En tiedä onko tuo hysteerinen oikea sana kuvaamaan tätä, mutta siis olitko ekan vauvan kanssa erilainen kuin toisen? Yleensä kaikki sanovat, että ensimmäisen kanssa, kun kaikki on uutta, sitä on jotenkin tarkempi, "hysteerisempi" yms. kaikesta.
Mulla itsellä, kun tilanne oli täysin päinvastainen. Esikoisen kanssa luotin ns. maalaisjärkeen, mentiin päivä kerrallaan eteenpäin, sen enempää mistään murehtimatta. Kaikki meni hyvin ja luotin itseeni vauva äitinä.
Nyt kuopuksen synnyttyä onkin sitten täysin eri tuulet puhaltamassa. Ehkä olen kuullut ja lukenut liikaa, joten sitä osaa pelätä kaikkea mahdollista. Stressaan ja mietin joka asiaa, mikään ei todellaan suju luonnollisesti maalaisjärkeen luottaen
. Murehdin myös jo etukäteen vauvan hamassa tulevaisuudessa tulevaa ensimmäistä hoitopäivää jne. Asioita joita en esikoisen vauva-aikana edes miettinyt, vaan keskityin siihen hetkeen.
Esimerkkinä vielä se, että esikoisen kanssa aloitettiin kiintäet kun siltä tuntui, en edes kunnolla muista miten ne aloitettiin. Se vain tuli jnakin päivänä luonnolliseksi osaksi päivärytmiä. Toisen kanssa taas varmaan kuukaud päivät suunnittelin, mietin, otin selvää ja ihmettelin, onko hyvä ratkaisu aloittaa ne, millä ruualla aloitan jne. Lähes yöuneni menetin tuotakin pohtimalla joka suunnasta :ashamed:
Mulla itsellä, kun tilanne oli täysin päinvastainen. Esikoisen kanssa luotin ns. maalaisjärkeen, mentiin päivä kerrallaan eteenpäin, sen enempää mistään murehtimatta. Kaikki meni hyvin ja luotin itseeni vauva äitinä.
Nyt kuopuksen synnyttyä onkin sitten täysin eri tuulet puhaltamassa. Ehkä olen kuullut ja lukenut liikaa, joten sitä osaa pelätä kaikkea mahdollista. Stressaan ja mietin joka asiaa, mikään ei todellaan suju luonnollisesti maalaisjärkeen luottaen
. Murehdin myös jo etukäteen vauvan hamassa tulevaisuudessa tulevaa ensimmäistä hoitopäivää jne. Asioita joita en esikoisen vauva-aikana edes miettinyt, vaan keskityin siihen hetkeen.Esimerkkinä vielä se, että esikoisen kanssa aloitettiin kiintäet kun siltä tuntui, en edes kunnolla muista miten ne aloitettiin. Se vain tuli jnakin päivänä luonnolliseksi osaksi päivärytmiä. Toisen kanssa taas varmaan kuukaud päivät suunnittelin, mietin, otin selvää ja ihmettelin, onko hyvä ratkaisu aloittaa ne, millä ruualla aloitan jne. Lähes yöuneni menetin tuotakin pohtimalla joka suunnasta :ashamed:
