ongelmamies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tytsy

Vieras
Kiitos ellit jo etukäteen, että saan purkaa sydäntäni. Jos teillä on asiallisia neuvoja tai samanlaisia kokemuksia, otan ne ilolla vastaan. Ja mielellään semmoisia, että olette yhdessä asian läpikäyneet. En todellakaan kaipaa semmosia neuvoja, että heivaa ukko elästäs tms, vaikka välillä sekin tuntuisi tyydyttävältä (noin niinkuin mielikuvana kun oikein ottaa pannuun). Rakastan miestäni kuitenkin, enkä oikeasti voisi jättää häntä.

Ongelmani on tämänlainen. Tai oikeastaan miehen ongelma, vaikka hän ei huomaa sitä. Miehelläni on allegioita. ei nyt mitenkään paljon (itsellänikin on joitakin). Minua kuitenkin häiritsee hänen kala-allergiansa, joka on todettu hänen ollessaan ala-asteella. Nyt haluaisin tietää, onko miehellä edelleen se allergia, mutta hän ei suostu menemään kokeisiin, murahtelee vaan, että pitäisin huolen omista asioistani jne. Ihan hänen itsensä takia vaan, koska kala on terveellistä ja pitäsi oppia syömään erilaisia ruokia.

Hän sanoo asiasta vain näin, että on hänen asiansa syökö hän kalaa tai mitään muutakaan suosittelemaani ruokaa. Hän ei muutenkaan tykkää kalasta, joten ihan sama hänen mielestään meneekö hän kokeisiin. Ne ovat hänene mielestään sitäpaitsi kalliita ja kivuliaita. Hän ei usko allergiatilanteen muuttuneen mihinkään. Hänellä on myös atooppinen ihottuma, joka johtuu kuulemma erilaisista ruoista, pesuaineista jne. Hän ei kuulemma edes suostu kokeilemaan mitään uusia pesuaineita tms, koska ne ""voivat aiheuttaa"" sitä sun tätä. Vain ja ainoastaan apteekkitavara menettelee.

Hänen äitinsä on oikea harminkappale. Hän voivottelee aina pojalleen (ja minulle) poikansa tilaa ja päivittelee kuinka paha hänen poikansa allergia (ja iho-ongelma) on. Tiedoksi vaan, että kyseinen poika on vain 4-5 tuottelle allerginen, eikä hänellä ole tällä hetkelläkään yhtään ihottumaa. Se vain puhkeaa joskus johonkin paikkaan erityisesti talviaikoina. Mielestäni talvella normaalikin iho kuivaa helpommin ja monet ihmiset voivat olla pahemminkin allergisia esim. maito-ja vilja-allergiat. Itse olen allerginen hyttysille, mutta siltui tulen niiden kanssa toimeen kesällä, enkä valita vaikka kutiaakin ja kirvelee.

Minua vaivaa muutenkin tuo mieheni asenne kaikkeen uuteen. Itse kokeilen mielelläni kaikkea uutta ja olen valmis melkein mihin tahansa. hän sitävastoin ei suistu kokeilemaan mitään uutta, haukkuu tekemiäni ruokia liian eksoottisiksi (maustetuiksi), inhoaa kaikkia tuoksuja yms, sillä ne voivat aiheutta astmaa (!) ja allergiaa jne. Tiedoksi kaikille, että hänen äitinsä on hyvin allerginen ja hänellä on astma. Pojan lapsuudenkodissa ei ole ollut ollut voimakkaita makuja ja tuksuja. Sama koskee sisäkasveja ja eläimiä. Kaikki pyykkipulverit ja pesuaineet hajusteettomia ja värittömiä. Jos minä haluaisin kokeilla jotain toista kuin apteekkiainetta siitä tulee kauhea kohtaus kun se voi aiheuttaa vaikka mitä, ja sitä ei saa selville sitä aiheuttajaa, kun iho on muutenkin näppylöillä.

