Oma sukunimeni

[Avovaimo]

Mitä tehdä kun avomieheni äiti ei näytä millään tajuavan että minulla ei ole samaa sukunimeä kuin hänen pojallaan. Emme siis ole naimisissa ja jos joskus naimisiin menemme niin ehdottomasti pidän oman sukunimeni. Ärsyttää vain suunnattomasti se kun näyttää siltä että vielä nykypäivänäkin oletetaan automaattisesti että nainen naimisiin mennessään ottaa miehen sukunimen ja luopuu samalla omasta suvustaan ja identiteetistään.

Tämä siis ilmenee mm. siten, että kun avomieheni äiti lähettää meille esim. kortteja, tms. niin osoitetiedoissa lukee ainoastaan mieheni sukunimi ja molempien etunimet lukevat kyllä ja vielä kun ovat kirjoitettu niin päin että siitä tosiaan saa sellaisen käsityksen että miellä muka olisi sama sukunimi. Hänellä ei ole mitään oikeutta tehdä omavaltaisia ja epävirallisia nimimuutoksia, kun tuntuu siltä että hän ajattelee asian siten että "joskus kuitenkin naimisiin menevät niin heillä sitten kuitenkin tulee olemaan molemmilla poikani sukunimi". Ja onko hänen muka niin vaikea hyväksyä sitä että minulla on oma sukunimi ja eri kuin hänellä ja hänen pojallaan.

Avomieheni mukaan hänen äitinsä ei tarkoita tätä nimiasiaa tuolla tavalla, mutta kyllä se ainakin minusta vaikuttaa juuri tuolta että oletetaan automaattisesti naisen luopuvan suvustaan naimisiin mennessä ja asia vaivaa sekä häiritsee minua suunnattomasti.

Sanoako avomieheni äidille jotenkin kohteliaasti asiasta vai mitä tehdä? Onko muilla vastaavanlaisia ongelmia?

Tekisi kyllä mieli sanoa hänelle että sukunimeni on XXXX hautaan asti. (XXXX=oma sukunimeni)

 

[ei nimimerkkiä]

Vaikutat aika omahyväiseltä.

Toisaalta huvittaa että tulet tänne kyselemään...käyttäytyäökö avomiehen äitiä kohtaan kohteliaasti...
Uskon ettei se onnistu sinunlaiseltasi.

Kasva aikuiseksi, voisi olla kaikille parasta että sitten kun aikanaan menet sinne hautaan omalla nimelläsi...menisit vanhana piikana.

Yksin saa päättää kaikki asiansa ottamatta toisia huomioon.

 

[--]

Vaikutat aika omahyväiseltä.

Toisaalta huvittaa että tulet tänne kyselemään...käyttäytyäökö avomiehen äitiä kohtaan kohteliaasti...
Uskon ettei se onnistu sinunlaiseltasi.

Kasva aikuiseksi, voisi olla kaikille parasta että sitten kun aikanaan menet sinne hautaan omalla nimelläsi...menisit vanhana piikana.

Yksin saa päättää kaikki asiansa ottamatta toisia huomioon.

Ja tätä juuri tarkoitin. Eli jos nainen haluaa pitää oman nimensä niin hän on itsekäs ja omahyväinen. Harva mies ottaa vaimon nimen eikä kukaan pidä miestä omahyväisenä vaikka ei vaimon nimeä suostu ottamaan.

 

[ei nimimerkkiä]

Eihän kyse ole ainoastaan sukunimestä..eihän?

Ymmärrän täysin että halutaan pitää oma nimi..ja se on hyväksyttävää!
Omapa on asiasi, mutta mieti mikä sinun ja anoppisi väleissä mättää..ehkä olette molemmat niin helkkarin hyviä ihmisiä.

 

[GSP]

Totta vitussa oma sukunimi säilytetään kun mennään avioon. Vanhanaikaista menoa vaihtaa nimeä.

