta. Sinua kuitenkin tuntuu asia painavan todella paljon ja siitä syystä neuvon, että vie lapsi lääkäriin. Ei meistä kukaan näkemättä pysty sanomaan karsastaako lapsi vai ei. Itsekin keksin ja diagnosoi kaikkea itselleni ja lapsilleni joten tiedän miten raastavaa se on, mutta paras keino on kysyä ammatti-ihmisen mielipide ja sen jälkeen unohtaa. koko juttu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Mä olen näitä sun viestejä seurannut ja pitemmän aikaa. Karsastus ei ole mikään maailman loppu ja yleensä ei edes merkki mistään vakavasta. Sinua kuitenkin tuntuu asia painavan todella paljon ja siitä syystä neuvon, että vie lapsi lääkäriin. Ei meistä kukaan näkemättä pysty sanomaan karsastaako lapsi vai ei. Itsekin keksin ja diagnosoi kaikkea itselleni ja lapsilleni joten tiedän miten raastavaa se on, mutta paras keino on kysyä ammatti-ihmisen mielipide ja sen jälkeen unohtaa. koko juttu.

Huomaan, että mulla on taas stressikausi menossa. Huomenna hammaslääkäri ja pelkään ja panikoin sitä ihan perhanasti. Sen ansiosta olen taas pelännyt sitä, tätä ja tota ja alkanut stressata nyt sitten tosta karsastuksestakin taas näimmä. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Mä olen näitä sun viestejä seurannut ja pitemmän aikaa. Karsastus ei ole mikään maailman loppu ja yleensä ei edes merkki mistään vakavasta. Sinua kuitenkin tuntuu asia painavan todella paljon ja siitä syystä neuvon, että vie lapsi lääkäriin. Ei meistä kukaan näkemättä pysty sanomaan karsastaako lapsi vai ei. Itsekin keksin ja diagnosoi kaikkea itselleni ja lapsilleni joten tiedän miten raastavaa se on, mutta paras keino on kysyä ammatti-ihmisen mielipide ja sen jälkeen unohtaa. koko juttu.

Huomaan, että mulla on taas stressikausi menossa. Huomenna hammaslääkäri ja pelkään ja panikoin sitä ihan perhanasti. Sen ansiosta olen taas pelännyt sitä, tätä ja tota ja alkanut stressata nyt sitten tosta karsastuksestakin taas näimmä. :(
Minulla on ihan samoin. Synnytyksen jälkeen oli ensimmäinen vuosi pahin. Tarkkailin luomia, löysin suusta jonkun muhkuran, päätä pisteli, paineen tunnetta mahassa, virtsaamisvaivoja, lapsessa vaikka mitä. Ja kaikista pahinta oli se, kun luin netistä kaikkea ja kun oikein luin ja tutkin sain miehen (joka on tosi jalat maassa tyyppi) kanssa peloteltua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Mä olen näitä sun viestejä seurannut ja pitemmän aikaa. Karsastus ei ole mikään maailman loppu ja yleensä ei edes merkki mistään vakavasta. Sinua kuitenkin tuntuu asia painavan todella paljon ja siitä syystä neuvon, että vie lapsi lääkäriin. Ei meistä kukaan näkemättä pysty sanomaan karsastaako lapsi vai ei. Itsekin keksin ja diagnosoi kaikkea itselleni ja lapsilleni joten tiedän miten raastavaa se on, mutta paras keino on kysyä ammatti-ihmisen mielipide ja sen jälkeen unohtaa. koko juttu.

Huomaan, että mulla on taas stressikausi menossa. Huomenna hammaslääkäri ja pelkään ja panikoin sitä ihan perhanasti. Sen ansiosta olen taas pelännyt sitä, tätä ja tota ja alkanut stressata nyt sitten tosta karsastuksestakin taas näimmä. :(
Minulla on ihan samoin. Synnytyksen jälkeen oli ensimmäinen vuosi pahin. Tarkkailin luomia, löysin suusta jonkun muhkuran, päätä pisteli, paineen tunnetta mahassa, virtsaamisvaivoja, lapsessa vaikka mitä. Ja kaikista pahinta oli se, kun luin netistä kaikkea ja kun oikein luin ja tutkin sain miehen (joka on tosi jalat maassa tyyppi) kanssa peloteltua...

Aivan kuin minun kirjoittamaani. Tuon karsastuksen keksin kerran, kun juttelin kaverini kanssa, jolla lapsella selvä ja paha karsastus syntymästä asti. Aloin sitten kytätä omaanikin, joka silloin reilu 6kk. Eli en havainnut mitään sitä ennen, mutta sitten kun sain päähäni, että jospa se karsastaakin niin saatoin havaitakin jotain. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Mä olen näitä sun viestejä seurannut ja pitemmän aikaa. Karsastus ei ole mikään maailman loppu ja yleensä ei edes merkki mistään vakavasta. Sinua kuitenkin tuntuu asia painavan todella paljon ja siitä syystä neuvon, että vie lapsi lääkäriin. Ei meistä kukaan näkemättä pysty sanomaan karsastaako lapsi vai ei. Itsekin keksin ja diagnosoi kaikkea itselleni ja lapsilleni joten tiedän miten raastavaa se on, mutta paras keino on kysyä ammatti-ihmisen mielipide ja sen jälkeen unohtaa. koko juttu.

Huomaan, että mulla on taas stressikausi menossa. Huomenna hammaslääkäri ja pelkään ja panikoin sitä ihan perhanasti. Sen ansiosta olen taas pelännyt sitä, tätä ja tota ja alkanut stressata nyt sitten tosta karsastuksestakin taas näimmä. :(
Minulla on ihan samoin. Synnytyksen jälkeen oli ensimmäinen vuosi pahin. Tarkkailin luomia, löysin suusta jonkun muhkuran, päätä pisteli, paineen tunnetta mahassa, virtsaamisvaivoja, lapsessa vaikka mitä. Ja kaikista pahinta oli se, kun luin netistä kaikkea ja kun oikein luin ja tutkin sain miehen (joka on tosi jalat maassa tyyppi) kanssa peloteltua...

Aivan kuin minun kirjoittamaani. Tuon karsastuksen keksin kerran, kun juttelin kaverini kanssa, jolla lapsella selvä ja paha karsastus syntymästä asti. Aloin sitten kytätä omaanikin, joka silloin reilu 6kk. Eli en havainnut mitään sitä ennen, mutta sitten kun sain päähäni, että jospa se karsastaakin niin saatoin havaitakin jotain. :(
Noin minullakin osa vaivoista menee. Joku kertoo omistaan/tuttunsa vaivoista ja sitten alan tarkkailla. Mä sain jopa meidän koko suvun epäilemään yhtä sairautta vauvalla, kun oikein perustelin ja pelkäsin. Mun äiti sitten otti yhteyttä tuttuun lääkäriin ja kätilöön ja tako mun päähän järkeä. Raskasta se on...
 

Yhteistyössä