Miten saisin mieheni kokeilemaan uusia aineita tai menemään edes nykyaikaisempaan allergiatestiin siten, etten loukkaisi häntä? Ymmärrän kyllä että nuo iho-ongelmat ovat kiusallisia, mutta olen kuullut että siedätyshoito voi auttaa, ettei allergoita oikeasti edes periaatteessa ole olemassa. Tapahtiupa kerran niinkin, että mieheni äiti ole meillä kylässä kun mies oli ulkotöissä. Tulipa sitten mies hikisenä sisälle. Kysyin meneekö hän käymään suihkussa, että olisi siistimpi. Mies vastasi, ettei hänen tarvitse. Hänen äitisä kun näki tämän patisti poikansa suihkuun ja poika meni. Äiti kun ""uhkasi"" ihottuman pahenemisella jos ei käy suihkussa tarpeeksi usein.

Minua ärsyttää kun miehelläni on jo nyt nuorella iällä hirveästi kaavoihin kangistumista, mitä ei ole ollut kotonakaan, ei ole nytkään. Mieheni ei esimerkiksi osaa uida, koska lapsena ei ole käytetty. Vanhemmat eivät osaa myöskään uida. Olen monta vuotta yrittänyt saada häntä kiinostumaan uimisesta (sillä minulla on kesämökki järven rannalla), mutta hän vain sanoo ettei huvita tulla lutraamaan. Kerran oli aika kuuma kesä ja olimme käymässä appivanhempieni kotona. He asuvat aika lähellä järveä ja ehdotin siinä vanhempien kuullen, että poika veisi minut uimaan. No pojan äiti taas päivittelemään, että ei me olla uimaihmisiä, järvestä saa ties mitä tauteja jne. Minä olen ollut lapsesta asti järvi-ihminen, eikä minulla ole ollut edes vesirokkoa!!! Heh heh.

Tuli nyt vähän pitkä juttu ja selitin sen hiukan vaikeasti, mutta näitä tämäntyyppisiä juttuja mieheni äidistä/suvusta riittäisi vaikka miten paljon. Pointti on kuitenkin se, että miten saisin mieheni hieman avarakatseisemmaksi uusien asioiden suhteen. Esim. Jos on ns. hullu, ei ole sitä välttämättä koko ikäänsä, jos on joku allergia, eí sekään ole välttämättä aina, ja että uusista hajuista ja mauista voi nauttia ilman, että pelkää koko ajan sairastuvansa niistä. Ja yleensäkin, että kaiken ei tarvitse olla kuin lapsuudenkodissa?????

 
Katsos kun asia nyt vain on niin, että ihmisissä esiintyy muutosvastarintaa ihan luonnostaan. Se yhdistettynä omaan ainoaan ja oikeaan elämäntapaan tapaa aiheuttaa ristiriitoja.

Minusta nuo eivät nyt vielä ole mitään elämää suurempia ongelmia. Mutta jos miehen tavat ylipäätänsä ärsyttävät, vaihdat helpommin miestä kuin ""koulutat"" hänet omillesi.
 
Ei sitten tulleet nämä asiat millään tavalla seurustelun alussa/aikana??

Ja miehesi kuulostaa aika tyypilliseltä itä-suomalaiselta jurottajalta (näistä on kokemusta) vaikkei sieltä taida ollakaan. Jokatap. miehelläsi ei ole velvollisuutta muuttua mihinkään, jos ei itse halua. Ja vaikuttaa vähän siltä että ei tosiaankaan halua...

Ehkä sinun pitäisi vaan keskittyä itse tekemään niitä juttuja mistä tykkäät, kyllä se mies lähtee niihin mukaan jos ne oikeasti kiinnostavat. Juttusi perusteella kuulostat vähän kontrolloivalta ihmiseltä, miehesi pitäisi muuttua eikä sinun. Aika katsoa peiliin?
 
Jos kasvissyöjätyttöystäväni rakastaisi minua oikeasti, hänkin alkaisi lenkkimakkaran ystäväksi. Lisäksi hänen tulisi kiinnostua mopojen virittelystä, koska minäkin olen kiinnostunut. Astmaatikkona autotallista hankittu siedätyshoito tekisi vain hyvää hänelle.

Olet hengenheimolaiseni, tytsy! Mennäänkö naimisiin?
 
Ja mun miäs saa näppyjä Siltsistä ja Tulkin Jannesta! Oon antanu sille siedätyshoitoo jo kolme kuukautta soittamalla Siltsii ja Tulkkii stereoista yötä päivää, mut näppyi tulee yhä!