 

[Sama juttu]

Avovaimolle: ei tuollaisesta kannata välittää. Meillä oli sama juttu. Aina kaikki joulukortit tuli osalta miehen sukulaisista siten, että ensin oli miehen etunimi, sitten minun etunimi ja miehen sukunimi.
Naimisiin menimme yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, pidin oman sukunimeni ja edelleen kortit tulevat samalla tavalla. Arvelen, etteivät vanhat ihmiset muista nimeäni. Mukavaa kuitenkin, kun muistavat. Ja mukavia ihmisiä ovatkin.

 

[Avovaimo]

Tuo vain harmittaa niin suunnattomasti ja minulla on kyllä sen verran supisuomalainen ja helppo nimi, että sitä on vaikea olla muistamatta. Ja lisäksi kun anopillani on vielä lipaston päällä ilmoitus kihlautumisestamme missä ainakin lukee sukunimeni joten siitähän sen olisi helppo katsoa jos ei satu muistamaan.

Eivät minunkaan sukulaseni kirjoita kortteja siten, että ensin minun etunimi, mieheni etunimi ja minun sukunimeni.

Tuollainen vain ikävä kyllä raastaa identiteettiäni ja haluaisin että kortit yms. postit tulevat oikealla nimellä.

 

[oman nimen käyttäjä]

Minulla taas oli mieheni kanssa itsekeksitty ja suojattu sukunimi, ja se siirtyi lapsillemme sittemmin.
Avioeron jälkeen pidin tietystikin tämän sukunimen, mutta ex-mies antoi nimen myös uudelle vaimolleen.
Minä menin sittemmin naimisiin myös, ja tuttavat kyselevät aionko pitää oman vanhan nimeni edelleen. Vai otanko uuden mieheni nimen.
Eli kyllä miehen oikeus sukunimiin on suurempi kuin naisten yhä edelleen.

 

[**tt**]

Kyllä meille tuli ex-miehen kanssa yhdessä ollessa kortteja joiltakin hänen sukulaisiltaan miehen nimelle kirjoitettuna ja joiltakin minun ystäviltä/sukulaisilta minun sukunimellä kirjoitettuna. Siis että molemmilla oli joko minun tai hänen nimensä. Ei tainnut vaivata kumpaakaan kovasti.

Yritä, ap., nyt vaan elää tämän asian kanssa vaikka pidätkin oman nimesi. Ei kai se nyt niin iso asia oikeasti ole, jos yksi vanha ihminen tekee näin?

 

[oman nimen käyttäjä]

Kyllä meille tuli ex-miehen kanssa yhdessä ollessa kortteja joiltakin hänen sukulaisiltaan miehen nimelle kirjoitettuna ja joiltakin minun ystäviltä/sukulaisilta minun sukunimellä kirjoitettuna. Siis että molemmilla oli joko minun tai hänen nimensä. Ei tainnut vaivata kumpaakaan kovasti.

Yritä, ap., nyt vaan elää tämän asian kanssa vaikka pidätkin oman nimesi. Ei kai se nyt niin iso asia oikeasti ole, jos yksi vanha ihminen tekee näin?

Sukunimi voi olla naisellekin tärkeä identiteetin kannalta. En haluaisi tulla kohdeltavan mieheni nimisenä jos en sitä ole.
Ja jos se on yksi ihminen vaan, yleensä niitä on monta jotka ei piittaa naisen sukunimestä.

 

[Miuske]

Ihan tyypillinen ja yleinen tapa tuo että kortteihin kirjoitetaan tilaa säästääkseen vain toisen sukunimi, ja yleensä sen läheisemmän (eli oman pojan). Ei tuossa todennäköisesti ole mitään sen ihmeellisempää, teet vain itse tuosta ison numeron.

 

[NillaPan]

Minun suvussani ja tuttavapiirissäni ja vanhempieni tuttavapiirissä ei ole moinen tapana, ts. aina, kun lähetetään nuorelle (!) parille postia, on tärkeää ja kohteliasta, että kortissa on molempien nimet. Se, ettei kirjoiteta kuin sen osapuolen sukunimi, joka on itselle läheisempi, osoittaa välinpitämätöntä asennetta. Jos ei tiedetä, mikä puolison sukunimi on, siitä otetaan tietenkin selvää ennen kortin tms. postittamista. Sukunimiasia selvitetään tietenkin myös aina naimisiinmenon jälkeen, eikä automaattisesti oleteta, että nainen on ottanut miehen sukunimen.

