On pakko painaa pitkää päivää, ei niinkään sohvalla makoilua

["nii"]

Jep...meillä 5½ v ja 7½ v viikkaavat omia vaatteitaan kaappiin, vievät roskat ulos, pyyhkivät pölyjä, yms. Ja leikkivät keskenään, isompi lukee pienemmälle iltasatuja, jne. Siivoavat tottakai omat lelunsa paikoilleen, vievät omat likaiset vaatteensa pyykkiin, korjaavat astiansa tiskiin, mitähän vielä.

En oikein näe mitään syytä sille, miksi sen pitäisi olla juuri äiti joka tekee ihan kaiken, ja juoksee kuin päätön kana aamusta iltamyöhään. Ellei sitten halua olla marttyyri...?

Mallistahan kaikki lähtee - toki ymmärrän pienten kanssa ei ihan kaikkea voi tehdä ja aina ei ole aikaa. Ottaahan hommat lapselta enemmän aikaa.

Ehkä meillä muutenkin on sitten kovin outo koti, kun tehdään asioita yhdessä. Näin tää on vaan aina mennyt. Jotenkin luontevasti, kun yhteinen tää koti on kaikille. Asutaan maalla, omakotitalossa ja pihahommiaki riittää. Niitä tulee tehtyä perheen voimalla - ei siellä kaiken tartte miehen vastuulle jäädä. Menee ulkoilustakin. Toki myös leikitään, rakennellaan majoja jne. Molempia siis.

Ja sitten taas sisällä - sama juttu jatkuu, yhdessä tehdään, ei jää kaikki mun kontolle.

Mikään ei ole varmempi tapa opettaa lasta uusavuttomaks kuin se että syrjäyttää lapset "aikuisten leikeistä". Vallakin pienenä nuo ovat todella mielellään mukana kaikissa askareissa - ja saavat uskomatonta onnistumisen riemua kun vaikka oppivat vetämään lakanaa äidin/isän kanssa.

 

["vieras"]

Oletko Facebookissa? Olethan muistanut päivittää tilasi?:
"Ai sinä kysyt onko minulla töitä? Uhhh kyllä, olen äiti! Se tekee minusta herätyskellon, kokin, piian, tarjoilijan, opettajan, sairaanhoitajan, jokapaikanhöylän, turvapäällikön, valokuvaajan, ohjaajan, autonkuljettajan, tapahtumasuunnittelijan henkilökohtaisen avustajan, pankkiautomaatin ja olen pelästyttänyt pois mörköjä. En saa lomia, sairausajanpalkkaa tai vapaapäiviä. Työskentelen päivin öin. Päivystän 24/ 7 koko loppuelämäni ajan. Kopioi seinällesi, jos olet ylpeä ÄITI"

P.S. Saat mitalin!

 

["memmu"]

ja tuo "pyykkishow".... huokaus.... meillä on 2 ja 4v lapset, mies ja minä ja joka päivä vaihdetaan vaatteet mutta silti pesen pyykkiä vain 2x viikossa. onko teillä pieniä koneita vai mitä?!!?!? kerran kuussa on sitten useampi koneellinen kun pesen petivaatteet ja pyyhkeet.

mutta joka päivä!?!?!? ei todellakaan.

Mä pesen käytännössä joka päivä koneellisen, mut eipä ole ongelma. Valkaan usein pienille hoitoon sellaiset vaatteet et ne saa pestyä samassa koneessa. Illalla kun muksut on menny nukkuun - heitän vaatteet koneeseen (omia vaatteita mahd sekaan myös) ja sitten perään kuivuriin. Aamulla voikin kuivurista noukkia lapsille päälle puhtaat vaatteet. Ei synny pyykkivuoria ja ei tartte viikkailla niin paljoa...

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";24720469]"

P.S. Saat mitalin![/QUOTE]

Tämä esimerkkinä monista ketjussa olleista aggressiivisista tai piiloaggressiivisista viesteistä.

Mielenkiintoista ajatella, millaisia omia riittämättömyydentunteita sellaisten ihmisten mielessä, joissa toisen ihmisen omastaan poikkeava päivänkuvaus herättää tarpeen ilkeilyyn...