 
Apua, itse en kestäisi tuollaista hetkeäkään:(

Siis sinänsä kalan ym. muiden ruokien syöminen on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä siitä muiden tulisi ottaa ongelmaa. MUTTA, yleensä ottaen se, että lapsuudenkodin tavat, opit jne. istuvat noin tiukassa, on outo juttu.

Mielestäni se kertoo jotain ihmisestä, ettei yhtään kyseenalaista kotona iskostettuja oppeja, vaan edelleen aikuisena ihmisenä uskoo kaiken olevan juuri niin kuin äiti sanoo.

Täytyy todella ihailla sinua, että jaksat tuossa tilanteessa! En osaa antaa sulle yhtään neuvoja, koska itse olisin lopettanut jo tuollaisen suhteen. Toivottavasti sinulle löytyy täältä edes joitain vinkkejä!

 
Kuulostaa sellaiselta jutulta, josta voisi todeta, että jos ongelmat ovat tota luokkaa niin teillä ei ongelmia olekaan. Enkä sano tätä millään pahalla. Ihan oikeasti, ei ole mitään väliä mitä pesuainetta käytät tms. Mitä ihmeen merkitystä sillä on? Monia merkkejä käyttäneenä en ikinä ole huomannut mitään eroja. Ja apteekin tavaraa parempaa ainakaan tuskin saat.
Tuo varovaisuus ja pelko kaikkia tauteja kohtaan on varmaankin peräisin lapsuudenkodista. Joillekin ihmisille opetetaan, että yskäkin on suunnilleen tappava tauti eikä sille mitään voi. Varsinkin jos miehelläsi oikeasti on ongelmia tiettyjen aineiden kanssa niin on ihan ymmärrettävää ettei halua niiden kanssa leikkiä.
Tuo kalan syöminen tai syömättä jättäminen taas on asia joka ihan oikeasti ei sinulle kuulu. Eikä sillä ole mitään väliä. Mies voi syödä terveellisesti ilman kalaakin ja sinä voit syödä kalaa vaikkei miehesi söisikään.
Jótkut ihmiset ovat kaavoihin kangistuneita. Sitä voi kutsua myös kaiken vieraan peloksi tai tutun ja turvallisen rakastamiseksi. Et kuitenkaan voi pakottaa miestäsi muuttumaan ja mainitsemasi ongelmat ainakin olivat todella mitättömiä. Jos mies ei halua syödä laittamaasi ruokaa niin on syömättä sitten. Ei siihen maailma kaadu kummaltakaan.
Kuulostaa vähän siltä, että miehesi seikkailunhaluttomuus on alkanut häiritä sinua ja nyt se häiritsee kaikissa miehen toimissa. Yritä päästä siitä yli. Mieti onko kyseisillä asioilla mitään väliä elämänne kannalta. Veikkaan ettei.
 
Tjaa. Kuulostaa aikalailla samalta kuin mun mies.

Ei syö kalaa, koska ei pidä siitä tai on ehkä allerginen, nenä tai naama kutisee jatkuvasti ja vertailee kutiseeko enemmän mun luona kuin lapsuudenkodissa. Tahtoo käyttää apteekin tuotteita ja sitä samaa pesuainetta aina. Eikä osaa uidakaan. Nenä kutisee ja huono ilma ahdistaa jatkuvasti Varsinkin heinänuha-aikaan.

Mutta en mä taas ota mitään paineita;-)

Syön kalaa muualla ja käyn uimassa yksin tai siskonpoikien kanssa. Kesämökkiuimisesta en niin välitäkään. Miten mua voisi mun mun miehen uimiset tai uimattajättämiset kiusata suuntaan tai toiseen ?

Rasvata saa miten haluaa. Kutina-kitinät jätän omaan arvoonsa, samoin nenän tukkoisuuden asteiden ihmettelyt. Totean että jaa, rasvaa sitten enempi tai ota nenäsuihketta, käytä nenäkannua, helpota elämääsi hyvä mies.

Mulle kelpaa miehen valitsemat pesuaineet, mulle aivan sama millä aineella pyykit pestään.