Jotkut mieheni junttikaverit ovat meille joskus lähettäneet juhlakutsun, jossa nimirivillä oli mieheni etu- ja sukunimi ja sen jälkeen minun etunimeni. En mennyt juhliin, koska ei kai kukaan halua juhliinsa sellaista ihmistä, jonka nimikään ei kiinnosta?

Ketjun aloittajan anoppi kyllä minusta tietoisesti ottaa kantaa lähettäessään postia vain oman pojan nimellä. Miehesi pitäisi puhua hänelle asiasta (onhan anoppi hänen äitinsä).

 

[nimen]

Sinusta näyttää siltä että hän ei tajua ja hyväksy jotain, sinun mielestäsi oikein .
Sinusta tuntuu siltä että hän ajattelee sinun mielestäsi väärin.
Hän lähettää sinun mielestäsi vääränlaisia kortteja.
Sinusta siinä ilmenee jotain että kortissa lukee sinun mielestäsi väärin.
Sinun mielestäsi siitä saa jonkin sinun mielestäsi väärän käsityksen.

Sinun mielestäsi hänellä ei ole oikeutta tehdä tai olla tekemättä jotain.

En nyt keksi mitään rajoitusta sille etteikö voisi tehdä omavaltaisia nimimuutoksia, niinkauan kuin ne ovat epävirallisia. En muutakaan oikeudetonta.


Avomiehesi ajattelee äitinsä toiminnasta eri tavoin kuin sinä.

Koska sinulla on eri sukunimi, oma sukunimi ja ehdottomasti pidät oman sukunimesi hautaan saakka, sinusta vaikuttaa juuri siltä että oletetaan, sinun mielestäsi väärin.
Liioittelet asiaasi, siten että se merkitsisi jotenkin luopumista omasta suvustaan ja identiteetistään.

Yrität tehdä siitä tasa-arvokysymystä mm. vertaamalla oman sukusi käytökseen ja vetoamalla siihen että he osaavat tehdä niinkuin sinä haluat. Sinusta näyttää siltä että vielä nykypäivänäkin oletetaan sinun mielestäsi väärin, ja joku teekee sinun mielestäsi väärin. Kiukutellaksesi asiasiasta uhraat arvokkuuttasi, menetät arvoasi, kun tarkoituksesi on saada enemmän arvostusta. Toimit tavoitteidenvastaisesti.


Sillä verukkeella että identiteettisi on muka vaarassa, tahtoisit määrätä kuinka haluamasi henkilön pitäisi tehdä haluamallasi tavalla. Se olisi itsemääräämisoikeuden loukkaus ja/tai muuta senkaltaista. Tässä asiassa ainoa laittomuus, mitä nyt mieleeni saan.

Sinun "tekisi kyllä mielesi sanoa" miten hänen pitää käytöstään korjata, sopii se hänelle tai ei. Toimisit vain jälleen tavoitteidenvastaisesti. On paljon helpompaa saada tahtomansa pyrkimällä KUMPAAKIN miellyttävään neuvotteluun ja sopimukseen.


Mitä tehdä kun raastaa identiteettiä ja ärsyttää vain suunnattomasti, sekä vaivaa ja häiritsee suunnattomasti ja vielä harmittaa niin suunnattomasti, kun joku ei tee niinkuin itse haluaa?

Ottaa oikea suunta, tiedostaa rajoja ja lopettaa toisten määräily, sillä siihen ei todellakaan ole pienintäkään oikeutta.

 

[kärpäsestä härkänen]

Kyllä meille tuli ex-miehen kanssa yhdessä ollessa kortteja joiltakin hänen sukulaisiltaan miehen nimelle kirjoitettuna ja joiltakin minun ystäviltä/sukulaisilta minun sukunimellä kirjoitettuna. Siis että molemmilla oli joko minun tai hänen nimensä. Ei tainnut vaivata kumpaakaan kovasti.