 

["mama"]

No onpa rankkaa. Työssäkäyvänä äitinä herätys klo 5.30, saan itseni valmiiksi töihin lähtöön klo 6.30, lapsi hereille ja vaatteet päälle, päiväkodissa ollaan n. 7.15, töihin 8 mennessä. Tähän mennessä kiire ja paniikki iskenyt vähintään kaksi kertaa. Sitten töitä ihan hulluna klo 15 tai 16 asti. Lapsi päiväkodista kotiin, ruoka valmiiksi, syödään. Jossain välissä täytyisi vielä ehtiä pestä pyykkiä, tiskata, viettää aikaa lapsen kanssa, käydä kaupassa, ehkä mennä ulkoilemaan, siivota, laittaa lapsi suihkuun ja iltapalalle, lukea iltasatu ja odottaa että nukahtaa että pääsen suihkuun. Joten kun pääsen pois suihkusta kello on yhdeksän ja vielä pitäisi itsekin syödä jotain ja sitten onkin niin poikki että nukkumaan.
Olin kotiäitinä kaksi vuotta ja tuntui kyllä lomailulta tähän verrattuna. Sitä paitsi silloin ehti näkemään ystäviäkin.

 

[kellari]

Eikös noita hommiakin kutsuta vaan ELÄMÄKSI? mitä ihmettä me tehtäisiin jos ko. rupeamia ei tarvitsisi tehdä?

Elämään nyt vaan kuuluu jonkin verran työtä -jollei ole takataskussa paljon rahaa. Ei lapsiaikaa turhaa kutsuta ruuhkavuosiksi. Vaihe elämässä sekin, siihen liittyy paljon kotihommia ja toisilla työkin. Kukaan kai ei puuhasteluun kuole, kunhan aina joskus muistaa levätä ja/tai antaa armoa itselleen hommista.

Lapsiaika elämästä on lyhyt, eikös sen ajan kotikin voi olla "ei niin viimeisen päälle"? Sitä joutaa putsaan ja puunaan vielä loppuelämän. Kuhan nyt perusjutut saa pidettyä hanskassa.

 

[isoäiti mölykylästä]

ja työssä käyvät tekevät just noi samat hommat, niillä on vaan paljon vähemmän aikaa siihen kuin kotiäidillä

 

["huoh"]

[QUOTE="eee";24720392]Saako teidän lapset aina kaiken mitä haluaa? Ikinä ei kielletä?[/QUOTE]

jaa että sitähän se merkitsee, että jos saa ottaa uudne pyyhkeen kaapista, niin saa kaiken mitä haluaa.

Juu, ei saa kaikkea, ei näillä tuloilla, ja tukiverkoilla. Luulisi tajuavan tyhmemmänkin. Esikoinen on murrosikäinen.

 

[ulkonainen]

Pitaa sanoa etten ikina kylla haluaisi olla aiti jos arkeni olisi tuollaista, onneksi nama ovat valintakysymyksia.

 

["huoh"]

Ja juu, en sallikaan edes tuota pyyhejuttuakaan, mutta silti ottaa, hänellä on puhtaus kaikessa tärkeää, harjaa hampaat säntillisesti 2 -3 kertaa päivässä, suihkuttelut päivittäin, vaatteet 2 kertaa päivässä pyykkiin (ottaa koulun jälkeen puhtaat, ja laittaa taas illalla kotivaatteet pyykkiin).

Ja juu, on varmaan jotain neuroosia taustalla, mutta kun ei kuitenkaan tämän pahemmin arkea haittaa, niin olen antanut olla.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="huoh";24720553]jaa että sitähän se merkitsee, että jos saa ottaa uudne pyyhkeen kaapista, niin saa kaiken mitä haluaa.

Juu, ei saa kaikkea, ei näillä tuloilla, ja tukiverkoilla. Luulisi tajuavan tyhmemmänkin. Esikoinen on murrosikäinen.[/QUOTE]
Sitten voi ruveta huolehtimaan pyykistä myös omatoimisesti. Mä aikoinaan sanoin omille lapsilleni, että jos osaa käyttää tietokonetta, osaa käyttää myös pesukonetta. Jälkimmäisessä kun on paljon vähemmän toimintoja.