Meillä kaikilla kun tuppaa olemaan omat omituisuutemme ;-)

Mutta kieltämättä, onneksi miehellä ei ole mitään erilaisia ruokia vastaan, on hyvinkin halukas kokeilemaan kaikkea. Sisäkasveja on, samoin koira. Eli kyllä sun miehes on paria astetta pahempi ;-)

 
No vaikka mies ei olisi allerginen millekään, niin on totta, etten voi määrätä mitä joku syö tai pakottaa häntä syömään vasten tahtoaan jotain mistä hän ei pidä. Suositella voi, muttei tuputtaa. Siinä asiassa aion tehdä ainakin toisinpäin kuin kaikki meidän molempien sukujen naiset yhteesä. Joten sellain aika sama, onko mies allerginen kalalle vaiko ei.

Mutta muuten nyppii hitusen se, että ei voi nätisti keskustella asiasta vaan pitää ruveta huutaan että ""sinä et määräile ja vastaavaa"". Onhan jokaisen oma asia, miten paljon haluaa itsessään/elämässään muuttua ja kokeilla uutta, mutta toisinaan ärsyttää kun kaikki pitäsi olla kuten ennenkin (lue: lapsena). Ei meillä kyllä oikeita ongelmia siinä suhteessa olekaan, ehkä liioittelemme hieman kumpikin.

Oisiko kellään ellillä neuvoa, miten pojan saisi pois kodin vaikutuspiiristä? Tuntuu, että kaikki tapamme näiden vuosien aikana ovat tullee häneltä. Vieläkään ei voi laittaa esim. tiettyjä mattoja laittialle, kun hänen äitinsä ei voi sietää niitä jne. Miehelläni on myös vanhempi veli, joka pääsi pois äitinsä vaikutuspiiristä 28-vuotiaana. Olemme nyt samanikäisiä. Melko tuore liitto. Seurusteluaikana ei ollut tuommoinen. Ongelmat alkoivat vasta yhteen muutettua. Silloin oli halukkaampi kaikesta uudesta. Nyt pitää toimia (olla äidin korvikkeena) kuten hänen lapsuudessaan, ruoat pitää olla samoja kuin äidin laittamat, vaatteet pitää korjata (kuten äitikin teki) eväiden valmiiksi laittamisesta ennen töihin menoa ollaan keskusteltu pitkään ja hartaasti...

HELPPINKIVÄ!!!











 
Et voi muuttaa toista. Ainoastaan voit vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Ehkä toinen muuttuu vuosien myötä, ehkä ei. Elä omaa elämääsi ja nauti hyvistä asioista.

Kaikilla ihmisillä on rajoituksia tapojen ja käyttäytymisen suhteen. Ne periytyvät lapsuuden kodista. Oletko varma, ettei sinulla ole yhtä lailla ärsyttäviä käytösmalleja. Ei ole olemassa oikeaa tasoa kokeilunhalussa ja muutoshakuisuudessa. Miehesi ei halua kokeilla uusia asioita niin paljon kuin sinä. Hän saattaa hyvinkin pitää sinua ""uhkarohkeana"". Arvosta miestäsi, vaikka hän ilmeisestikin nauttii tutuista ja turvallisista asioista.

Älä kuitenkaan anna hänen palveluttaa itseään lapsuudenkodin malliin. Anna hänen kuitenkin tuoda teidän huusholliinne omia tapoja, ettei kaikki mene sinun tahtosi mukaan.
 
Vaikuttaa, että mies on erittäin itsepäinen luonne. Ja sellaisen päätä on tosi vaikea kääntää. Tiedän kokemuksesta, koska olen itse samanlainen. Mulla on ollut pitkään kuivayskää ja nenän valumista ja mies ""pakottaa"" menemään lääkäriin. Voi että, se ärsyttää! Ok, mun jutussa on vähän eri tilanne kyse, mutta kuitenkin, jos mulla olisi joitain oikeita sairauksia, niin tulisi sellainen tunne, että taas ramppaan työterveyslääkärillä ja saan niitten silmissä ""sairaan ihmisen maineen"" ja siksi yritän välttää lääkärissä käyntiä.