Yritä, ap., nyt vaan elää tämän asian kanssa vaikka pidätkin oman nimesi. Ei kai se nyt niin iso asia oikeasti ole, jos yksi vanha ihminen tekee näin?

Samaa mieltä. Minäkin lähetä sisareni pojille (avoliitossa) aina postia Mikko XXXX + Anni -tyyliin vaikka Annin sukunimen tiedänkin mutta kun molemmilla on pitkä sukunimi, olen vaan ajatellut säästää tilaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sellaisen asian kanssa että kuka oman nimensä pitää enkä siihen ota kantaa, jokainen tekee niin kuin tykkää. Juhliinikin onneksi tulivat kimpassa

Voisin varmaan pojilleni laittaa samalla tyylillä postia ajattelematta ollenkaan noin kuin ap. Naisilla on tapana ajatella liikaa, että mitä kukakin milläkin tarkoittaa ja ajatukset menee ihan liina pitkälle väärillä urilla. Asian voisi kauniisti sanoa, jos se häritsee. Tuskin avoppisi on asiaa edes ajatellut tai haluaa mitenkään sinua loukata tai tuottaa pahaa mieltä. Tässä iässä vaan tuollaisia asioita ei tule edes ajatelleeksi kun se itsestä tuntuu vaan käytännölliseltä.

 

[elämää nähnyt]

Just tuollaiset pilkunussija miniäntekeleet, jotka ovat ainoastaan omaan napaansa tuijottavia neuroottisia minäminäminä...vain minätyyppejä.....miettikää nyt vähän mikä teitä riipoo?!?

 

[Avovaimo]

Kerrotaan nyt tämäkin tapaus tähän samaan ketjuun, eli yhden kerran kun olin baarissa mieheni kanssa niin meille tuli juttelemaan yksi mieheni ystävä ja hän sanoi tähän tyyliin: "Terve, mitäs YYYY:n pariskunnalle kuuluu?" (YYYY=mieheni sukunimi) Ja tähän vastasin oitis, että minä en ole YYYY. Ja mieheni ystävä sanoi vain: "niin, et ole vielä..." No, minä sanoin hänelle että pidän oman nimeni jos joskus naimisiin menen, halusin tämän tuoda heti esiin kun asia kerran näin ääneen ilmaistiin koska en halua että minua aletaan epävirallisesti kutsumaan väärällä nimellä.

Eli siis oletetaan automaattisesti että nainen ottaa miehen nimen naimisiin mennessään eikä edes vaivauduta selvittämään asiaa, mikä kyllä ehdottomasti pitäisi selvittää koska nykyään hyvin moni nainen haluaa pitää oman nimensä.

 

[elämää nähnyt]

Juu, joka ainoassa käänteessä tuohon aiheeseen on hyvä pureutua, ettei vaan kenellekään jää epäselväksi...nti. "Von" jotain....

 

[...]

Kerrotaan nyt tämäkin tapaus tähän samaan ketjuun, eli yhden kerran kun olin baarissa mieheni kanssa niin meille tuli juttelemaan yksi mieheni ystävä ja hän sanoi tähän tyyliin: "Terve, mitäs YYYY:n pariskunnalle kuuluu?" (YYYY=mieheni sukunimi) Ja tähän vastasin oitis, että minä en ole YYYY. Ja mieheni ystävä sanoi vain: "niin, et ole vielä..." No, minä sanoin hänelle että pidän oman nimeni jos joskus naimisiin menen, halusin tämän tuoda heti esiin kun asia kerran näin ääneen ilmaistiin koska en halua että minua aletaan epävirallisesti kutsumaan väärällä nimellä.

Eli siis oletetaan automaattisesti että nainen ottaa miehen nimen naimisiin mennessään eikä edes vaivauduta selvittämään asiaa, mikä kyllä ehdottomasti pitäisi selvittää koska nykyään hyvin moni nainen haluaa pitää oman nimensä.

