Ongelma 3,5-vuotiaan kanssa

[vastalause]

Meillä on viime aikoina ollut tällaista ongelmaa 3,5-vuotiaan kanssa: En tiedä onko uhmaa vai mitä, mutta välillä lapsella on hetkiä tai jopa päiviä, että väittää vastaan ihan joka asiassa ja kenelle tahansa. Tänäänkin on taas ollut sellainen päivä, ettei tuon lapsen kanssa keskustelusta ole tullut yhtikäs mitään, kun joka lauseeseen saa vastaukseksi vastaanvänkäämistä. Siis ymmärrän normaalin uhman, että lapsi ei halua tehdä jotain mitä vanhemmat pyytävät tai käskevät, mutta kun mihin tahansa tulee vastaukseksi EIPÄs! Tänään ihan hävetti kun puistossa, kaupassa ja muuallakin huuteli vastalauseitaan ventovieraille. Esim. kaupassa ohi kävelevä perheenäiti toteaa omille lapsilleen, että "nyt lähdetään kassalle ja sitten kotiin", niin eikös meidän poika karjaise perään "eipäs, ette te mihinkään kassalle mene, ettekä kotiin!"

Kun tätä ongelmaa alkoi esiintymään, en kamalasti noteerannut noita vastalauseita, vaan jatkoin juttelua ihan normaalisti tai yritin selittää asiaa vielä uudelleen. Mutta nyt on ollut pakko alkaa pistämään poikaa aisoihin tuon huutelun suhteen, koska vieraillehan ei sellaisia ole soveliasta huudella, eikä ole kotonakaan mukavaa, että yksi vänkyttää vastaan ihan kaikessa. Mutta vaikka pojalle kuinka ärähtäisi ja selittäisi, että nyt riittää, ei ole kivaa tuollaiset puheet, ei hän paria minuuttia pidempään muista koko asiaa.

Poika käy kerhossa ja olen huomannut, että siellä ja puistossa, missä muitakin lapsia on, alkaa hänellä mennä sukset ristiin yhden jos toisenkin kanssa tämän jutun takia. Olisko kenelläkään ollut vastaavasta kokiemusta tai ideoita, kuinka kannattaisi reagoida pojan puheisiin?

 

["a p"]

Olisko kellään mitään neuvoja tähän??

 

[Oisku]

Meillä saman ikäinen poika ja samaa vastaanhangottelua on joka asiassa. Taitaa kuulua ikään. Siis ihan semmosta älytöntä, ensin sanoo et mennään ulos. Mä vastaan et mennään vaan, mee laittaan kengät jalkaan. SIT alkaa kiukutella et hän ei ainakaan mitään kenkiä laita. :headwall: Onneksi ei vieraille ala kuitenkaan aukoa päätänsä. Mä olen kyllä sen verran kovaa kuria pitävä että sellasta en sallisikaan. Eli tiukasti, heti puutun jos tollasta jotain sanoo. Ilmotan että nyt suu kiinni, jokainen vanhempi saa komentaa omia lapsiaan ja sä et sano siihen sanaakaan. Tarvittaessa (eli saman jatkuessa) joutuu jäähylle/autoon, missä nyt satutaan oleen ja mitä siihen hätään keksin.

En mä oikein muuta osaa neuvoa. Voi kun se jatkuva eieieieiei vaihe vaan menisi ohi nopeesti...

 

["a p"]

Olisko vielä muilla jotain neuvoja tai kommentteja tähän?

Minä olen myös alkanut puuttumaan heti noihin huuteluihin, mutta ei siitä ainakaan vielä ole mitään apua ollut. Eilen joutui pariin otteeseen puistossa penkille istumaan ja miettimään asioita, kun oli komennellut ja huudellut vieraille lapsille ja aikuisille. Poika tykkää jutella ihmisten kanssa noin muuten, joten siksi ei arastele huudella vieraillekaan. Ja meille vanhemmillekin vänkäämisestä sanon joka kerta tiukasti. Toimii ehkä pari minuuttia, mutta sitten joudun jo taas huomauttamaan. Onhan tuo ärsyttävää, että kotonakin joku koko ajan vänkää, mutta kamalan noloa on tuo, että ihan vieraillekin mäkättää vastaan.

 

["Riina"]

Voi kun voisin auttaa.
Täällä kans 09/07 syntyny känkkäränkkä. Siis hermoja koetellaan joka ikinen päivä vähintään kymmnen kertaa!! Aivan järkkyä kiukkua ja omapäisyyttä. On päiväkodissa ja sieltä ei ainakaan ole sanoneet että olisi isoja ongelmia mutta kotona kyllä on. Taidankin kysyä tänään töiden jälkeen että uhmaileeko ja riiteleekö sielläkin, kavereille ja hoitotädeille....

 

[Nalkuttava Talonmies]

No jos puheet ovat epäsoveliaita, niin meillä istutaan jäähyllä tai rangaistaan muulla tilanteeseen sopivalla tavalla. Eihän se koskaan mene kaaliin kerrasta, vaan kertoja tarvitaan monta. Se mikä on sopiva ja tehoava rangaistus, niin riippuu ihan lapsesta.

 

["a p"]

No jos puheet ovat epäsoveliaita, niin meillä istutaan jäähyllä tai rangaistaan muulla tilanteeseen sopivalla tavalla. Eihän se koskaan mene kaaliin kerrasta, vaan kertoja tarvitaan monta. Se mikä on sopiva ja tehoava rangaistus, niin riippuu ihan lapsesta.

Mutta sepä on mielenkiintoista tässä asiassa, että meillä esim. jäähy tepsii oikein hyvin kaikenlaiseen muuhun konstailuun, esim. pikkuveljen kiusaamiseen. Tämä vastaansanominen taas ei tunnu loppuvan, vaikka mitä tekisi. Esim. kaupassa ei jotenkin tunnu edes tajuavan, että eivät ne muut meille puhu tai meidän kanssa käy keskustelua, vaan hänen on ihan "pakko" huudella vastalauseensa sinnekin.

Mutta kait se tästä. En vaan ole koskaan törmännyt aiemmin lasten kanssa tällaiseen ongelmaan.