Oletetaan nyt kuitenkin hetkeksi, että miehellä on ihan oikeasti kala-allergia ja pesuaineallergia, joka ei ole iän myötä lähtenyt pois. Se on sellainen asia, jolle et oikeastaan voi tehdä mitään.

Mutta tuolle uusien asioiden ennakkoluuloille voit tehdä aika paljon. Kun on kyseessä tuon luontoinen ihminen, niin sun pitää osata olla ovela. Suora puhe ei tepsi. Mausteruuissa lupaat tehdä jotain itsellesi inhottavaa tai vastaavaa, jos mies suostuu maistamaan niitä. Ihan oikeasti, jos hänellä on jäänyt lapsuudenkodista kammo vahvoihin tuoksuihin, niin on aika iso kynnys ruveta uudestaan niitä tuoksuja kokeilemaan. Mutta oveluudella varmasti saat kokeiluja tehtyä.
 
Vaikea keksiä mitään miehesi ennakkoluuloisuuteen.. Eniten saattaisi auttaa, että yrittäisit unohtaa koko asian ja antaa miehen olla sellainen, kuin hän haluaa olla. Minun mieheni oli ennen todella ennakkoluuloinen esim. uusia ruokia kohtaan, mutta kun lopetin niiden tyrkyttämisen, alkoi mies vähitellen muuttua vähemmän ennakkoluuloiseksi. Hän ilmeisesti koki ahdistavana minun painostukseni. Miehelläni on myös kala-allergia, jota ei ole koskaan virallisesti todettu, mutta mieleeni ei tulisi alkaa kyseenalaistamaan sitä saati laittamaan häntä testeihin.

Itse olen allergikko ja kyseenalaistan täysin sen, ettei allergioita periaatteessa olisi olemassa. Siedätyshoito toki auttaa joihinkin tapauksiin, mutta ei läheskään aina. Ihmisillä on vielä nykyaikana ihmeellisiä luuloja allergioista. Olen jopa kuulltu erään aikuisen ihmisen tosissaan väittävän, että allergiat ovat allergisen henkilön itsensä aikaansaamia!

 
Joku puhui jo aiemmin muutosvastarinnasta, ihmisille tyypillisestä käyttäytymisestä. Joillakin se esiintyy luonnostaan korostetumpana kuin toisilla. Sille VOI kuitenkin tehdä jotain. Etsi tietoa sanoilla muutoksenhallinta, change management jne. Opit varmasti hyviä vinkkejä.

Ihminen on valmis muutokseen, kun hän ymmärtää muutoksen syyt ja sen seuraukset. Halukkain hän on muutokseen, kun on ollut itse siihen muutokseen osallinen. Kikkana siis sinun tulisi saada ajatus muhimaan miehen päässä niin, että hän luulisi koko muutoksen alunalkaenkin olleen lähtöisin hänestä itsestään. Silloin hän on muutokseen sitoutunut.
 
Useilla allergikoilla on ruokaan liittyviä ennakkoluuloja siksi, että joistakin ruuista tulee oireita, mutta koska asiaa ei ole koskaan tutkittu, henkilö ei tiedosto mille on allerginen. Usein hän ei välttämättä edes tiedosta joihinkin ruokiin liittyvän vastenmielisyyden johtuvan allergiasta.

Minusta sinun kannattaa lopettaa miehen painostaminen ja yritys muuttaa häntä - muuten olet samanlainen kuin hänen äitinsä.

Omassa kotonasi laitat juuri sellaiset matot lattialle kuin Teille sopii. Jos miehesi äitiä matot ärsyttää ja miehesi ei jaksa kuunnella asiasta, voi miehesi vaihtaa vierailun ajalle juuri äidille sopivat matot. Luulenpa ettei kovin moni aikuinen mies jaksa moiseen absurdiin touhuun ruveta kovin monta kertaa.

Miehen äiti on aikamoinen huolehtija. Pitää huolta ""pienestä pojastaan"". Anna sinä hänen olla mies ja tehdä omat ratkaisunsa itse. Jos teet ruokia mistä hän ei pidä, hänellä on vapaus valita syökö hän niitä vai ei. Mutta parisuhteeseen kuuluu se, että molempien toiveet otetaan huomioon, joten tee joskus hänellekin maistuvaa ruokaa... :) Ja eksoottisissa ruokakokeiluissa vältä voimakkaita allergisoivia ruoka-aineita - atooppinen ihottuma ja ruoka-aineallergiat ovat oikeasti inhottavia, ei pientä vatsankipristelyä ja ""vähän ärtynyttä ihoa"".