On sinulla elämässä pienet ongelmat jos sukunimiasia sinua noin häiritsee. Miksi ei saisi kysyä mitä teille kuuluu? Jos kyse on miehen ystävästä niin hän voi kysyä miehesi nimellä, vastaavasti ystäväsi voisi kysyä sinun sukunimelläsi. Ja tosiaan nykyisin on yhä yleistä vaihtaa se sukunimi miehen nimeen, niin tekee yhä enemmistö (googleta vaikka). Itse en tiedä mitä teen kun kesällä alttarille astelen. Joko vaihdan miehen nimeen tai sitten teen yhdistelmänimen, jos kerta olemme samaa perhettä haluan sen myös näkyvän nimessämme. Ja vaikka itse teen mitä valintoja ei se identiteettiini vaikuta pätkän vertaa, enkä myöskään odota toisten tekevän samoja ratkaisuja, kukin tehköön niin kuin itselle sopii. Eikä sekään että mieheni sukulaiset kutsuisivat minua väärällä nimellä olisi minulta pois, kutsuvat miksi kutsuvat. Ei nimi miestä pahenna,vaan mies nimeä.

Mielestäni anopillasi on oikeus kirjoittaa korttiin ihan mitä haluaa, eikä sinulla ole siitä oikeutta huomauttaa. Älä ole niin itsekeskeinen vaan nauti elämästäsi ja miehestäsi päätätpä sitten ottaa minkä nimen hyvänsä. Kuten jo joku edelle sanoi kaikilla on oikeus sanoa sinua vaikka jeesukseksi - sanan vapaus on keksitty.

 

[Avovaimo]

On sinulla elämässä pienet ongelmat jos sukunimiasia sinua noin häiritsee. Miksi ei saisi kysyä mitä teille kuuluu? Jos kyse on miehen ystävästä niin hän voi kysyä miehesi nimellä, vastaavasti ystäväsi voisi kysyä sinun sukunimelläsi. Ja tosiaan nykyisin on yhä yleistä vaihtaa se sukunimi miehen nimeen, niin tekee yhä enemmistö (googleta vaikka). Itse en tiedä mitä teen kun kesällä alttarille astelen. Joko vaihdan miehen nimeen tai sitten teen yhdistelmänimen, jos kerta olemme samaa perhettä haluan sen myös näkyvän nimessämme. Ja vaikka itse teen mitä valintoja ei se identiteettiini vaikuta pätkän vertaa, enkä myöskään odota toisten tekevän samoja ratkaisuja, kukin tehköön niin kuin itselle sopii. Eikä sekään että mieheni sukulaiset kutsuisivat minua väärällä nimellä olisi minulta pois, kutsuvat miksi kutsuvat. Ei nimi miestä pahenna,vaan mies nimeä.

Mielestäni anopillasi on oikeus kirjoittaa korttiin ihan mitä haluaa, eikä sinulla ole siitä oikeutta huomauttaa. Älä ole niin itsekeskeinen vaan nauti elämästäsi ja miehestäsi päätätpä sitten ottaa minkä nimen hyvänsä. Kuten jo joku edelle sanoi kaikilla on oikeus sanoa sinua vaikka jeesukseksi - sanan vapaus on keksitty.

Kyse on nimenomaan siis siitä, että kun oletetaan automaattisesti että nainen ottaa miehen nimen naimisiin mentäessä. Niin, kirjoitit että nykyään on edelleekin yleistä vaihtaa nimi miehen nimeen. Valitettavasti on, ja valitettavan moni vielä nykypäivänäkin suostuu olemaan nyrkin ja hellan välissä ja luopumaan omasta identiteetistään. Niin kauan kuin näinkin moni nainen suostuu vaihtamaan nimensä miehen nimeen mitä nyt nykypäivänä se prontuaalinen osuus on pareista jotka ottavat miehen nimen ei tämä ajatusmaailma asian tiimoilta miksikään muutukaan. Ja kun itse en aio niin tehdä, niin se häiritsee kyllä kun minut leimataan väärälle nimelle. Ja ei siinä mitään sinänsä vaikka mieheni ystävät kutsuvatkin miehen nimellä, mutta ongelma ja asia mikä tuossa häiritsi oli se, että kun sanoin että en ole YYYY (YYYY=mieheni sukunimi) niin kommenttina tuli, "niin, et ole vielä". Siis oletetaan automaattisesti että nainen ottaa miehen nimen.

