miten monta miehen ja miten monta naisen kirjoittamaa
Ikäänkuin kaikki puolustaisivat automaatisesti omaa sukupuoltaan
(oletus)
Olisihan se pitänyt arvata. Kyse ei ole nimestä, ei liioin arvostakaan. Arvovaltakiistahan tämä on aivan selvästi, tuttavallisemmin sanottuna valtataistelua.
"jos vain arvon daamit pitäisivät oikeuksistaan kiinni"
Sillätavoin "pitämällä kiinni" kuin ap ajattelee, menettää arvostuksensa täysin toisten silmissä (niinkuin vastauksista voi nähdä).
"ja käyttäisivät heille myönnettyä oikeutta."
Oikeus on siinä että nimen voi valita!
Sitä jokainen käyttää niin kuin haluaa, kuten on tarkoituskin. Ei siis ole kysymys siitä ettekö oikeutta käytettäisi, vaan siitä ettei käytetä enemmän valtaa "tasa/arvo" -kamppailuun.
Ap haluaisi näköjään useammille sen nimen minkä ap haluaa, eikä antaa yksilön päättää eli rajoittaa toisten oikeuksia, koska he valitsevat ap:n mielestä väärin (yllätyskö; jatkuvaa automaattista olettelua). Muut eivät osaa käyttää ap:n mielestä oikeuksiaan oikein, kun he eivät käytä oikeuden mukana tulevaa valtaa sukupuolten väliseen taisteluun.
Minusta ainoa järkevä peruste sukunimelle olisi biologinen, koska sitä suvunjatkaminen on. Kun naiselta tulee perintötekijöistä yli puolet, lähinnä lääketieteelliseltä kannalta katsottuna, olisi esim. sairauksien päättely jotenkin kätevämpää (joskin haittojakin voi olla), jos sukunimikin tulisi äidiltä.
Kuvaavin ja naurettavin (lue: arvottomin) ratkaisu:
Puolet kirjaimista kummaltakin ja naiselta joku ekstra vielä. Senkaltaisen muodon se tasa-arvon tavoittelu usein saa. Itsestä ja toisesta tehdään pelkkä narri, kun nallekarkkeja jaetaan.
Suomessa naisillakin on miesten nimet käytössä, mutta toisin on Islannissa ("-dottir" päätteekin). Onko siellä miehet naisen omaisuutta?
"nainen on miehen omaisuutta."
Kiinteää- (vaimot) tai vaihto-omaisuutta (tyttäret), se oli sitä hienoa ritariaikaa se.
Kun vaikka aatelisella oli henkensä pitimiksi ritari mm. palkkatappajana, pystyi elämään jokseenkin suojattua elämää.
Ritareille syntyi kuitenkin tapettujen läheisistä armottomia kostajia, ja näinollen naisille tuli taas käyttöä. Heitä oli hyvä lähettää edeltä linnan hämärille käytäville. He ehkä huomaisivat väijyjän ja ilmiantaisivat (kirkuisivat), sekä olisivat mahdollisen vihamiehen ja ritarin välissä. Näinollen olisi enemmän aikaa pötkiä puukottajaa pakoon ja pysyä hengissä. Ritarillinen hyvä tapa!
Nolompi juttu että naiset ensin, vaikka heikoille jäille ei ole kaukaa haettu. Glorifioituneena se on nykyään naisille kunnia. Yhä sitä voi käyttää hyväkseen. Pelimiehet, aikamme ritarit, lähettävät naiset ensin, jotta lohkeaisi paremmin.
Nainen voi valita, esim. mielistelläkseen miestä, tämän nimen ja taas viedään pässiä narussa. Se on sitä ylistämällä alistamista.
Kun muodollinen arvovalta on pääasia, jäävät motiivit huomaamatta ja arvo saamatta.
Ylivaltataistelu naamioidaan tasa-arvotaisteluksi:
"naiset vieläkin hyväksyvät maailman miesvaltaisuuden"
Elämänlaatumitttarin mukaan suomamalaisnaiset ovat maailman kakkosia (ja elävät pitempään), miehet jossain kaukana takana. Hormonitutkimukset osoittavat nekin naiset onnellisemmiksi. Hyvä olis jos vähän jeesais heikompaa niin kumpikin voisi paremmin.
Meneehän se elämä tapellessakin.