 

[näin, ja]

Ajatella, ompas urakkaa kerrakseen.

Työäiti: Herätys 05, kahvit, itsensä työkuntoon laitto. Lapsen herätys 06.10, aamupesut, luetaan kirjaa, pukemiset, hoitoon vienti. Töissä klo 7. Säntäilyä 15 saakka, välissä ehkä lämmin ruoka, hyvällä tuurilla jopa kuppi kahvia ja vessatauko. Lapsi hoidosta, ruuanlaitto, pyykit koneeseen, syönti klo 17 (lapsi vielä autettava), kauppaan lähtö, pyykit kuivumaan, ulkoilua, iltapala, kylpy/iltapesut, iltasatu jne. Lapsi nukkumaan klo 20, itse suihkuun, oma iltapala, kodin järkkäystä jne. Klo 21 rättipoikki telkkarin tuijottelua, 22 nukkumaan ja sama rumba aamulla. Vapaapäivät töistä samaa rataa kuin ap:lla, paitsi kaupan päälle vielä siivous, lisää pyykinpesua jne. Kuulostaako todella helpommalta? Ja pitääkö tämän olla ainaista kilpailua, kumpi tekee enemmän, työäiti vai kotiäiti? Ainakin itse pääsin miljoona kertaa helpommalla kotona ollessa, ei ruokaa tarvitse laittaa montaa kertaa päivässä kun samaa ruokaa syödään niin kauan kuin sitä riittää. Joka päivä lepohetki lapsen nukkuessa vielä, aah..

Ja tosiaan, marttyyripisteitä ei jaella siitä jos on passannut lapsensa ja miehensä kädettömiksi pullamössöiksi, se kun on oma valinta.

lapsia meillä on 4.

 

[Big Bang Theory]

Miksi pitää tehdä elämästä noin vaikea kun helpommallakin pääsee.

 

[himassa]

Lapsi osataan kyllä hienosti ja jo nuorena opettaa syömään itse, käymään potalla, pukemaa jnejne. Niitä aina ylistetään.

Mutta sitten kun lapselle pitäs opettaa kotiinliittyviä juttuja (pyykkäys, omien jälkien siivous, ruoka...) ei enää osatakaan - vaan tehdään itse, kun se on kai sitten niin helpompaa (nopeampaa ainakin). Lopuksi kummastellaan kun näännytään työmäärän alle.

Mä näkisin että arkiaskareiden opettamine jo lapsesta saakka on ihan yhtä tärkeää kuin nuo vauva-ajan "merkkipaalut"

 

[Turkilmas]

Mä kun olin kotiäitinä, niin rakennettiin samaan aikaan. Lisäksi mulla oli 2 pientä sukulaispoikaa hoidossa 1-3 päivänä viikossa. Hoidin kotityöt kokonaisuudessaan (siis kokkailut, siivoukset, pyykkäykset jne.), kuskasin esikoista treeneihin parina- kolmena päivänä viikossa, ulkoilin tietysti pienemmän kanssa ja tosiaan tuo raksaaminen vei leijonanosan ajastani. Joka päivä olin raksalla ainakin tunnin, yleensä enemmän. Suunnittelin keittiön, kodinhoitohuoneen, vessan ja kylppärin kokonaisuudessaan, kiersin valitsemassa pintamateriaaleja, ostamassa milloin mitäkin raksaamisen liittyvää jne.jne. Lisäksi leivoin paljon sekä meille itsellemme että myös myyntiin. Ainiin, hoisin myös ruokaostokset kokonaisuudessaan.

Ja elämä oli mun mielestä ihanan rauhallista ja kiireetöntä :heart:

 

[Big Bang Theory]

olen tällä hetkellä kotona äitiyslomalla ja meillä 3 lasta.ei päiväni tuollaisia ole, vaan rauhallisia ja leppoisia. olen lomalla täällä kotona. varsinkin kun vertaan tätä hetkeä sairaanhoitajan työhön jota teen, niin ei voi verrata. tämä on yhtä juhlaa siihen verrattuna!