Ja minulla on oikeus loukkaantua jos minua kutsutaan väärällä nimellä. Kyllä, jokaisella on oikeus kutsua minua vaikka piruksi, mutta minulla on myös oikeus loukkaantua jos en pidä siitä ja oikeus kyllä myös sanoa miltä se minusta tuntuu.

 

[Ei ole tiedossa]

Anopillasi ehkä on tiedossa, mikä on sinun sukunimesi, mutta on lyhyempi kirjoittaa kortit ja muut sen tärkeämmän ihmisen sukunimellä.

Monta kertaa olen huomannut, että esimerkiksi serkkujen kumppanit on esitelty Millana tai Janina. Sukunimen olen kuullut korkeintaan kerran tai kaksi. Etunimen olen kuullut ehkä 10 kertaa. Silloin on paljon helpompi laittaa se tuttu sukunimi ja siitä toisesta se etunimi.

PÄÄASIA että posti menee perille. Jos alkuperäisen kysyjän aivot eivät pysty tajuamaan, että myös hänelle on toivotettu Hyvää Joulua, niin olkoon sitten tajuamatta.

 

[Miuske]

Identiteetti ei voi olla kovin vahva, jos pelkkä tilan säästäminen postikortissa horjuttaa sitä noin pahasti ja aiheuttaa noin kovaa ahdistusta.

Kun ikää tulee lisää tai oma identiteetti muuten vahvistuu, olet varmempi itsestäsi ja omista valinnoistasi myös nimiasian suhteen, ja silloin muiden mielipiteet eivät heitä sinua noin pois tolaltaan, vaan todennäköisesti suhtautaudut anopin vanhanaikaisiin ajatuksiin huumorilla.

 

[nimiä valita asti]

Erotessani ex:tä vaihdoin nimeni "tyttönimeen", siis omaan sukunimeeni.
Toisen liiton solmiessani otin kaksoisnimen, siis säilytin oman nimeni ja otin siihen jatkoksi mieheni nimen.
Silloin 24v sitten ei ollut mahdollista olla naimisissa pelkästään omalla nimellään.

Käytännössä esiinnyn omalla nimelläni, ainoastaan virallisissa asioissa olen se-se.

Suorastaan vierastan jonkun minusta käyttämää, pelkästään mieheni nimeä.

Jopa asunto-osakkeen kauppakirjatkin uusitutin asian vuoksi, koska kiinteistövälittäjä oli jättänyt oman sukunimeni pois, vaikka esittäydyin koko nimelläni.

 

[GSP]

Tanja Vienonen Karpela Saarela Karpela Eerola vai miten se menikään.

 

[voi huvanen aika.]

Joutavastapa sitä täällä taas marmatetaan. Mitä sitte vaikka kortissa ei lue sun sukunimeäs? Jos mulle ja poikaystävälle tulisi kortti jossa olisi nimenä vaikka Meikäläinen Matti ja Maija, niin en tosta mitään haloota nostais. Mielissäni olisin että edes etunimi mainitaan siinä kortissa.

Luulis aikusella ihmisellä olevan muitaki murheita ku jotkut hemmetin joulukortit ja niissä seisova sukunimi. Se ja sama.

Itekki lähettäny joskus jollekin kortteja niin, että olen siihen vaikka kirjottanu kaverin sukunimen ja etunimen + vaan miehen etunimen vaikkeivät olis edes naimisissa.

Perille ne on aina menny, eikä oo mulle ainakaan kukaan koskaan itkeny, että siihen pitää laittaa kummanki sukunimet, ja vielä kissojen ja koirienki nimet, ja varmuudeks naapuritki.