Ja siitä olen samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa. Älä passaa miestäsi, mutta älä myöskään yritä muuttaa häntä. Omaa käytöstäsi voit muuttaa ja voit mm. päättää minkä asioiden annat häiritä itseäsi ja minkä et. Esim. ärsyttävään äitiin voi suhtautua ärtyen tai ihmettyneen huvittuneesti - miten aikuinen ihminen kehtaa paapoa aikuista poikaansa..

Voimia ja avarakatseisuutta sinulle. Toivottavasti todellisia ongelmia ei tule ennen kuin olette hieman kasvaneet.. niin sinä kuin miehesi.
 
Odotas kun teillä on lapsi ja yritätte kasvattaa sitä yhteisellä linjalla ja sitten anopit ja kaikki tuo vielä omat mielipiteensä tuohon soppaan. Sitten teillä on ongelmia.

Toivon todella että löytäisitte oikean ja kahdenkeskeisen keskustelutavan ennen sitä.

ps. Neuvoja en osaa antaa. jotkut miehet vain ovat...hmmm. äidin talutusnuorassa, henkisestikin.
 
En syö silliä enkä mitään suolakalaa ,graavilohta,sinappia,valkosipulia,enkä maustettuja ruokia ,katkarapuja,enkä muitakaan mönkiäisiä ym sen sorttista ruokaa. Syököön ukko mitä haluaa,mutta minun ei ole pakko.
Pesen pyykit aina hajuttomilla aineilla ja deodoranttini on hajutonta.
Eikä tätä ole opittu kotoa ja en ole allerginen.
Turhaan otat paineita toisen syömisistä.Kyllä aikuinen ihminen tietää mitä haluaa ja paremmin ehkä muuttaa tapojaan jos hoksaa asian itse.
Ei siihen kuole vaikka ei kalaa syö ,mutta siihen voi jos onkin sille allerginen.
 
Joo, asia on jo unohdettu (sovittu). Ehkä olen minäkin aika itsepäinen. Se kun on meissä ihmisissä jotenkin luonteessa se omien ajatusten ajaminen jne. Mutta on kai totta, että miehet ovat jotenkin enemmän sellaisia, että kaikki pitää olla omasta päästä lähtöisin, ennen kuin voi jotain tehdä tai kokeilla...
 
Olen itse todella allerginen ja ymmärrän miestäsi täysin. Että minua ärsyttää ihmiset jotka sanovat laittavansa kissansa parvekkeelle kun sanon etten voi mennä heille kylään kun olen allerginen kissoille! Asiaahan ei korjata sillä että kissa on parvekkeella vaan sillä, että asunnossa ei ole eläinpölyä ja hilsettä. En minäkäänuudestaan lähtisi testeihin vaikka mieheni pyytäisi kun tiedän helvetin hyvin allergiani ja mitkä asiat aiheuttaa allergiaa! Joskus tulee vielä jotain uusia asioita yllättäen, joita ei ennen ole ollut! Minäkään en siedä mausteita ja ja monia muita ruokalajeja ja siksi emme voi käydä ""kokeilemassa uutta"" mieheni kanssa ulkona ravintoloissa! Arvaa haluaisinko?! Lähden kyllä usien mieheni mukaan ravintolaan, syömään ranskalaisia. Allergisena on helvetillistä elää, kuljen laukussa mukanani adrenaliinipiikki mahdollisen anafylaktisen shokin varalta minkä olen aikaisemminkin saanut! Ulkomaille raahaan aina mukaan kotoa ruokia ja siellä ei missään nimessä uskalla syödä ravintolassa. Kaupassa luen aina tuoteselosteet ja mietin miten ihanaa olisikaan vaan ostaa ja syödä! Toivon sydämeni pihjasta ettei lapsellani todeta samoja allergioita! Täysi sympatia miehellesi!
 
Joku toinen nainen kyseli vähän aikaa sitten samantyylistä asiaa. Mies taisi olla allerginen kotielämille.