 

["poikia3"]

Sitten voi ruveta huolehtimaan pyykistä myös omatoimisesti. Mä aikoinaan sanoin omille lapsilleni, että jos osaa käyttää tietokonetta, osaa käyttää myös pesukonetta. Jälkimmäisessä kun on paljon vähemmän toimintoja.

Tuli muuten mieleeni, että mun esikoiseni 14 v poika, pitäisi taas samaa hupparia vaikka 2 viikkoa, jos en nappaisi sitä välillä väkisin pesuun. Hänellä on tiettyjä lempivaatteita, joita pitäisi vaikka kuinka.

Pyykinpesua pitäisi opettaa, mutta kun ongelma on se, että pelkään pojan värjäävän meidän muiden vaatteet. Kerralla kun ei voi pestä vain omiaan, meillä on 7 kilon kone, ja pestään täysiä koneellisia.

Meillä miltei joka ilta pestään koneellinen ja viikonloppuna vielä useampi. Mutta pyykkiä syntyy esim. uimahallisaunan pefleteistä, urheiluvaatteista. Alusvaatteet, sukat, t-paidat ja alushousut vaihdetaan joka päivä, muut kun likastuvat. Pyyhkeitä käytetään noin viikko, käsipyyhkeitä lyhempi aika, ja lakanat vaihdetaan joka toinen viikko. Mutta kyllä sitä pyykkiä silti riittää.

 

[Madicken04]

olen tällä hetkellä kotona äitiyslomalla ja meillä 3 lasta.ei päiväni tuollaisia ole, vaan rauhallisia ja leppoisia. olen lomalla täällä kotona. varsinkin kun vertaan tätä hetkeä sairaanhoitajan työhön jota teen, niin ei voi verrata. tämä on yhtä juhlaa siihen verrattuna!

Juu. Sama ammatti ja kolmen lapsen äitinä kotona. Keskimmäinen on kylläkin kuntouittavassa päivähoidossa, vauvan lisäksi kotona on nyt käytännössä viimeiset kuukaudet ollut myös kehitysvammainen 6v esikoinen murtuneen jalkansa kera. Mutta siis leppoisaa tämä silti on työhön verrattuna.

Ja tosissaan ap:n tilanteessa kyllä jakaisin noita töitä muillekin perheenjäsenille.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="poikia3";24720901]Tuli muuten mieleeni, että mun esikoiseni 14 v poika, pitäisi taas samaa hupparia vaikka 2 viikkoa, jos en nappaisi sitä välillä väkisin pesuun. Hänellä on tiettyjä lempivaatteita, joita pitäisi vaikka kuinka.

Pyykinpesua pitäisi opettaa, mutta kun ongelma on se, että pelkään pojan värjäävän meidän muiden vaatteet. Kerralla kun ei voi pestä vain omiaan, meillä on 7 kilon kone, ja pestään täysiä koneellisia.

Meillä miltei joka ilta pestään koneellinen ja viikonloppuna vielä useampi. Mutta pyykkiä syntyy esim. uimahallisaunan pefleteistä, urheiluvaatteista. Alusvaatteet, sukat, t-paidat ja alushousut vaihdetaan joka päivä, muut kun likastuvat. Pyyhkeitä käytetään noin viikko, käsipyyhkeitä lyhempi aika, ja lakanat vaihdetaan joka toinen viikko. Mutta kyllä sitä pyykkiä silti riittää.[/QUOTE]
Myös mun pojalla oli tuossa iässä tietyt lempivaatteet, mutta silti vaihtoi vaatteita riittävän usein. 14-vuotiaana hoiti koko pyykkirumbansa itse ja tietysti katsoi pyykkikorista, mitä muuta samaan koneelliseen voi laittaa. Taisi olla 12 v, kun ekaa kertaa pesi pyykkiä itse ja sitä ennen laitoin sen etsimään netistä pesuohjemerkit ja niiden selitykset. Printtasi sen muistilapuksi pesukoneen käyttöohjeen väliin. Yllättävän hyvin muisti, että samanväriset pestään samassa koneessa eli ei uusia tummia vaatteita vaaleiden kanssa samaan koneeseen. Ja myöskin - aluksi tietysti lunttasi siitä tekemästään lapusta - osasi laittaa oikeaan pesuohjelmaan pyykit. Tosin aika harvoin meillä muutenkaan käytetään kuin 30 ja 40 asteista, joten lähinnä linkouksen pituus oli se, mikä piti huomioida. Ja tietysti se, saako laittaa kuivausohjelmaan vai ei. Varsin vähän mun käsitykseni mukaan on pyykinpesussa muistettavaa...omat alusvaatteeni kehotin jättämään mun huolekseni.