 

[nimen]

"minut leimataan väärälle nimelle"
Minun nimeni ei ole ihan tavallinen. Joskus keräsin listaa mitä kaikkia nimiä minulle keksitäänkin, mutta se kävi työlääksi ja kyllästyin.


Sitä tapahtuu paljon, oletetaan ja oletetaan automaattisestikin.
Tiedät ettei ajatusmaailma asian tiimoilta miksikään muutukaan.

Kyllä sinulla on oikeus itse olla tekemättä.
Kyllä sinulla on oikeus häiriintyä.
Kyllä, sinulla oikeus sanoa miltä sinusta tuntuu.
Kyllä, sinulla on oikeus loukkaantua, ihan mistä tahansa.

Jostain syystä teet kaikkea tuota, enkä oikein ymmärrä miksi.
Paras arvaukseni on, ettei sinua oikein arvosteta kunnolla ja näet vaivaa, jotta sinua arvostettaisiin enemmän.


Ymmärrän että sukusi, minkä keskuudessa olet kasvanut, on kiistämättä osa identitettiäsi, ja voi merkitä sinulle mitä tahansa mitä siihen kuuluvaksi miellätkin. Muut eivät kuitenkaan tiedä siitä mitään.

Jos kysytään: "Kuka sinä olet?", vastaat tietenkin sanoen nimesi.
Millaista sukua ovat Virtaset? Millainen identiteetti on Lahtisilla?

Halusit tuoda heti esiin oikean nimesi. Mitä muuta voi silloin tulla heti esiin?


Keksitty, kärjistetty, muutettu, käännetty ja mitenkään toteen perustumaton, täysin kuviteltu näytelmä:

Pariskunta viettää iltaa baarissa ja miehen hyvä ystävä huomaa "nuorenparin", joita ei ole vielä yhdessä kunnolla tavannutkaan. Vaimoketta hän ei ole sen kummemmin nähnyt, vain aika etäisesti jonkinsortin "kihlajaisissa". Hän päättää mennä juttusille, tutustua paremmin myös miehen mielitiettyyn ja miltä he parina tuntuvat.

Hänen mieleen tulee vanha fraasi ja sehän hilpeästä suusta tuleekin: "Terve, mitäs Virran pariskunnalle kuuluu?".

Miehen avokki, ei ehdi tervehtiä, vaikka häntä on juuri tervehditty, vaan vastaa oitis, että: "Minä en ole Virta! Minun nimeni on Lahti".

Ystävä yllätyy, tuntee itsensä typerykseksi ja katsoo miestä, joka on kääntynyt häntä kohden. Mies on vasta avannut suunsa lämpimään tervehdykseen, mutta hämmentynyt ilme on jähmettynyt kasvoille. Ystävän hiprakkaiset aivot askartelevat nolon tilanteen parissa… ja hän keksii: (Ennen se oli niin ja nykyäänkin aika tavallista… ja eikös ne naimisiin ollu menannu… Joo!, ei tarvii kummankaan menettää kasvojaan…).

Ystävä sanoo, uudelleen hymyillen: "niin, et ole vielä...", ja odottaa jännityksen laantuvan.

Lemmitty jatkaa: "Pidän kyllä oman nimeni, jos joskus naimisiin menen".

Ystävän kännykkä soi, tämä katsoo miestä silmiin ja kertoo: "Sori, on pakko vastata tähän, vaimo soittaa!", ja kävelee samantien jo puhuen…


Nainen kiirehti ensimmäisenä asiana ilmoittamaan nimensä. On aika todennäköistä että ystävä (humalastaan huolimatta) muistaa kyllä naisen nimen selvänä mielessään, ehkä lähemmäs omaakin hautaansa.

On tapahtunut todella paljon muutakin, vaikka on puhuttu vähän. Mitä kaikkea muuta on voinut tapahtua?


Kysymys voi olla juuri nimestä, että myös käytetään sitä oikeaa. Mistä sen jälkeen on kysymys?
Mitä ajatella ihmisestä jonka nimi on nyt tullut kyllin selväksi?