Allergia on sotkenut monet elämänkuvioni. Jouduin aikoinaan palaamaan Suomeen takaisin aikuisiällä puhjenneen allergian takia. En tiennyt silloin ko. sairaudesta yhtään mitään. Kärsin sitten asiasta muutaman vuoden ja lopulta hakeuduin työpaikkalääkärille. Naislääkäri nauroi ääneen ja sanoi ongelmieni johtuvan allergiasta. Mitä se tarkoittaa kyselin.

Sain lähetteen Allergiansairaalan testeihin. Puhalluskokeet varmistivat, että en ole perinyt äitini astmaa.

Allergian kanssa kannattaa olla tarkkana. Astma on vihonviimeinen podettava.

Tyttäreni on perinyt minulta melko vaikean allergian.
Välistä iho menee lähes koko kropassa tulipunaiseksi.
Valkosipuli viinin kanssa laukaisee mahdottoman kohtauksen. Noin viikko sitten hän oksensi vessassa monta tuntia. Välistä hän sai tajuttomuuskohtauksia.

Allergia on sivullisista ""vaiva korvien välissä"". En jaksa enää selitellä ongelmiani. Elän yksinkertaista elämää ja voin hyvin.
Koirat, kissat ym. eläimet kierrän kaukaa, mutta oleskelu samassa huoneessa ajaa saman asian.

Sama juttu on tupakansavun kanssa. Välistä tunnen raivoa seisoessani liikennevälipysäkeillä. Ihmiset vetävät sätkää posket lommolla eivätkä tajua minkä kärsimyksen aiheuttavat ympäristölleen.

Espanjassa tuli voimaan tupakointikielto. Suomi on tässäkin asiassa takapajula. Hajuvesistä en nyt kirjoita sanaakaan. Ruusut ym. kukka-asiat puhumattakaan. Onneksi netin jutut eivät laukaise allergiaa, vaikka monet jutut ovatkin melko kutittavia.
 
Sinun tapauksessasi olet itse itsepäisempi kuin allergiaa poteva mies. Et ole nähnyt todellista allergiakohtausta. Epäilet miehesi itsetuntemusta.
Minun mieheni voi saada anafylaktisen shokin kalasta ja monesta muusta. Ei tulisi mieleen kyseenalaistaa hänen kokemuksiaan ja tietojaan. Se on faktaa, että hänellä on sairaus ja vain hän tuntee asian.
Harva haluaa nykyään plutakoissa uida, kaikenlaisia jäämiä ja levää on niin paljon. Allerginen voi plutakkoon vaikka kuolla. Ei kokeilisi minunkaan mieheni.
 
Olen allerginen ja minulla on myös astma. En tykkää kalasta, enkä tomaattikeitosta. Käytän apteekin hajuttomia ihovoiteita ja pyykkini pesen niin ikään hajuttomilla tuotteilla. Eläinten pölyt ja voimakkaat tuoksut saavat aikaan astmakohtauksen. Käyn edelleen pesulla lapsuudenkodissa oppimallani tavalla.

Repisin pelipöksyni, jos kumppanini alkaisi minua opettamaan käyttämään uusia voiteita/pesuaineita. Niin ja tutustuttaisi minut uusiin makuihin ja tuoksuihin, koska hänen mielestään on pakko maistaa uusia makuja jne.

En ole käynyt allergia/astmakokeissa pariinkymmeneen vuoteen, enkä mene. Niin kauan kun oloni on hyvä, eikä allergiat ja astma oireile, en katso tarpeelliseksi testeihin mennä, vain jonkun toisen mieliksi!

Annan myös kumppanini pitää tapansa ja mieltymyksensä, mitä ruokaan ja peusaineisiin yms tulee!

Ikää minulla on 45 vuotta!
 
Kuulostaa siltä, että miehen äiti on luulotautinen ylisuojeleva emo, ja hän on onnistunut jo lapsena lannistamaan miehestäsi kaiken seikkailuhengen. Normaalistihan miehet ovat enemmän hällä väliä tyylisiä, ja heitä saa suorastaan pakotta ja uhkailla terveempiin elämäntapoihin. Miehesi on - anteeksi vain - aika neiti.
 

Yhteistyössä