 

["vieras"]

Mut hei, on niin kivaa olla marttyyri ku voi saada mitalin!

 

["hhh"]

ja työssä käyvät tekevät just noi samat hommat, niillä on vaan paljon vähemmän aikaa siihen kuin kotiäidillä

No en mä ainakaan noin paljoa tee. Ihan hyvinhän tuo on, pitääkö aina muita vähätellä että "no teen minäkin hei".

 

[a.p.]

Meillä siis pyykkiä tulee kun pienin on vaipoissa, kestovaipoissa, toisiksi nuorin on poika ja hänellä yökastelu ongelmia joten siksikin tulee lähes viikottain ja välillä joinakin viikkoinan useammin. Ja monesti on kaikkea muutakin pesemistä,miehen töistä johtuvia. Käsityöpäivinä en pese pyykkiä ja jos en pese pyykkiä normipäivänä niin se aika menee kyllä leipomiseen. Meillä ei myöskään käytetä ollenkaan eineksiä. Osaa lapsenikin tehdä. Toisellä isommista on keskittymishäiriö joten autan hänet varsinkin aina alkuun, menen tehtävät kirjoista läpi ja rauhoitan tilanteen hänelle. Kyllä minä teen ruokaa välillä pakkaseenkin asti, mutta kun tarttis melkein olla 2 pakastinta jos kaiken meinaisin säilöä kun siellä monesti on yllätysvieras varat, luomulihaa saa tiloilta oikeastaan vain isompia satseja ja sitten riistalihat, ja marjat ja mehut. Enkä oikein pidä pakastetusta ruoasta, parhaimmillaan se on tuoreena tehtynä.

Isommilla lapsilla on kotityölistat. Poika kantaa monesti puut sisälle ja hoitelee lämmityksiä, oikeastaan tiskeistä jää pöydälle vain pienten tiskit.

Mutta toisaalta minä rakasta tätä. Tänään sain kuulla että yksi ompelijoista lopetti firmassa joten töitäkin on enemmän taas, mutta toisaalta se tietää myös rahaa.

Minä kirjoitin tämän aloituksen aika provosoituneena, sain taas kuunnella yhdet nälvimiset "kotona makaamisesta."

 

[a.p.]

Tai siis rakastan minä tätä, en olisi kotona jos en rakastaisi vaan vakityössä. Minä haluan lapsilleni kultaisen lapsuuden, ja turvallisen alun. On heillä vastuuta ja tehtäviä, en minä ihan kaikkea passaa =D !

 

["una"]

Tässä mun kotiäitiyden ajalta pieni ote:
(lapsia 3)

Aamulla heräiltiin siinä 8 aikaan jos huvitti
syötiin aamupalaa ja katseltiin lastenohjelmia.

kymmenen aikaan laitoin pyykkikoneen pyörimään ja siistin paikkoja lasten kanssa
ulkoilua (eli naapureiden kanssa juoruilua ja kahvin juontia)

12 sisälle syömään (ruokana edellisen pvän tai jotakin pikaista)
ruoan jälkeen lapset leikkii keskenään, mä laitoin pyykit kuivuu tms ja katselin telkkaa

15 aikaan tehtiin ruokaa

16 aikaan mies tuli kotia ja syötiin

sen jälkeen kaupassa käyntiä, pihailua, telkan kattomista, lukemista mitä mieli tekikin.

19 iltapalat, pesut, sadut

20 lapset nukkui ja omaa aikaa miehen kanssa.

KAIPAAN tuota aikaa!!!

T. nykyisin työssä